Heh, itse köyhän perheen kakarana koin tämän tämän saman, kun ankarina talvina meni ensimmäiseksi aina kaivo umpeen... toisinaan tuli tupaankin niin kylmä että piti sisälläkin olla toppavaatteet päällä. Tietenkin hella oli keittiössä, mutta muita lämmönlähteitä ei tuossa pirtissä ollut.
Maidot, ruoat ja kaikki oli aina umpijäässä eteisessä ja piti puuhellalla sulatella pitkä tovi että sai sopan sulamaan. Pelkän teen tai kahvin keittäminenkin oli vähintään puolen tunnin urakka. Mutta eipä tosin, köyhillähän ei ollut kiire mihinkään. Taisin asua elämästäni tuommoisissa olosuhteissa aika kauan... suunnilleen ikävuodet 1-5.
Se oli aina yhtä juhlaa, kun isäukko tuli rahtiajosta viikon tai parin välein kotio, ja lähdettiin melkein aina 2-5 päiväksi isän äidin kesämökille oli sitten kesä tai talvi. Heti kun ison auton ääni kuului, niin alkoi mahdoton sutina. Lunta ämpärillä sisään että saatiin ukolle kahvit, ja sitten rekkaan ja yön selkään kohti saunaa.
Mökillä oli sentään sauna, mutta ei juoksevaa vettä. Lapioilla mätettiin pihasta lunta pataan koko porukka, että saatiin vedet sulamaan seuraavaa aamua varten. Illalla pesään lensi pari öljyistä nahkasaapasta ja muuta reissussa rähjääntynyttä, jotta vesi suli mahdollisimman äkkiä. Sitten aamulla "oikeat" tulet alle ja noet pois piipuista. Mökillä ainoa jääkaappi oli iäisyyden vanha kaasujääkaappi, joka sammui toisinaan. Sitä siis joutui pitämään saunan eteisessä. Tottakai, kun se sammui niin samantienhän sielä meni aina kaikki jäihin.
Muistan tänä päivänäkin, miltä tuntuu jouluaattoaamuna syödä jäähileistä kaurapuuroa ja imeskellä valkoista jääkuutiota jonka maku muistutti etäisesti maitoa. Lapsuuteni onnellisin hetki taisi olla kuitenkin tuo samainen aattoaamu, kun jostain syystä ukon viikon kuormista oli jäänyt yli useita koreja limsaa ja olutta, sekä laatikollinen rintaliivejä. Vanhemmilla oli tietysti melkoiset kekkerit, niin kuin itsellänikin... pöhnässäpäin koristelivat ehtoolla joulukuusenkin rintaliiveillä, ja tietysti sitä sitten naurettiin eriasteisella lapsenmielisyydellä mennen tullen.
Nykykakaroidenkin pitäisi päästä puolivuosittain pariksi viikoksi vastaaviin oloihin, niin loppuisi tuo ainainen valitus.
