Lautalattia pohdiskelua

[markokoo]

Jos oikeasti päädyt ruuvaamaan ne lastulevyyn kiinni niin koita nyt ihmeessä hakea osa ruuveista koolinkeihinkin. Lauta voi yllättävästikin vuodenaikojen mukaan elää ja ruuvi pelkässä lastulevyssä on vetolujuudeltaan aika huono. Muutaman sieltä täältä voi varmaan painaa suoraan päältäkin koolinkiin ja kitata perään.

Mä ymmärsin, että laudat tulevat samaansuuntaan kuin koolingit. Tuolla suunnitellulla laudan leveydellä noin joka viides lauta ehkä osuisi k600-koolaukseen (tuskin jaot niinkään hyvin täsmää keskenään), joten pääasiassa ruuvit ovat vain lastulevyssä.

Joo, huomasin kyllä ja ehdotinkin nimenomaan sieltä täältä laittamista vaikka laudan päältä. Kyllä se toki varmaan muutenkin pysyy jos noin tiuhaan niitä ruuveja sinne laittaa.

Ainakin leveämpiä lautoja (15-30cm) käyttäessä jämäköittää kummasti muutamakin ruuvi päältä - vaikka heti ei huomaa mitään eroa niin parin kolmen vuoden jälkeen kyllä huomaa - voi olla että jokunen ruuvi katkennutkin, uskoni noihin hobauhin ei ole enää vankkumaton. Seuraavaan lattiaan laitan osan ruuveistä päältä tapitettuna.

--
Marko

[vesahy]

Katselen tässä justiinsa vanhaa lautalattiaa, joka on reilusti naulattu päältä läpi, ja vielä vanhoilla kupukantaisilla taotuilla nauloilla. Ei ne kannat mua häritse ollenkaan ja jos nyt niitä Pekan kannattamia kauneusarvoja haetaan, niin minusta ne näyttävät kauniilta.

Noin yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että tarkoituksenmukainen ja toimiva pakkaa olemaan samalla myös kaunista.

[markokoo]

Katselen tässä justiinsa vanhaa lautalattiaa, joka on reilusti naulattu päältä läpi, ja vielä vanhoilla kupukantaisilla taotuilla nauloilla. Ei ne kannat mua häritse ollenkaan ja jos nyt niitä Pekan kannattamia kauneusarvoja haetaan, niin minusta ne näyttävät kauniilta.

Noin yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että tarkoituksenmukainen ja toimiva pakkaa olemaan samalla myös kaunista.

Jep. Itsekin ihmettelen että miksen vaan ottaisi vasaraa kauniiseen käteen. Nuo vanhat on pysynyt 80-vuotta hyvin paikallaan eikä hötky mistään. Uudet uusien konstien mukaan tehdyt nitkuvat muutamin paikoin jo nyt. Hetken vielä kun mietin niin voi olle että nöyrryn.. Onneksi vanhoja on valtaosa.

[vesahy]

Näkyy tuossa pari vanhaa uraruuviakin olevan, niillä on varmaan kiristelty lankkuja sieltä, missä ne ovat irvistelleet. Vanhoista nauloista sen verran, että ne levystä leikatut, joissa on terävä särmä kahdella kantilla, purevat kuivaan puuhun kiinni vielä hanakammin kuin yksikään ruuvi.

[Karhis]

Moron!

Nostan tätä vanhaa lautalattiaketjua, on jo vähän aikaa kun kukaan on pähkäillyt näitä lattiajuttuja.
Olen kahlannut kaikkia näitä foorumin lautalattiakeskusteluita läpi, mutta vastaus perimmäiseen mieltäni
kalvavaan kysymykseen on vielä löytymättä. Vika voi tietenkin olla ihan etsijässäkin...ja todennäköisesti onkin.

Eli ytimeen:
Millainen lautalattia olisi tyylillisesti sopivin -50 luvun jälleenrakennuskauden taloon? Leveys, puulaji?
Muita pointteja?

Tästä aiheesta on pari hyvää pitkää keskustelua, vinkit asennukseen on jo sieltä kaivettuna.

Karhis

[Sebbe]

40-50 luvun taloon oikea on neljän tai korkeintaan viiden tuuman levyisestä höylätty lauta. Kiinnitys pontista, ei näkyvillä nauloilla siis. Puulajina kuusi. Lattia maalattu, useimmiten ruskea.

