Vahatun pinnan uudelleen käsittely ei onnistu kunnolla kuin vahalla.Jos haluaa muita pintakäsittelyjä käyttää niin kaikki vaha olisi saatava pois puupinnasta.Tämän takia vahan käyttöä suoraan puupinnalle on syytä tarkkaan harkita!Se on käytännössä lopullinen ratkaisu.Mehiläisvaha ei pehmeytensä takia muutenkaan ole mielestäni paras ratkaisu keittiöntasopintoihin.Melkeimpä ainoaksi vaihtoehdoksi jää hiominen joka sekin on todennäköisesti tosi työlästä koska paperi tukkeutuu kokoajan vaikka käyttäisi karkeaakin paperia.Tietysti jos pinnasta saisi höylättyä siivun pois esimerkiksi tasohöylässä niin tilanne on toinen mutta tämäkin edellyttää tason irroittamista.Voipi olla helpompi vaihtaa koko taso uuteen ja käsitellä se sitten vaikkapa öljyllä.Itse olen käyttänyt Danish oil:ia ja Floor oil:ia.Näitä myy ja maahantuo Plektra trading Helsingissä.
Jos taso on massiivipuuta niin kyllä sen aivan puhtaalle puupinnalle saa nopsaan terävällä siklillä. Sitten riittää kevyt hionta.
Olen siklannut kyllä viilupintojakin...noissa vanhoissa mööpeleissä tuntuu viilu olevan sen verran paksumpaa ettei mene puhki.
Ei se pilalle mene hiomalla kunhan hiot syiden suuntaisesti,ensin karkeammalla ja lopuksi hienommalla paperilla.Jos vaha kerros ei ole paksu niin sen hiominen voi onnistua suht koht hyvinkin.Yleensä vaan mehiläisvahapinnat ovat paksuja varsinkin jos on käytetty ohentamatonta vahaa.
Sikli on hyvä "kone" vahapintojen siistimiseen, se ei vahasta välitä yhtään.
Jos pinta on vain haalistunut ja läikikäs, niin sitä voi yrittää elvyttää öljyllä. Pellavaöljy, unikkoöljy, jopa oliiviöljy käyvät tähän. Pienet lasinrenkaanjäljet ja aavistuksenomainen tikkuisuus hoituvat samalla, jos öljyn hankaa puuhun teräsvillalla tai karhunkielellä. Pata-pata ei käy teräsvillaksi, villassa ei saa olla saippuaa. Öljykäsittely pitää uusia aika-ajoin, mutta pelkällä öljylläkin suojattu pinta kestää kun se aina välillä öljytään uudelleen. Öljyämisen päälle voi tehdä vahakäsittelyn uudelleen halutessaan. Meillä esim. on vain öljykäsittely pöytätasoissa, mukaan lukien tamminen tiskipöytä.
Jos pinta on jo harmaantunut paikoin tai siinä on syvemmälle meneviä jälkiä, niin siklaaminen on hyvä tapa tehdä peruspuhdistus. Se myös poistaa aika ison osan vahasta, vaha ei ole mitenkään erityisen syvällä puussa.
Siklaamisen jälkeen voit joko öljytä puun, öljytä ja vahata sen tai pelkästään vahata. Vahaksi "kovuusjärjestyksessä" mehiläisvahaa, karnaubavahaa tai vaikka valmista Osmoa.
Jos se on ollut oikein pahassa kunnossa niin oisko niin että vahatessa teillä on laitettu vain muutama kerros vahaa eikä käsittelyä ole uusittu?
Paras tulos tulee, jos kansi ensin öljytään ja sitten vahataan, koska kerros pehmeää mehiläisvahaa kuluu pois ja kun alla on vain paljas puu, niin se alkaa kärsimään vedestä. Jos alla on vielä öljy, niin se suojaa puuta pidempään vielä kun vahakin on alkanut kulua.
Mehiläisvaha antaa kauniin pinnan, mutta en käyttäisi sitä pöydän pinnassa jos käsittelyä ei ole valmis uusimaan pari kertaa vuodessa. Käsittely on nopea homma, mutta kiireinen ei aina muista eikä tule ajatelleeksi.
Karnaubavahapohjaiset tuotteet tai karnaubavahasta itse keitelty huonekaluvaha on jo kovempaa, se kestää jo paremmin. Ja Osmopintaa ei tarvitse hirveän usein käsitellä uudestaan, mutta ei sekään montaa vuotta kestä ilman että pinta pitää pyyhkäistä uudelleen.
