Kuinka rämästä on tullut vielä koti?

[Tarna]

Kyselisin kuinka huonokuntoisista / purkukuntoisista taloista on tullut vielä oikealla hoidolla ja riittävillä ravinteilla (verta, hikeä, kyyneliä ja vähän lautaa) ihmisille koteja?

Eli tahtoisin nyt kuulla niitä "ryysyistä rikkauksiin" tarinoita...

Minä ja tuleva puoliskoni olemme etsineet sopivaa kohdetta jo puolivakavasti vuoden verran, eli oikotiellä/etuovessa roikutaan ja pari potentiaalista on käyty katsomassakin. Keväällä ollaan varmaan enemmän tosissaan. Nyt vain näyttää huolestuttavasti siltä, että meitä miellyttävien kohteiden kunto "huononee" koko ajan. Alkuperäiskuntoisia tosin ei pitäisi huonoksi haukkuman , mutta nyt pulpahtaa potentiaalisten listalle jo kohteita joissa katto tipahtanut yhdestä kohtaa sisälle ja muita mukavia purkukohteita...

Sanotaan, että tyhmä saa olla muttei idiootti, emmekä me vanhojen korjaajat aina kovin täysjärkisiä olla, mutta keksiikö kukaan kertoa missä se raja menee...

[lmfmis]

Sanotaan, että tyhmä saa olla muttei idiootti, emmekä me vanhojen korjaajat aina kovin täysjärkisiä olla, mutta keksiikö kukaan kertoa missä se raja menee...

No, vesikatto saisi olla ehjä että sisällä voi asua..

Käytiin aikanaan katsomassa hirsirunkoista taloa jossa nuoriso oli pitänyt nuotiota, graffitia, roskaa ja ikkunat lyöty rikki. - Tarjottiin kun oli niin hieno ja hyvä siitä olisi tullut. No, ei saatu. Grynderi osti.

SItten ostettiin tämä nykyinen josta oli lämmitysjärjestelmä juuri edellisellä viikolla paukahtanut jäähän ja vuoti rakenteisiin muutamasta kohtaa. Ketjusahalla vain lattiat auki ja vuotoa metsästämään.

Hyvä tästäkin tuli

[pvalila]

Teen teille suuren palveluksen pahoittamalla mielenne...

Eli jos joudut kyselemään, niin et ole alan ammattilainen. Ja silloin se raja kulkee aivan eri kohdassa kuin jos osaamista/suhteita löytyy omasta takaa.

Oleellista on ymmärtää, että rämä talo on sama juttu kuin talopaketin perustoimitus: pelkkä talon runko on yllättävän edullinen, vasta rungon pystytyksen jälkeen alkaa raha palaa oikein tosissaan.

Ostaessa ei sitä tule ajatelleeksi, mutta jonain päivänä sinä olet myös talon myyjä. Nyt ostat talon purkutalon hinnalla ilman takuuta, mutta kun remppaat talon niin sinulle kolahtaa siitä viiden vuoden vastuuaika (jota et voi kiertää myymällä talon purkutalona, ellei hinta ole sitten myös purkutalon hinta).

Eli kehotan varovaisuuteen ja käyttämään pätevää ammattimiestä arviointiapuna. Tuo ammattimies ei sitten saa olla uudisrakennuspuolen kaveri (korjaamisen työmenekki on käsittämätön uuden tekemiseen verrattuna) eikä hän saa olla pelkkä rakentaja, täytyy olla työkseen tekemisissä paitsi korjausrakentamisen niin myös eurojen kanssa. Raksamiesten hintatietous ja rakennetietous on usein heikko, koska he vain rakentavat, eivät osta eivätkä tee rakennevalintoja. Rakenteiden toiminnan ymmärtävä ja vallitsevasta hintatasosta perillä oleva rakennusmies onkin sitten kultamuna josta kannattaa pitää kiinni kaksin käsin.

Kuntokartoitus ei paljoa auta. Totuus paljastuu, kun remppa aloitetaan ja rakenteet revitään auki.

Lopuksi: on ihan ok ostaa vanha talo, todella kurjassakin kunnossa oleva, kunhan vain tajuaa, että talon korjaaminen maksaa noin kolme kertaa enemmän kuin normi-ihminen osaa kuvitella.

