Mä olen tätä kellari asiaa nyt funtsinut vuoden ja mielipiteet on menny ees taas tänä aikana, siis mulla. Nyt oon jo mielesäni päättänyt että lattian teen fuktisolilla ainakin niisä tiloissa jossa on pakko käyttää vesieristettä. Riviteraus on mulla sokkelissa kiinni joten voin ottaa alimmaisen varvin pois ja valaa lattian ja muurata sen alimmaisen tiilen takas. Vesieristettä seiniin ei tule kuin suihkun kohdalle eli 140cm ulkoseinää, metrin verran väliseiniä joista toinen on vanhan laatan päällä.
Valitettavasti sen toiselle puolelle tulee sauna, toivotaan ettei vesieriste korkkaa irti.
Muuten saa olla seinät ilman vesieristettä ja kodinhoitohuoneessa kaikki kaapit koolataan irti niin että ilma kiertää takaa kunnolla. Pitäisi tehdä baarihuoneeseen testi jossa riviterauksen alta on kaivettu hiekka pois ja koriste rapata pätkä niin näkee puskeeko suolat ulos vai pysyykö hyvänä vaikka riviteraus on sokkelissa kiinni. Koko riviterauksen vaihto ei tosiaan kiinnosta. Samoin testi pitää tehdä niille seinille jotka seisovat vanhojen lattioiden päällä ja joita en voi enkä aikoisi muutenkaan uusia.
Tuo testi pitää tehdä sitten kun lattiat on valmiita ja lämmitys toimii ja ilma kiertää kuten suunnittelin. Nykyisistä rappingeista on suoloja puskenut mutta kun ei tiedä milloin ja minkälaisessa olosuhteissa, korvausilmareiät tehty jälkeenpäin.
kellarinlattia - entäpä näin...?
No ei varmaan...yksi lisäsyy siihen, miksi en lähtenyt tuota alalaattaa purkamaan, oli vanha asiallinen rivinteeraus. Se on muurattu sepelin päällä olevan pintalaatan päältä. Sen sain pysymään kasassa ja paikoillaan, vaikka leikkasinkin pintalaatan poikki aivan rivinteerauksen juuresta. Jos olisin vielä alemmankin laatan hajottanu ja ruvennut kaivamaan niin todennäköisesti koko paska olisi tullut iloisesti alas... tai sitten olisin joutunut jättämään niin leveät reunavyöhykkeet kaivamatta, että tilaa fuktisoleille ja sepeleille olisi jäänyt vain keskilattialle.HillyMan: Koko riviterauksen vaihto ei tosiaan kiinnosta.
- Juu, esitit vaan aikoinaan mainoslauseessasi asian sillä tavalla, että kellarin seinissä Fuktisolia käyttämällä voidaan vaakasuuntaiset routaeristeet jättää pois juuri siksi, että Fuktisol joustaa kun maa routii..Matti: Routaeristys tehdään rakennustapaohjeen mukaisesti lämpötilavyöhykkeittäin, pääsääntöisesti mataliin kylmiin perustuksiin. Lämpimissä syvissä kellariperustuksissa routaeristystä ei tarvita.
tämä lämpimämpi betonihan ei toteudu ehdottamassasi sisäpuolisessa eristyksessä maanpäällisillä osilla. Päinvastoin, betonimuuria jäähdytetään rankasti ylhäältä (samalla kun alosaa pyritään lämmittämään..)Matti: Siis pyrimme viileämpään maaperään ja lämpimämpään betoniin.
Ai niin...Mati Alanderin kotisivuilla on ruotsalainen tutkimustulos, jonka yhteenvedossa todettiin:
"lämpöeristeen asentaminen pohjalaatan ja pintalaatan väliin on rakenne, jolla on suuret mahdollisuudet onnistua."
Ja kysymyksessä vieläpä rakenne, joka tekstin mukaan voitaisiin pinnottaa esim. tiiviillä muovimatolla, mitä en tietenkään tee...