Meillä on kokeiltu vahapintaa, lakkaa ja vernissaa, ja tyytyväisimpiä olemme olleet vernissaan. Jos jotain kokeilisin, niin vernissa + Osmovaha. Kestääkö lattiassa imemättä likaa? Vahattu kirjoituspöytämme imi likaa kuin sieni, vaikka kuinka yirtimme pyyhkiä ja uudelleenvahata. Lakkapinta on nätti uutena, mutta sitten kun tulee kumminkin niitä koloja, näyttää pahalta. Vernissa/öljypinta vanhenee nätisti.
Öljyn tarttuminen vahapintaan ei koskaan ole yhtä hyvä kuin puhtaaseen puupintaan.Itse liputan pelkän öljyn puolesta,se on helppohoitoinen,kulutusta kestävä ja kaunis pinta.Lisäksi helposti uusittavissa pienellä työllä.Itse olen sen verran paljon huonekalupuolella nähnyt miten hienoja huonekaluja on vahaamalla pilattu etten voi vahaa kenellekään suositella!On tietysti huonekaluja joihin vahapinta kuuluu ja on ollut jo alkuperäinen pintakäsittely,ne ovat asia erikseen.Pekka tuossa mainitsikin että vahan alle laittaisi öljyä.Se on hyvä ratkaisu jos vahaa on pakko käyttää,tällöin vaha ei pääse puuhun asti,muuten vahan ja öljyn sekoittaminen samaan pintaan on tarpeetonta.
Itse hioin puupinnan puhtaaksi hiekkapaperilla, tämän jälkeen laittanut Liberonin finishing oilia kerran vuoteen ja näyttää hyvältä ja kestää läträystä. Ennen ensimmäistä öljykerrosta kostutin pöytätasot hieman vedellä, annoin kuivua ja hioin hienolla hiekkapaperilla uusiksi. Kuten jo sanottu teräsvillalla ensimmäiset kerrokset pintaan ja hyvä tulee.
Myö kun ostettiin vanha vaatekaappi, joka on käsitelty mehiläisvahalla, niin mukana seurasi ohje, nottei sitä saa märällä pyyhiä, kun vaha lähtee sillon veks.
Sen tähden en yhtään ihmettele, vaikka olisi kulahtaneen näköinen.
Hanna kirjoitti:Keittiönpöytämme pähkinäpuutaso on vahattu mehiläisvahalla, mutta on kovin arka ja "kulahtanut".
Mikä pintakäsittely olisi kestävämpi ratkaisu ja mitä pohjatöitä tämä vaatisi?
Vinkkejä kaivataan
Minulla oli myös kulahtaneet massiivipuu keittiöntasot, joissa oli jotain vaha/lakka tms.
Ensin yritin hioa käsin pintoja, mutta paperi tukkeutui välittömästi ja hermot meinasi mennä ;)
Sitten lainasin kaverilta nauhahiomakoneen ja ensin hioin 80 paperilla pinnat ja tosi hyvin lähti. Kun puu oli taas näkyvissä hioin vielä 120 paperilla loput. Käsittelin pinnat OSMO sävytetyllä vahalla pariin kertaan ja sitten vielä pari kerrosta OSMO Top Oil:ia. Nyt näyttävät kuin uusilta!
MM kirjoitti:Jos jotain kokeilisin, niin vernissa + Osmovaha...
Kestänyt ainakin ruokapöydässä vallan mainiosti.
Tomppa11 kirjoitti:Sitten lainasin kaverilta nauhahiomakoneen ja ensin hioin 80 paperilla pinnat ja tosi hyvin lähti. Kun puu oli taas näkyvissä hioin vielä 120 paperilla loput.
Itse olen muuten käyttänyt skaalaa 40–400: joskus peräti 1200 — puu kuin silkkiä. Puun solukko ja rakenne tulevat niin paljon nätimmin näkyviin noilla sikasileillä papereilla. Työvaiheenakin suhteellisen nopea, kaiken karkeamman hionnan jälkeen sellainen vaivaton loppusilaus. Ja tietysti mitä sileämpi sitä paremmin pysyy puhtaana.
kamala mörskä - miks ne tollasen osti - hirvee urakkaPetri Leskinen