Sikamainen ihminen saa talonsa halvalla. Ostaa selvästi vioista kärsivän talon vanhukselta, joka ei ymmärrä kirjata vastuuvapauksia riittävän yksityiskohtaisesti ja sitten ostaja vain käräjien kautta lykkää remppalaskun myyjälle. Meillä on oikein hieno oikeusjärjestelmä, näissä talojutuissa tuomiot ovat selkeitä ja johdonmukaisia kuin lottonumerot.

Kun tehdään remppaa, niin rahan arvo kutistuu. Normaalielämässä tonni on iso raha, mutta rempatessa se ikäänkuin kutistuu: kolmannes siitä katoaa, kun kotimatkalla ohimennen poikkeaa Baukkarissa ja ostaa kummallisia muovipulloja joissa erilaisia dispersioita valuihin ja pikkuruisia purnukoita, hiekkapapereita ja siveltimiä ja sieniä, joilla saa muutaman neliön puuta haluamansa näköiseksi. Ja seuraavana päivänä kun poikkeaa hakemaan lattiaan itsesäätyvää kaapelia ja sille jonkinlaiset ohjauksen katoaa taas kolmannes. Ja se vika kolmannes kuluu helposti, kun saman päivän iltana pitää tehdä vielä santsikierros. Äsh, ei sitä voi selittää, tuo rahan arvon sulaminen täytyy kokea itse.

En minä tätä pahalla kirjoittanut, olen kiltti mies. Joskus kaikki menee hyvin ja vanha talo on unelma. Mutta niin kovin usein horjutaan siellä unelman ja painajaisen rajalla, erityisesti jos rahasta on tiukkaa eikä rämässä talossa asuminen tunnu kivalta vaan koko ajan eletään odottaen sitä hetkeä, jolloin talo lopultakin on oikeasti kiva.

[Pekka Huhta]

On aika vähän taloja, joista ei pystyisi enää tekemään mitään. Tyypillisesti tämmöinen voisi olla lautarunkoinen jossain välissä muovilla ja lasivillalla runneltu torppa, jossa muutama vesivahinko ja murtuneet perustukset. Silti tällaisiakin korjataan, vaimon lapsuudenkoti myytiin suunnilleen tuossa yllä mainitussa kunnossa muistaakseni kolmella tuhannella eurolla ja sen on nyt joku korjannut. Ihan pakettitalon näköiseksi, mutta korjannut silti - ja asuu siellä täyttä häkää.

Välilä on kyllä ihan oikiassa tuossa yllä, mutta vain osittain. Mä olen neuvonut puuveneen ostajia 90-luvun lopulta asti: mitä pitää tarkistaa, mitä kannattaa välttää, mitä on vaikea korjata ja niinpäinpois. Jos niitäkin kaikkia neuvoja kirjaimellisesti noudattaisi, niin kenenkään ei kannattaisi ostaa ikinä vanhaa puuvenettä, ja osa uusistakin voisi olla vähän epäilyttäviä Itse en ole noita neuvoja noudattanut yhdessäkään venehankinnassani.

Tärkeintä ei ole että kuinka pilalla talo on tai mitä vikoja siinä on, vaan se että tiedostaa ja ymmärtää, miten erilaiset viat voidaan korjata. Siinä pvalila on ihan oikeassa, että mitä rauskumman talon ostaa, sen enempi pitää tietää. Ja silti lohdutuksen sanoja: monikin meistä on valmis vannomaan että "jos oisin tienny millainen homma tää on, niin en jumalauta olis ruvennu...", eli vaikka sitä tietoa ei etukäteen olisi ollutkaan, niin kyllä ne asiat siitä on ajan mittaan lutviutuneet.