Oma ratkaisuni kellarin lattiaan vaikuttaa tutkimuksen perusteella ihan hyvältä.
kellarinlattia - miltä tälläinen kuulostaa?
Meillä on -52 rakennettu rintamamiestalo, jonka kellari on lähes alkuperäiskunnossa. Kellarista ei löytynyt putkiremontin yhteydessä mistään kosteutta (ilmeisesti siksi että kapillaarisesti nouseva kosteus on pääässyt haihtumaan huoneilmaan). Nyt on suunnitteilla asianmukainen suihku/saunatila kellariin vanhan saunan tilalle.
Olen pohtinut rakennusfysiikkaa ja kosteuden kulkeutumista/rakenteiden hengittämistä ja viritellyt ideaa, että laittaisin nykyisen kuivan alkuperäisen betonilaatan päälle jonkin muovisen nappulamaton (ilmeisesti näitä saa jostain), joka ohjaisi kapillaarisesti nousevaa kosteutta pääsemään seinässä olevan rivinterauksen kautta sisäilmaan ja siten kuvivumaan. Nappulamaton päälle tulisi eristekerros ja sen päälle valu lattialämmityksineen. Nappulamaton ansioista eristekerrokseen/vedeneristykseen jne. ei pääsisi kosteutta altapäin. En tiedä miten maasta nouseva kosteus kulkeutuu nappulamatossa, vai kulkeutuuko ollenkaan... Seiniin ajattelin laittaa paneelit, jotka siis hengittävät. Kellarin lämmöneristyksen ajattelin hoitaa ulkoapäin. Saunaan tulisi sekä puu- että sähkökiuas. Tietysti riittävä ilmanvaihto tulee huolehtia saunan kuivatuksen ja hyvän sisäilman vuoksi käytettäessä sähkökiuasta.
Miltä tälläinen järjestely kuulostaa? Onko mitään järkeä, onko joku tehnyt tälläisella tyylillä?
Olen pohtinut rakennusfysiikkaa ja kosteuden kulkeutumista/rakenteiden hengittämistä ja viritellyt ideaa, että laittaisin nykyisen kuivan alkuperäisen betonilaatan päälle jonkin muovisen nappulamaton (ilmeisesti näitä saa jostain), joka ohjaisi kapillaarisesti nousevaa kosteutta pääsemään seinässä olevan rivinterauksen kautta sisäilmaan ja siten kuvivumaan. Nappulamaton päälle tulisi eristekerros ja sen päälle valu lattialämmityksineen. Nappulamaton ansioista eristekerrokseen/vedeneristykseen jne. ei pääsisi kosteutta altapäin. En tiedä miten maasta nouseva kosteus kulkeutuu nappulamatossa, vai kulkeutuuko ollenkaan... Seiniin ajattelin laittaa paneelit, jotka siis hengittävät. Kellarin lämmöneristyksen ajattelin hoitaa ulkoapäin. Saunaan tulisi sekä puu- että sähkökiuas. Tietysti riittävä ilmanvaihto tulee huolehtia saunan kuivatuksen ja hyvän sisäilman vuoksi käytettäessä sähkökiuasta.
Miltä tälläinen järjestely kuulostaa? Onko mitään järkeä, onko joku tehnyt tälläisella tyylillä?
-
Matti Alander
- Jäsen
- Viestit: 2256
- Liittynyt: To Tammi 13, 2005 20:36
Re: kellarinlattia - entäpä näin...?
Rintamamiestalojen kellarit toimivat aivan kohtuullisesti sisäänpäin kuivuvina alkuperäisinä rakenteinaan, kunhan ilmanvaihdon räppänöitä ja venttiileitä vain pidetään auki.
Myöskään seiniä ja lattiaa vasten ei pidä varastoida tiivistä tavaraa. Esimerkiksi kaappi joka on sijoitettu kiinni kellarinseinään homehtuu taustalevystään helposti.
