Erityisesti analogisten ilmankosteusmittareiden kanssa on hyvä muistaa, että ne pitää kalibroida. Myös digitaaliset mittarit saattavat heittää jonkin verran.
Muistaakseni kalibrointi tapahtuu laittamalla esim. pullonkorkkiin ruokasuolaa ja tipauttamalla siihen ihan pieni tippa vettä niin, että suola muuttuu ikäänkuin kostean hiekan oloiseksi. Sen jälkeen korkki ja mittari tiiviiseen minigrip-pussiin. Jonkin ajan kuluttua mittarin pitäisi näyttää 75%. Ainakin analogisissa mittareissa on yleensä ruuvi, josta viisaria voi säätää, jos se näyttää jotain muuta kuin 75%. Säätämisen jälkeen suolatesti on syytä uusia. Digitaalisissa mittareissa säätöä ei välttämättä ole, silloin "heitto" pitää vain muistaa.
Googlettamalla varmaan löytyy kalibroinnista lisätietoja, jos allekirjoittaneen muisti vaikka pätkii...
juhapaas kirjoitti:Erityisesti analogisten ilmankosteusmittareiden kanssa on hyvä muistaa, että ne pitää kalibroida. Myös digitaaliset mittarit saattavat heittää jonkin verran.
Muistaakseni kalibrointi tapahtuu laittamalla esim. pullonkorkkiin ruokasuolaa ja tipauttamalla siihen ihan pieni tippa vettä niin, että suola muuttuu ikäänkuin kostean hiekan oloiseksi. Sen jälkeen korkki ja mittari tiiviiseen minigrip-pussiin. Jonkin ajan kuluttua mittarin pitäisi näyttää 75%.
Onko se oikeasti noin monimutkainen prosessi? Meillä oli joskus koulussa noita analogisia mittareita ja silloin neuvottiin kalibroimaan asettamalla mittari märkien talouspapereiden kanssa muovipussiin, jolloin kosteusprosentiksi saataisiin 100%. Sen enempää asiasta tietämättä...
Rakennuskonservaattori, restaurointirakentaja ja restaurointikisälli http://www.suorakon.com
En ole minäkään mikään fyysikko enkä keemikko, että en tiedä mikä on helpoin/luotettavin konsti, mutta em. suolatestin olen lukenut ja toteuttanutkin, eikä se niin monimutkainen juttu ole miltä se kuulostaa. Korkki, suolaa ja tippa vettä, niin ei siinä montaa kymmentä sekuntia mene.