[Pekka Huhta]

Olen samaa mieltä poislukien tuo pontista naulaus - jos nyt aikakaudelle tyypillistä hakee. Maalatut lattiat on yleensä naulattu päältä.

Itse vierastan pontista naulattuja lattioita, varsinkin kun yhtä lailla vierastan lakattuja lattioita. Päältä naulattu on helppo purkaa ja lyödä uudestaan, pontista naulattu on aina pilalla kun sen nostaa ylös. Ja aina sinne lattian alle joku 50 vuoden välein haluaa vetää jonkun uusmuotisen kotkotuksen niinkuin nyt viemärin, vesijohdon, sähköjohdon taikka valokuidun. Mun eteisen lattia oli jäljistä päätellen nostettu ylös ainakin kaksi, luultavasti kolme kertaa. Ekan kerran kun se on purettu jostain Venäjänmaalta ja kuskattu Suomeen, sitten yhteen kertaan viemärin asennuksen yhteydessä ja sitten vielä patteriputkien takia. Neljättä kertaa en laittanut takaisin samaan paikkaan, mutta säästin puut kuitenkin yläkerran makkarin lautojen ylösnostoa varten varakappaleiksi. Kun talo on vuodelta 1919 niin tuo kolme kertaa tietää sitä että suunnilleen 30 vuoden välein joku on hillunut sorkkaraudan kanssa lattian kimpussa. Hölmöä olis jos sen lattian olis joutunut uusimaan kolme kertaa sen takia.

Pekka

[Kiwikasa.]

"Ja aina sinne lattian alle joku 50 vuoden välein haluaa vetää jonkun uusmuotisen kotkotuksen niinkuin nyt viemärin, vesijohdon, sähköjohdon taikka valokuidun."

Tää on just tätä...
Ennen syötiin sisällä ja käytiin ulkona paskalla, nykyään paskotaan sisällä ja käydään ulkona syömässä...
Niin se maailma muuttuu...

[Karhis]

Mutta vakavasti puhuen, en jaksa lakata ihmettelemästä, miten nopeasti täältä saa asiallisia vastauksia
omiin ihmetyksen aiheihinsa! Kiitos taas jälleen kerran nopeista vastauksista ihmiset. Olen otettu.

Mutta jos paholaiselle antaa pikkusormen ...tai noviisille pikku vinkin, se haluaa kohta jo tietää lisää!
Mitäs sitten, jos periaatteessa tykkäis katsella puun pintakuviointia. Maalaus tietenkin on varteenotettava vaihtoehto meilläkin, mutta luulen
että puoliskon kanssa tästä joutuu vielä käymään keskustelua. Mikä olisi sellainen "läpikuultava"pinnoite, joka ei pahasti sotisi rintamamiestaloajan henkeä vastaan?
Olisi kiva kun kovalla vaivalla ja tuskalla ja viimeisillä pennosilla remontoitu kämppä ei näyttäis kohtapuoleen nololta omaan silmään. Olen vähän nipo, kun haluaisin
hyvin linjaan mietittyjä ratkaisuja....

Anteeksi Pekka tyhmät kysymykset aloittelijalta, tämä on vaan ihan siitä johtuvaa, että ei vaan oikeesti tiedä vielä mistään mitään vaikka jo luulee tietävänsä jotakin :
pilaako lakkaus lattian uudelleentyöstettävyyden jotenkin erilailla kuin maalaus?

Tämä on niin kovin vaikeaa, kun se on sitten jotenkin niin lopullista. Meidän talossa oli vanhat linoleumit laarakalaudoituksen päällä, mutta 1) ne haisivat 2) olivat jäätävät jalkaan
3) rakenteellisten korjausten vuoksi lattioita joudutaan jokatapauksessa purkamaan sieltä täältä. Ja näin kun on vaihtamassa sitten johonkin muuhun kuin alkuperäisratkaisuun, haluaisi
uuden sopivan taloon niin, ettei sen olemassaolo tökkäisi silmään.

Karhis eli Riikka

[markokoo]

Mikä olisi sellainen "läpikuultava"pinnoite, joka ei pahasti sotisi rintamamiestaloajan henkeä vastaan?