Eri taloissa on myös eritasoisia kosteuslähteitä talon sijoituksesta ja tekniikan toimivuusasteesta ja käyttötottumuksista riippuen. Siis eri talojen kellarinseinistä ja lattioista pyrkii sisätiloihin eri määriä kosteutta. Yleisesti pahimpia ovat kallioon kiinni rakennetut rakenteet ja erittäin savisissa maaperissä olevat perustukset, korkean pohjaveden alueet ovat myös yleisesti haasteellisia.
Virheelliset rakenneratkaisut tehdäänkin yleensä kellaritiloja otettaessa asuinkäyttöön. Sisäpuolinen eristäminen on aina riskialtista puuhaa. Usein joudutaan kuitenkin tekemään erilaisia kombromisseja, jotta pysytään järkevissä kustannuksissa tai muista seikoista johtuen.
Oikea perusperiaate on tehdä tiivis sisältä ja ulospäin harveneva ja sijoittaa pääosa lämmöneristeestä ulkopuolelle. Tämä perusperiaate sopii yhtä hyvin lattiaan, kuin seinärakenteeseenkin. Kannattaa myös huomioida, että perustuksen maanalaisissa osioissa lämpötilat ovat ympäri vuoden pääsääntöisesti maaperässä sisätilaa viileämmät.
Sijoittamalla salaojittava lämmöneriste betonirakenteen ulkopuolelle, saadaan aikaiseksi suurempia lämpötilaeroja maaperän ja perustuksen väliin, jolloin ylimääräinen kosteus alkaa virtaamaan höyrynosapaine-erojen vaikutuksesta ulospäin rakenteesta ja myös huoneilmasta.
Salaojittavalla lämmöneristeellä saadaan aikaiseksi samalla perustuksen ulkopuolinen salaojitus estämään vedenpaineen vaikutus perustusrakenteessa. 100 mm salaojittavan lämmöneristekerroksen vedenjohtokyky on 370 litraa metrin matkalla puristumattomana. Puristuksessa vedenjohtokyky aavistuksen pienenee, siksi pitää valita oikean kovuinen levy käyttötarkoitukseen.
Salaojittava lämmöneriste toimii myös kapillaarikatkona kellarin seinissä ja maanvaraislattioissa, jolloin esimerkiksi lattioissa voidaan säästää huonekorkeutta.
Salaojittavan lämmöneristeen lämmöneristyskyky on samaa luokkaa useimpien lämmöneristeiden kanssa, sen Lamdaluokka on 0.037.
Salaojittavan lämmöneristeen vettymättömyys perustuu huokoiseen vedenpaineettomaan rakenteeseen ja Bitumilateksiliiman muovipalloja sujaavaan ominaisuuteen.
Tärkeimpiä ominaisuuksia salaojittavalla lämmöneristeellä on sen toimiminen automaattisena kuivaajana, niin rakennusta korjatessa, kuin mahdollisen vesivahingonkin sattuessa. Korjatessa kellarin seiniä ei tarvita erillisiä kuivaustoimenpiteitä, vaan seinärakenne alkaa salaojittavan eristeen asennuksen jälkeen kuivua automaattisesti ulospäin lämpötilaerojen ansiosta.
Siis salaojittava lämmöneriste toimii rakenteen ulkopuolelle asennettuna: Lämmöneristeenä, kapillaarikatkona, salaojana, kosteuseristeenä, sekä automaattisena kuivaajana.
Se korvaa myös sepeli- ja sorakerroksia säästäen näin sorakustannuksissa ja työkustannuksissa pääsääntöisesti oman hintansa.
Joskus rakennus saattaa olla perustettu kantavalle laatalle tai lattioita ei haluta rikkoa. Silloin kyseinen nappulalevy on kohtuullisesti toimiva rakenne, kyseessä on System Platon, josta voi lisätietoa lukea osoitteesta www.isola.fi
Myöskään seiniä ja lattiaa vasten ei pidä varastoida tiivistä tavaraa. Esimerkiksi kaappi joka on sijoitettu kiinni kellarinseinään homehtuu taustalevystään helposti.