Ei semmoisia nyrkkisääntöjä voi antaa. Mä kävelin meidän taloon, jonka katosta puuttui tiiliä, seinät oli harmaiksi ja maalittomiksi palaneet, alakerrassa oli kahden huoneen kokoinen vesivahinko jäätyneiden vesijohtoputkien vuoksi, keittiön nurkassa oli lämmityslaitteena käärmeenpesällinen Alvar Gullichsenin Bonk-taidetta, enkä edes päässyt alapohjaan. Kävelin sisään ja sanoin, että "otan tämän, kiitos". Eikä mulla niin hirveää talokokemusta ollut, siihen mennessä olin lähinnä puuveneiden semiammattilainen. Ensimmäisen pari kuukautta puhuin ulkomaalausurakasta "kylkimaalin skrabaamisena" ja kunnostin "kajuutan laseja", mutta kyllä se sitten siitä lähti lutviutumaan. Ihan samalla tavalla nää hommat on kenen vain tehtävissä, kun vaan jaksaa opetella, perehtyä ja käyttää aikaa. Ajankäytöstä menee helposti kaksi kolmannesta tiedon etsintään, lopusta kolmanneksesta kaksi kolmannesta suunnitteluun ja sitten se viimeinen pikkuinen yhdeksäsosa tekemiseen. Ja siihenkin menee ihan pirun pitkä aika.

En kannusta ostamaan räysää taloa, mutta en missään tapauksessa ole neuvomassa pysymään semmoisista erossakaan. Itse talo ja sen korjaus on se viimeinen yhdeksäsosa, niin että sen takia kannattaa kannustaa lähtemään liikkeelle tiedosta. Tietoa voi hankkia rajallisen määrän etukäteen; tietyn määrän perustietoa pystyy hankkimaan lukemalla ja opettelemalla, mutta sitten kun pitää ruveta oppimaan kokemuksen kautta, niin ei enää auta muu kuin ostaa se talo ja alkaa harjoittelemaan

Pekka

[johny_t]

On hyvä myös pitää mielessä, että wanhaan aikaan talojen paikat ovat useimmiten myös harkiten funtsittu ja tontit komeita. Monesti talo ei välttämättä ole kummoisessakaan kondiksessa, mutta tontin arkkitehtuuri on niin toimiva, että paikka tuntuu heti alkuunsa omalta.
En tahdo sanoa pahasti, mutta usein uudet pakettitalot on lätkäisty tontille siten kun ne on siihen helpointa rakentaa, ei siten että tulisi toimivin kombinaatio.

Vanhan kunnostaminen kannattaa, kunhan muistaa että talon rakentamisessakaan ei ole säästetty hikeä: hyvä jos silloin on tullut edes sähköä tontille saati ollut sähköistä betonimyllyä tahi paineilmanaulaimia.


Nälkähän se tässä jo sumentaa ajatuksia. Lounaan jälkeen takaisin asiaan.

-J-

[Oto Hascak]

Eli kehotan varovaisuuteen ja käyttämään pätevää ammattimiestä arviointiapuna. Tuo ammattimies ei sitten saa olla uudisrakennuspuolen kaveri (korjaamisen työmenekki on käsittämätön uuden tekemiseen verrattuna)

Mää koin erittäin positiivisen yllätyksen yhtenä ehtoona tällä viikolla. Olin nuoren parin apuna katsomassa yhtä autiotaloa. Nuorenparin isäntä oli rakennusinssi ja emäntäkin rakennusalan koulutuksen läpi käynyt. Olivat siis uudisrakentamisen parissa ammattilaisia, mutta vanhaa etsiessään astuivat vieraille vesille ja ottivat allekirjoittaneen luotsiksi.

Kerroin heille, että kohteen saa kuntoon, koska melkein minkä vaan saa. Siitä huolimatta näytin projektille punaista valoa. Autiotalo oli niin pahassa hapessa, että käskin unohtamaan romantiikan ja miettimään oikein h*lvetin tarkkaan, että onko siinä kohteessa enään mitään järkeä. Kerroin rehellisesti että en itse sitä alkaisi tekemään, vaikka halvalla saisinkin. Se riitti heille. Talo oli oikeasti pahuuden vallassa, alapohja oli kuin perunapeltoa, välipohja oli tullut puolesta taloa jo ajat sitten alas, ikivanha huopakatto tuikki kuin tähtitaivas, pari alinta hirsikertaa sekä välipohjan korkeudelta pari hirsikertaa olisi pitänyt vaihtaa. Kattotuoleista ei oikein tietoakaan, kaikki ikkunat olisivat vaatineet paljon puupaikkauksia, savupiiput kutakuinkin romahtaneet, perustukset miljoonaan suuntaan väärällään... Kaiken lisäksi talo oli valtavan kokoinen. Silti he elättelivät toiveita, koska ulkoapäin talo näytti yllättävän kivalta. Pointsit siitä, että kysyivät mielipidettä.