Osmo-Colorin öljyvahoista itsellä hyvää kokemusta lattioissa, muutamasataaneliötä jo niillä vedellyt vanhimmat 13 vuoden takaa. Täällä nousee kohta älämölö ettei niitä missään nimessä parane käyttää (voit hakea vanhoja keskusteluja), mutta minusta ne puoltavat lattiassa paikkansa hyvin - kannattaa ainakin tutustua siihenkin vaihtoehtoon.

[Pekka Huhta]

Ei lakassa muuten ole teknisesti vikaa, itseäni siinä kiusaa se että kun lattian vetää jollain Unicalla niin se on kalmanvaalea ja muovisen näköinen ja näyttää just niin kasarilta kuin vain voi. Siihen vielä mäntyiset puolipanelit saunanpanelihöyläyksellä ja kauniita mäntyisiä täyspuukalusteita niin tyylipoliisi minussa saa hepulin. Jos siitä itse tykkää niin mikä jottei, mutta jos tyylikysymyksiä hakee niin rintsikan lattia on kyllä aidoimmillaan joko maalattu tai linolla päällystetty.

Lakan päälle voi maalata, vahan päälle ei. Se Osmon vierastaminen johtuu juuri tuosta jälleenkäsittelyn vaikeudesta: tyyli vaihtuu ja valmistajat vaihtuvat, on tylsää vetää lattia ylös sen takia että väri on väärä ja pinnassa on mönjää joka palaa niin tiukkaan lattiahiomakoneen nauhaan että pinnan hiomiseen menee aikaa ja rahaa enempi kuin laki sallii. Tästä minulla ei ole omaa kokemusta muuta kuin pienempien esineiden uusintakäsittelyn suhteen, mutta tutulle lattiamiehelle ei kannata mainita sanaa Osmo kahden kaljan jälkeen, jos ei halua nähdä aivan legendaarista hepulia

Kyllähän sen lattian saa lakata ja se on monen mieleen kauhean nätti, itse en vain niistä kasarilattioista oikein perusta. Jos lakkaat niin älä missään tapauksessa vedä sillä Unicalla jos et halua saada ihan kuollutta pintaa. Vaihtoehtoina olisi pinnan öljyäminen ja lakkaus pellavaöljylakalla. Pelkkä öljyäminenkin toimii jos ei ole hirveän rankkaa käyttöä. Tutustuin juuri Rustinsin lattiaöljyyn joka vaikutti erityisen lupaavalta. Kamaa saa Plektra Tradingista.

Pekka

[markokoo]

Lakan päälle voi maalata, vahan päälle ei. Se Osmon vierastaminen johtuu juuri tuosta jälleenkäsittelyn vaikeudesta: tyyli vaihtuu ja valmistajat vaihtuvat, on tylsää vetää lattia ylös sen takia että väri on väärä ja pinnassa on mönjää joka palaa niin tiukkaan lattiahiomakoneen nauhaan että pinnan hiomiseen menee aikaa ja rahaa enempi kuin laki sallii.

Pitäis oikein ottaa asiakseen soitella maahantuojalle tuosta, että mitäs on tullut lupailtua ja pitääkö vielä paikkansa. Viime vuosituhannella kun ensimmäisiä lattioita tuolla aloin vahaamaan selvitin asiaa maahantuojalta ja pitkän puhelun aikana hän 'kirkkain silmin' väitti että juu voi maalata öljymaalilla päälle kun on muutaman vuoden ollut. (En toki hänen silmiään puhelimessa nähnyt).

Mutta siis tottahan tuo, nuo ovat ehdottomasti Osmon huonoja puolia. Tyylikysymyksiin pätee vähän sama kuin vaimonvalintaan, kannattaa olla varma tai on ongelmissa. Itselle noista sävyistä ei ole koskaan kelvannut kuin se harmaansininen pariin kertaan vedettynä siten, että on selvästi värillinen. Ihan vastaavaa ja parempaakin sais tehtyä öljymaalilla + mahdollisesti lakka eikä mulle se läpikuultavuus ole koskaan ollut mikään juttu. Mutta laiskuus tuon Osmon kanssa ajanut edelle, erityisesti kun sen saa kulkureiteiltä paikattua niin kivuttomasti.

Muualle en kyllä itsekään sitä ole laitellut juuri edellä mainituista syistä. On se pintakäsittely melkein mikä tahansa, niin reilusti erilaiseksi vaihtaminen on aina vähintään vähän haasteellista. Ihan saman maalityypin kanssakin maalatessa rantut ja kolhut paistavat erivärisinä.