Eri taloissa on myös eritasoisia kosteuslähteitä talon sijoituksesta ja tekniikan toimivuusasteesta ja käyttötottumuksista riippuen. Siis eri talojen kellarinseinistä ja lattioista pyrkii sisätiloihin eri määriä kosteutta. Yleisesti pahimpia ovat kallioon kiinni rakennetut rakenteet ja erittäin savisissa maaperissä olevat perustukset, korkean pohjaveden alueet ovat myös yleisesti haasteellisia.
Virheelliset rakenneratkaisut tehdäänkin yleensä kellaritiloja otettaessa asuinkäyttöön. Sisäpuolinen eristäminen on aina riskialtista puuhaa. Usein joudutaan kuitenkin tekemään erilaisia kombromisseja, jotta pysytään järkevissä kustannuksissa tai muista seikoista johtuen.
Oikea perusperiaate on tehdä tiivis sisältä ja ulospäin harveneva ja sijoittaa pääosa lämmöneristeestä ulkopuolelle. Tämä perusperiaate sopii yhtä hyvin lattiaan, kuin seinärakenteeseenkin. Kannattaa myös huomioida, että perustuksen maanalaisissa osioissa lämpötilat ovat ympäri vuoden pääsääntöisesti maaperässä sisätilaa viileämmät.
Sijoittamalla salaojittava lämmöneriste betonirakenteen ulkopuolelle, saadaan aikaiseksi suurempia lämpötilaeroja maaperän ja perustuksen väliin, jolloin ylimääräinen kosteus alkaa virtaamaan höyrynosapaine-erojen vaikutuksesta ulospäin rakenteesta ja myös huoneilmasta.
Salaojittavalla lämmöneristeellä saadaan aikaiseksi samalla perustuksen ulkopuolinen salaojitus estämään vedenpaineen vaikutus perustusrakenteessa. 100 mm salaojittavan lämmöneristekerroksen vedenjohtokyky on 370 litraa metrin matkalla puristumattomana. Puristuksessa vedenjohtokyky aavistuksen pienenee, siksi pitää valita oikean kovuinen levy käyttötarkoitukseen.
Salaojittava lämmöneriste toimii myös kapillaarikatkona kellarin seinissä ja maanvaraislattioissa, jolloin esimerkiksi lattioissa voidaan säästää huonekorkeutta.
Salaojittavan lämmöneristeen lämmöneristyskyky on samaa luokkaa useimpien lämmöneristeiden kanssa, sen Lamdaluokka on 0.037.
Salaojittavan lämmöneristeen vettymättömyys perustuu huokoiseen vedenpaineettomaan rakenteeseen ja Bitumilateksiliiman muovipalloja sujaavaan ominaisuuteen.
Tärkeimpiä ominaisuuksia salaojittavalla lämmöneristeellä on sen toimiminen automaattisena kuivaajana, niin rakennusta korjatessa, kuin mahdollisen vesivahingonkin sattuessa. Korjatessa kellarin seiniä ei tarvita erillisiä kuivaustoimenpiteitä, vaan seinärakenne alkaa salaojittavan eristeen asennuksen jälkeen kuivua automaattisesti ulospäin lämpötilaerojen ansiosta.
Siis salaojittava lämmöneriste toimii rakenteen ulkopuolelle asennettuna: Lämmöneristeenä, kapillaarikatkona, salaojana, kosteuseristeenä, sekä automaattisena kuivaajana.
Se korvaa myös sepeli- ja sorakerroksia säästäen näin sorakustannuksissa ja työkustannuksissa pääsääntöisesti oman hintansa.
Joskus rakennus saattaa olla perustettu kantavalle laatalle tai lattioita ei haluta rikkoa. Silloin kyseinen nappulalevy on kohtuullisesti toimiva rakenne, kyseessä on System Platon, josta voi lisätietoa lukea osoitteesta www.isola.fi
Re: kellarinlattia - entäpä näin...?
