Se ei ole ihan täysin legendaa, että Venäjällä täyttävät renkaat räteil ja lumpuil, kovassa pakkasessa kestää renkaat kasassa, eli rätei ja lumpui vilpin kumien alle?tuuma kirjoitti:Ihminen kestää aika mukavasti kuivaa pakkaskeliä mutta jos rannikolla iskee tuommoiset pakkaset ja meri on vielä auki niin aijaijai. Muistelen itsekin että monasti pienenä otsaan koski kun mopolla ja myöhemmin motskarillakin tuli talvisin ajeltua. Mitähän aivotoimintaa muuten tuossa otsalohkossa sijaitsee tai pitäisi sijaita. Varmaan joku laiskuuskeskus![]()
Siperiassa ne taitaa ladoilla ajella -50 asteessakin ja kuullut olen tarinoita että matka katkeaa vasta silloin kun renkaat murenee alta jos sattuu olemaan länsimaiset vahingossa laittaneetPitäisiköhän sittenkin muuten laittaa VILP:iin USSR-kumit alle
Niin otsalohkossa sijaitsee kaikenlaista, lobotomiallahan otsalohko poistettiin pelistä ja näin pyrittiin hillitsemään tiettyjen yksilöiden ongelmakäytöstä. Välillä tuntuu, että oma otsalohko on varmaankin kärsinyt tuosta pakkasessa fillaroinnista, niin paljon listalla on asioita joiden toiminnassa on kuulemma puutteita
edit: lähde jäi taas pois http://www.biomag.hus.fi/braincourse/L8.html#RTFToC11 ihan kiinnostavaa juttua, jos omaa pienen sisäisen tutkijan ja poltteen tietää kuinka se toimii. Se on aina mikä kulloinkin sattuu kohdalle, uusi mikropiiri tai sisarus tai mikä vaanOtsalohko
Prefrontaaliset alueet motorisen aivokuoren etupuolella ovat ihmisellä kehittyneet huomattavan laajoiksi. Näiden rakenteiden kehitys on yhteydessä ihmiselle tyypillisen yksilöiden välisen viestinnän, tunne-elämän hallinnan ja sosiaalisen kehityksen kanssa.
Molemminpuoliset otsalohkovauriot aiheuttavat käytösmuutoksia. Esim. apinalla tällainen vamma voi johtaa alkuvaiheen apatian jälkeen yhtämittaiseen ja tarkoituksettomaan edestakaisin kävelyyn. Toinen tyypillinen piirre prefrontaalivaurioille on viivästetyn reaktion epäonnistuminen. Vaikka eläin saa nähdä, kuinka ruokapalkkio piilotetaan esim. toiseen kahdesta kupista, ei se puolen minuutin kuluttua enää muista, kumpaan kuppiin ruokapala oli pantu.
1930-luvulla alettiin tehdä psyykkisesti häiriintyneille potilaille leikkauksia, joissa katkaistiin otsalohkon etuosien ja talamuksen väliset yhteydet. Toimenpide usein rauhoittikin ahdistuneen tai raivoavan potilaan, mutta samalla hän muuttui välinpitämättömäksi, aloitekyvyttömäksi ja tunteettomaksi. Vaikka ahdistus saattoi jatkua leikkauksen jälkeenkin, se ei enää vaivannut potilasta. Älykkyys ei mainittavasti leikkauksen seurauksena muuttunut. Sivuvaikutustensa ja lääkehoidon kehittymisen vuoksi tällaisia leikkauksia ei enää tehdä.
Suurin ero ihmisen ja simpanssin aivojen kehityksessä on frontaalialueilla, jotka ovat ihmisellä suurentuneet suhteellisesti eniten ja ilmeisesti huolehtivat sosiaalisen käyttäytymisen normaaleista pelisäännöistä. Limbisen järjestelmän tunne-elämää säätävät rakenteet eivät paljonkaan poikkea toisistaan ihmisellä ja apinalla, mutta tämän järjestelmän toimintaa kontrolloiva otsalohko on ihmisellä huomattavasti kehittyneempi.
Otsalohkojen ajatellaan osallistuvan monimutkaisiin tehtäviin, kuten arvosteluun, ymmärrykseen, tulevaisuuden suunnitteluun, uteliaisuuteen, abstraktiin ajatteluun ja luovuuteen. Toisaalta otsalohkojen etuosat eivät osallistu perustason aisti- ja liiketoimintoihin. Niinpä varsin suuretkaan otsalohkovauriot eivät juuri häiritse tavanomaista käyttäytymistä.