[tarpola]

Värin ohella vaikuttaa myös höyläystapa. Eka kerran kun tuli tilattua yhden huoneen lattialaudat ympäripontattuna, helppoa asennettavuutta kun ajattelin, en hoksannut että siinä tulee sitten pieni viiste yläpuolen särmiin. Vähän harmitti ja siinä ei sitten enää viitsinyt enempää pinnoitusten kanssa hifistellä, eli Tikkurilan vesiohenteista lakkaa, ensin ruskeasävytteistä jotta ei kovasti erottuisi naapurihuoneiden auringonpaahtamasta vanhasta lattiasta, ja sitten kirkasta vaadittavat kerrokset päälle. Ei tuo nyt lopulta enää niin vaivaa, lattia on kummminkin vain yksi pinta ja muutenkaan en ole niin rintamamiestalon perinnepinnotteiden ystävä, kyllä sileä kipsilevy on aina nätimpi kuin pinkopahvi anteeksi.

Ympäripontattua ja uunikuivattua kelmuun pakattua lautaa ne olisivat rintamamiehetkin käyttäneet jos sellaista olisi ollut aikanaan saatavissa. Taisivat olla onnesta soikeana jos oli edes kuivaa, mitä tämän talon orkkislattioiden laudat eivät selvästikään ole olleet. Rakoihin mahtuu melkein pieni hiiri piiloon. Päätyponttia ei varmaan puun rakenteen vuoksi saa siistiksi kuin viisteen kanssa, ja silloin se viiste on oltava myös pitkillä sivuilla. Sille on siis aivan johdonmukainen teknis-esteettinen perustelu, joka taas on seurausta jalosta ja kannatettavasta periaatteesta säästää puutavaraa, kun hukkapätkiä ei synny. Näin olen asiaa itselleni selittänyt, ja kas kummaa, lattia näyttää heti fiksummalta.

Mutta vanhoja lautoja olen laittanut vaatehuoneisiin, komeroihin yms. Pieni höylän pyyhkäisy pintaan, kiinni lattiaan ja Betoluxia päälle. Kieltämättä fiilis on toinen.

[Hower]

Olen samaa mieltä poislukien tuo pontista naulaus - jos nyt aikakaudelle tyypillistä hakee. Maalatut lattiat on yleensä naulattu päältä. Itse vierastan pontista naulattuja lattioita, varsinkin kun yhtä lailla vierastan lakattuja lattioita.

Pekka

Miten mahtaa olla sen aikakauden ja tyylin kanssa... Minä kun olen syntynyt puoltoistakerroksisessa ei-ihan-perusrintamamiestalossa (isäni aloitti rakentamisen about. v-55.) Siellä olohuone oli arvokkuutta tavoitellen lakattua lautaa, eikä todellakaan päältänaulattuna. Muualla vähemmän arvokkaissa tiloissa keittiössä ja makkarissa oli sen aikaista köyhän ihmisen mitä-lie-linoleumiksi kutsuttua tavaraa. Myönnän toki, että ennen sotia rakennetussa mummolassa lattiat oli maalattua lautaa.
Taitaa olla näin, että sotien jälkeisten vähäväkisten asumukset muuttuu nykypäivänä perinnekohteiksi, joissa mennään materiaalien ja hinkkauksen puolesta enemmänkin vuosisadan alun herraskotityyliä kohti. Ei se huono linja ole, mutta tyylillä ja ajankohdan hengellä sitä on vähän huono perustella.
Mutta tää nyt on semmosta. Kun luin rintamamies-kirjailija Kalle Päätalon teoksia niin tuli aika selkeästi esille uudistusmielinen modernismi oman talon rakentamisessa; Kun ei ollut kunnollisia keskuslämmityslaitteita myynnissä niin pitkin hampain ja kiroillen Kalle teetätti puu-uunit huoneisiin. Ajatuksena oli purkaa ne myöhemmin pois. Sama juttu sähkövetojen kanssa; Kalle putkitti ne rakenteisiin. Nyt niitä halutaan pintaan romanttisista fiilistelysyistä...

[piippo]

Meillä myös lattiat naulattu pontista, osa jopa lakattu. Rakennusvuosi 1955. Ja lapsuudenkodissa myös pontista lyöty ja lakkaakin laitettu. Oisko 1945-50 rakennettu. Tosin kaupunki alueella kumpikin. Ja ei Herrojen koteja kuitenkaan