Tervehdys kaikille, eka viestini.
Tulipa miettimistä kalliorinteessä sijaitsevan rintamamiestalon (1947) vuonna 1980 louhitun kellarikerroksen sauna- ja pesuhuoneremontin kanssa. Vanha laatoitus on purettu ja on käynyt ilmi seuraavaa:
Lattian rakenteena saunassa ja pesuhuoneessa on ollut tunnistamaton Pukkilan lattialaatta, ei vesieristettä, betonipintalaatta kelpo kallistuksin ja sisään valetulla sähkölattialämmityksellä, sitten styroxia ja sen alla hiekkaa. Maanvarainen pohjalaatta mainitaan jossakin paperissa, mutta remontin teettäjä ei muista enää onko alinna karkeampaa mursketta tai pohjalaattaa. Mikähän on ollut käytäntönä vuoden 1980 tienoilla, onko mahdollista että hiekka makaa suoraan kallion pinnassa? Ei kai hiekan alle olisi erillistä pohjalaattaakaan valettu, mutta olisiko karkeampi sora/murske voitu jättää laittamatta - kai hiekan kapillaariset kyvyt on tunnettu iät ja ajat?
Pintabetonilaatta kumminkin on kuiva ja terve (lattialämmitykset ovat aina termostaatilla päällä ja lattiat kuivataan lastalla aina käytön jälkeen, ei tosin tietoa kuinka on toimittu ennen v. 2002 jolloin talon ostimme). Siis lattialämmitys ja sisäänpäin kuivuva rakenne ovat näemmä toimineet melkein 30 vuotta.
Taloon on nyt tulossa lisäksi koneellinen poistoilma (huippuimuri) joka ainakin hoitaa tilojen tuuletuksen paljon paremmin kuin vanha huono painovoimainen.
Maallikko kun olen, kysymys kuuluu olisiko järkevää tehdä vain uusi laatoitus soveliaalla Pukkilan lattialaatalla vanhan pintabetonilaatan päälle ilman vesieristettä, siis aiemman rakenteen tapaan joka sentään näyttää toimineen hyvin? Säästyisi varsin pitkä penni ja paljon aikaa. Jos on olemassa riski että hiekka styroksin alla on märkää edes toisinaan (luonnon valumavesiä kallion suonissa tms?), vesieristeen laittaminen lattiaan aiheuttaisi sen että rakenne ei enää pääsisi kuivumaan sisäänpäin ja pintalaatta voisi alkaa kostua altapäin kun mahdollinen vesihöyry ei pääsisi lattian alta enää pois.
Toinen vaihtoehto olisi piikata kuiva pintalaatta pois, purkaa styroksit, kaivaa hiekat pois, tarkistaa ja tarvittaessa korjata alimman pohjan ratkaisut, rakentaa koko hoito uudelleen uusin lattialämmityskaapelein jne. Ääk...
Tulipa miettimistä kalliorinteessä sijaitsevan rintamamiestalon (1947) vuonna 1980 louhitun kellarikerroksen sauna- ja pesuhuoneremontin kanssa. Vanha laatoitus on purettu ja on käynyt ilmi seuraavaa:
Lattian rakenteena saunassa ja pesuhuoneessa on ollut tunnistamaton Pukkilan lattialaatta, ei vesieristettä, betonipintalaatta kelpo kallistuksin ja sisään valetulla sähkölattialämmityksellä, sitten styroxia ja sen alla hiekkaa. Maanvarainen pohjalaatta mainitaan jossakin paperissa, mutta remontin teettäjä ei muista enää onko alinna karkeampaa mursketta tai pohjalaattaa. Mikähän on ollut käytäntönä vuoden 1980 tienoilla, onko mahdollista että hiekka makaa suoraan kallion pinnassa? Ei kai hiekan alle olisi erillistä pohjalaattaakaan valettu, mutta olisiko karkeampi sora/murske voitu jättää laittamatta - kai hiekan kapillaariset kyvyt on tunnettu iät ja ajat?
