Pekka Huhta kirjoitti:En osaa sanoa että kuinka pitkään sitä maalia pitäisi oikeasti hieroa, käden liikkeet, pensselin paino ja monet muut jutut on semmosita jota ei todellakaan pysty sanallisesti esittämään. Sitä ei opi kuin tekemällä, mutta kunhan talon laudat tehnyt niin osaatkin jo melko lailla hyvin.
Niinpä ne laudat tuli maalattua ja paljon varmaan opin matkan varrella. En tiedä olinko hullu kun niitä irrallaan lähdin maalaamaan mutta lopputulos kyllä mielestäni on vaivan arvoinen. Neliöt ovat neliöitä olivat ne sitten seinässä tai pukkien päällä pitkällään, lisäksi tuli sitten aika paljon järjestelytyötä. Samalla sitten sain paneleita hiukan lajiteltua, eteläseinään saan parhaat, vähoksaiset, suorat ja ne, joissa syyt ovat oikeinpäin. Kummipoika naulasi omat tehdaspohjustetut laudat uuden talonsa seinään ja maalasi siinä ja nyt manaa kun laudat elävät ja alkavat näyttää saumoistaan vaaleita raitoja. Itse en ole vielä päättänyt, että olisinko valmis tekemään saman uudestaan. Itselle (ja perikunnalle) kun tekee, niin projektin viivästys on aika vähäinen asia sen rinnalla että
uskoo ja luulee tekevänsä hyvää ja kestävää jälkeä.
Maalattavaa oli 1400 metriä, noin 170 neliötä. Ensin oksalakkaus ja jos tarvis, niin pikkuisen pahimpien karvojen silittelyä tasohiomakoneella. Sitten pohjamaalaus sinkkivalkoisella ja lopuksi välimaalaus aidolla pellavaöljymaalilla. Sinkkivalkoista meni kaikkiaan noin 14 litraa kun kuiva puu tuntui sitä mielellään imevän. Pinta jäi kyllä hyvinkin kuultavaksi, eroa maalaamattomaan puuhun ei kovin paljoa ole. Pohjamaalia en yhtään ohentanut. Pellavaöljymaaliin lorautin ihan pikkuisen Uulan omaa ohennetta, sen verran, että se tuli nöyremmin siveltäväksi. Maalia kului hiukan vajaa 9 litran pönikkä, ehkä litra jäi pohjalle joten litralla sivelin runsaat parikymmentä neliötä. Siis aika ohuen kalvon, puu kuultaa selvästi läpi. Ohennetta kului parisen litraa mutta kaikki ei mennyt tähän tarkoitukseen.
Pensselit ovat kulutustavaraa. Kaksi Sokevan 45/50-ovaalipensseliä kului ihan juurta myöten loppuun ja ne museoidaan liiterin seinälle muistoksi tästä projektista. Niistä sai hyvän otteen ja maalaus sujui. Rakennusapteekista ostettu ruotsalainen Yrkespensel no. 12 oli kyllä mukava sivellä alkuun, mutta ei kestänyt ollenkaan yhtä hyvin. Narusidos alkoi hajota heti alkuunsa ja siveltimestä alkoi irrota pitkiä harjaksia. Lisäksi sen kahva saisi olla hiukan paksumpi. Sokevan suti on selvästi kallein, hyllysssä 26,50 euroa mutta kyllä se kannattaa maksaa. Biltemasta ostin myös pari rengaspensseliä mutta niitä en ole vielä maaliin kastanut joten niistä en osaa kertoa muuta kuin edullisen hinnan. Varmaan niillekin vielä käyttöä löytyy.
Maalin kuivuminen kerran avatussa purkissa on ongelma, lyhyenkin säilytyksen aikana pinnalle muodostuu helposti ohut kalvo, jonka poistaminen ei onnistu oikein millään. Kuivumista yritin hidastaa ripottelemalla pinnalle ohuelti vernissaa tai ohennetta mutta ne auttoivat vain osittain. Toimiva ratkaisu löytyi keittiöstä, Elmu-tuorekelmu. Levitin sitä maalin pinnalle ja se suojasi maalin niin, että kuukauden säilytyksen aikana maalin omaa kalvoa ei muodostunut lainkaan.
Kun siihen maaliin kuitenkin niitä hiutaleita muodostuu ja jää, niin Pekka neuvoi laskemaan maalin sukkahousujen läpi. Keino saattaa toimia hyvin ohuempien maalien kanssa mutta miten on pellavaöljymaalin laita, sehän on aika jämäkkää tavaraa? Ja minkälainen suodattamo pitää rakentaa jos maalia on purkissa vielä viisi litraa?
. Ilmat eivät vaan tunnu suosivan projektia.
Justiinsa katselin yhtä seinää, joka oli ehtinyt olla koko kesän pohjamaalilla eli sinkkivalkoisella ja oli sitten vasta maalattu öljymaalilla. Sanotaan nyt vaikka niin, että ei ollut kovin nätti seinä ulkonäöltään... 