[pvalila]

Kun oikea talo kohtaa oikean omistajan, niin hyvähän siitä tulee. Kysyjä ei tietenkään tunne Pekka Huhtan mainetta, joten hänelle mainittakoon, että Pekka on virallinen lääninkätevikkö jonka pelkkä höyläkokoelma on järkyttävän suuri...Mies siis ei osta edes listoja jne. kaupasta vaan tekee ne itse.

Mutta tuo mitä sanottiin hyvistä tonteista on totta. Talo tulee usein ilmaiseksi kaupan päälle. Mutta silloinkin pitää muistaa, että myös sen ilmaisen talon kunnostaminen maksaa...Ja yleensä ne ilmaiset talot vasta kalliita korjata onkin!

Eli suosittelen vanhan talon ostoa lähinnä henkilöille, joilla on taloudelliset resurssit ostaa myös uusi (Yleensä uuden talon hinta riittää, ei se vanhan korjaaminen yleensä ainakaan paljoa uutta kallimmaksi tule).

[Pekka Huhta]

Kun oikea talo kohtaa oikean omistajan, niin hyvähän siitä tulee. Kysyjä ei tietenkään tunne Pekka Huhtan mainetta, joten hänelle mainittakoon, että Pekka on virallinen lääninkätevikkö jonka pelkkä höyläkokoelma on järkyttävän suuri...Mies siis ei osta edes listoja jne. kaupasta vaan tekee ne itse.

No joo, mutta en mä nyt sentään ihmistä kummempi satuolento ole mäkään

Jotta nyt karistellaan glooriaa mun loisto-osaamisen päältä, niin en mä oo taloihin perehtynyt systemaattisesti kun viimeisen kuusi vuotta. Sitä ennen rassasin puuveneitä, sitä ennen mustaruutiaseita, sitä ennen melkeen mitä vain joka oli rakennettavissa. Toki mä oon ollut omissa ja sukulaisten remonteissa repsikkana suunnilleen kirvesvarren mittaisesta lähtien, mutta oikeasti ihan perinpohjainenkin tieto jostain aiheesta on aika nopeasti imeytettävissä kenen hyvänsä päähän, jolla vaan on riittävä motivaatio ja halu oppia käyttämään sitä tietoa.

Ennemmin mä haluaisin omalla esimerkilläni näyttää sen että tekeminen on melkein aina oikeasti paljon helpompaa kuin etukäteen pelkää, sen sijaan että ihmiset pällistelis silmät suittenrenkaina että "mä en ikinä pystyis tohon... ". Aina jokaisessa hommassa on oppimiskäyränsä, mutta kyllä ihminen yleensä oppii.

Ja jos nyt noita mun remontteja kattelee hienoina kuvasarjoina, niin niissä ei näy ollenkaan se itkun, huudon ja neliraajaraivareiden määrä, joka niitä tehdessä on työmaalla kaikunut Remonttijuttu on vartissa luettu ja siitä tulee helposti semmoinen olo että joku duracell-pupu on paukuttanut rempan valmiiksi vaan vähän pidemmässä ajassa kuin mitä sen lukemiseen on menny. Kun todellisuudessa työmaa voi kestää puoli vuotta, sen aikana päätetään asiat uusiksi kahteen kertaan ja korjataan töppejä kolmesti. Niin tapahtuu ihan kaikille, ja mä saan ihan samanlaisia morkkiksia kuin muutkin siitä että "kun ei ois tämmönen saatanan tampio niin tonkin olis osannut tehdä ekalla kerralla oikein, tai edes toisella". Harvapa virheillään ja vahingoillaan leuhkii Mä vaan olen hyvä kirjoittamaan niitä näyttäviä juttuja ja otan valokuvat niin ettei rumat tyräykset näy.


Mutta siis alkuperäiseen aiheeseen: OK, uskalsin ostaa todella räysän talon, ja on ihan vaan onnea eikä taitoa ettei tää osoittautunut palokunnan harjoituskohteeksi. Lähdin kuitenkin sillä asenteella liikkeelle että se korjataan mikä on rikki. Mulla oli sen verran perusosaamista että uskalsin, vaikken mikään taloalan ammattimies ollut, lähimainkaan.