Pintabetonilaatta kumminkin on kuiva ja terve (lattialämmitykset ovat aina termostaatilla päällä ja lattiat kuivataan lastalla aina käytön jälkeen, ei tosin tietoa kuinka on toimittu ennen v. 2002 jolloin talon ostimme). Siis lattialämmitys ja sisäänpäin kuivuva rakenne ovat näemmä toimineet melkein 30 vuotta.
Taloon on nyt tulossa lisäksi koneellinen poistoilma (huippuimuri) joka ainakin hoitaa tilojen tuuletuksen paljon paremmin kuin vanha huono painovoimainen.
Maallikko kun olen, kysymys kuuluu olisiko järkevää tehdä vain uusi laatoitus soveliaalla Pukkilan lattialaatalla vanhan pintabetonilaatan päälle ilman vesieristettä, siis aiemman rakenteen tapaan joka sentään näyttää toimineen hyvin? Säästyisi varsin pitkä penni ja paljon aikaa. Jos on olemassa riski että hiekka styroksin alla on märkää edes toisinaan (luonnon valumavesiä kallion suonissa tms?), vesieristeen laittaminen lattiaan aiheuttaisi sen että rakenne ei enää pääsisi kuivumaan sisäänpäin ja pintalaatta voisi alkaa kostua altapäin kun mahdollinen vesihöyry ei pääsisi lattian alta enää pois.
Toinen vaihtoehto olisi piikata kuiva pintalaatta pois, purkaa styroksit, kaivaa hiekat pois, tarkistaa ja tarvittaessa korjata alimman pohjan ratkaisut, rakentaa koko hoito uudelleen uusin lattialämmityskaapelein jne. Ääk...
Viimeksi muokannut Sepe, To Heinä 16, 2009 16:09. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
Re: kellarinlattia - entäpä näin...?
Näyttää siltä, että käytännössä olemme kallistumassa saunan ja pesuhuoneen lattioissa vanhan kaltaiseen sisäänpäin kuivuvaan rakenteeseen, se kun on toiminut mainiosti 30 vuotta ja lattian betonilaatta kuiva. Vanha laatta oli Pukkilaa, mutta ei aavistustakaan vuoden 1980 mallistosta mitkä sen ominaisuudet olivat. Eihän mikään laatta sinällään vettä/höyryä pidä, mutta onko tässä läpäisyssä eroja lattialaattojen välillä? Kertokaatte tietävämmät, millainen lattialaatan pitää olla teknisiltä ominaisuuksiltaan tällaisessa rakenteessa?
Tähtäimessä olisi Pukkilan Forest M10x10, joka on standardin SFS-EN 14411 B Ib GL mukainen lasitettu kuivapuristettu klinkkeri, vedenimukyky min. 0.5% max. 3 % ja soveltuisi myös ulkokäyttöön pystyasennossa. Soveltuuko tämmöinen lämpimään tilaan sisäänpäin kuivuvaan lattiarakenteeseen, eli ilman vesieristettä lattialämmitetylle betonille?
(Vai onko tämä pähkäily turhaa ja saumaukset joka tapauksessa ne joiden kautta höyry enemmän kulkee?)
Tähtäimessä olisi Pukkilan Forest M10x10, joka on standardin SFS-EN 14411 B Ib GL mukainen lasitettu kuivapuristettu klinkkeri, vedenimukyky min. 0.5% max. 3 % ja soveltuisi myös ulkokäyttöön pystyasennossa. Soveltuuko tämmöinen lämpimään tilaan sisäänpäin kuivuvaan lattiarakenteeseen, eli ilman vesieristettä lattialämmitetylle betonille?
(Vai onko tämä pähkäily turhaa ja saumaukset joka tapauksessa ne joiden kautta höyry enemmän kulkee?)