Rinnastuksena: jos on ihan ummikko kaikessa rakentamisessa, puutöissä ja käden taidoissa, niin talo on kyllä aika iso paikka aloittaa opettelu. Mitä enemmän itse osaa, sen paremmat edellytykset on tehdä korjaus oikein. Toisesta päästä jopa tuollainen Oton mainitsema ammattilaipariskunta saattaa sortua turhaan haaveiluun ja katteettomaan optimismiin ja liikaan uskoon omiin kykyihinsä. Jokainen voi tehdä virheen, mutta virheen riski on sitä pienempi mitä enemmän asioista tietää.

Pekka

P.S, noita pvalilan mainostamia ihmetöitä ja sankaritarinoita löytyy mun blogista puutalo-osastolta http://www.sihistin.fi/fi/puutalot
Siellä on myös kuvia siitä että kuinka räysä se meidän talo alun alkaen oli

[johny_t]

Rinnastuksena: jos on ihan ummikko kaikessa rakentamisessa, puutöissä ja käden taidoissa, niin talo on kyllä aika iso paikka aloittaa opettelu.

Pekka

Juurikin näin!
Talo, varsinkin OMA TALO on mun mielestä väärä paikka lähteä treenaamaan. Parempi harjoitella ensiksi vaikka sukulaisten mökillä ja tehdä virheet siellä jossa niitä ei joka aamu joudu itse katselemaan. Toisekseen OMASSA talossa korjauskohteita on usein niin monia, että masennus iskee ja koko perhe kärsii.

En siltikään tuomitse vanhan korjaamista. Kunhan vain mitoittaa projektin koon ja omat rahkeet samoille suuruusluokille. Pvalilan kommentti likviidin rahan määrästä on aiheellinen, mutta toisaalta musta tuntuu että jokaisen remontoijan täytyy käydä ihmettelemässä miltä maailman meno näyttä Rahasäiliön pohjalta katsottuna ja pistää omat arvot uusiksi. Se on kasvattavaa.

nimimerkki:
-Omat harjoitteluprojektit seisoo ajanpuutteen vuoksi ja itse talon remonttiin ei ole vielä päästy lainkaan-

p.s. Huhdalta oikein näppärä linkitys omiin tuotoksiin. Lisää tälläisiä esimerkkejä tänne näytille! Uskon, että monelta muultakin löytyy erikoisosaamista, jolle lukijoille olisi käyttöä! Nyt ei auta jäädä nurkkaan häpeämään vaan auttaa naapuria / toveria!

[Tarna]

Kiitokset kommenteista. Monta hyvää pointtia tullut esiin.
Tämä olisi ollut aika extremevaihtoehto, mutta oli niin sympaattisen näköinen (hinnasta puhumattakaan) että piti testata ajatusta ihan tosissaan.

Meitä on vähän eriparipariskunta, eli toisella osaamista on ja toisella ei (ette varmaan arvaa kumpi mä oon ). Molemmat osaa seurata ohjeita (ja tajuaa niitä välillä etsiäkin) ja peukalo on melkein siellä missä pitääkin.

Kävimme itse asiassa katsomassa tuota kohdetta missä välittäjän mukaan piti olla puolet katosta sisällä. Katto oli kyllä ihan paikallaan. Neljäsosasta oli huopa repeillyt, alla pärekatto, ja ainakin noin ulkopuolelta tarkasteltuna siellä oli vain muutama isompi reikä. Välittäjä ei päässyt paikalle joten emme päässeet sisälle, eikä koko totuus siis pajastunut. Luovuimme kuitenkin tuosta kohteesta lähinnä sen sijainnin takia, allekirjoittaneen työmatka olisi ollut hieman liian pitkä ja pikkuista tietä. Kohteesta hinta oli aikas edullinen (vain neljä numeroa), eli olisi voinut huoletta asua nykyisessä kunnes remppa valmis.

Ketku olisi ostanut myynyt irtaimiston ja kaiken muu mikä irtoaa (lista, ovet) täällä ja myynyt sitten tontin ilman tönöä. Ja saanut varmasti sijoituksen verran takaisin.

Etsintä jatkuu.