50-luvun rintamamiestalo ummikoille?

[tuittutuisku]

Eli laittoa saa olla, mutta ei sellaista mikä pitäisi asumismukavuuksien/-vaatimusten mukaan tehdä heti.

En halua olla pirun seinälle maalaaja mutta näissä 60-70v vanhoissa taloissa vaan tahtoo käydä niin, että tapetointi paisuu putkiremontiksi ja lattioiden aukomisiksi tai lahojen runkotolppien päiden ja alajuoksun uusimisiksi. Se ikäänkuin kuuluu näihin ja siihen pitää varautua. Ostohetkellä et kertakaikkiaan voi tietää mitä "pakollista" korjattavaa tupsahtaa syliin. Vaikka kuinka tarkasti tutkittaisiin.
Toki voi käydä tuuri eikä tarvi tehdä mitään isoa mutta tuurista se on kiinni.

Hei hyvä pointti tosiaan, että pientä pintaremottiakin kannattaa siis alkaa tehdä vasta sitten, kun on aikaa myös mahdollisiin mukana tuleviin yllätyksiin. Eihän näitä kaikkia tiedä etukäteen, joten kiva että tulee rehellistä mielipidettä ja kokemus joka lähtöön.

[sunap]

Keskittyäkseni ihan tuohon otsikon kysymykseen; mikä ettei, jos on aikaa vuosia, rahaa tukuttain ja innostusta askeettiseen elämään sekä rohkeutta.
Mutta ehdottomasti ei, jos on lapsia, lainaa pankista on jo riittävästi ja on mukavuudenhaluinen.

Joku sanoikin että pitää olla valmis suurempaankin remonttiin kun jotain nurkaa alkaa fiksata. Tämähän pätee kaikkiin vanhoihin omakotitaloihin. Jos rahaa on talon oston jälkeen vain tapettirullaan, parempi pysyä kerrostalossa :) Kun asuntokauppaa seuraa, hurjilta tuntuvat hinnat mitä vanhoista pyydetään, niin ihmettelen miten niitä tulevia remontteja rahoitetaan. Ja ei ole mukava asua pöllyävien purujen keskellä jos iskeekin tiukka talouskuukausi.
No, mullahan on vähän väärä asenne kun nyt päätimme luopua tästä perintötönöstä ja rakennamme uuden. Mutta lykkyä, on nitä kultakimpaleitakin markkinoilla - mutta ikävä kyllä kaikki ei ole kultaa mikä kiiltää

[Laurakaisa]

Lyön nyt omankin lusikkani tähän soppaan, omine teeseineni.

Olimme itsekin rintamamiestaloummikoita kun aloimme taloa etsimään - lähinnä minä halusin vanhan talon tunnelman ja keskustaa lähentelevän sijainnin takia, kun edustan sitä ihmislajia jolle uudet talot ovat kamalia ja persoonattomuudessaan ja tarinattomuudessaan pelottavia, ja ajatus asumisesta jossain automatkan päässä savipellon pientareella ei tule kyseeseen. Aika äkkiä tuli todettua, että ummikkona ei kannata taloa ostaa. Siis ensimmäinen neuvo on se, että ryhdy ummikosta teoreetikoksi: Kirjastossa on luokka 66, rakennustekniikka, ja siitä hyllystä löytyy vähänkin isommasta kirjastosta jos jonkinmoista teosta. Tämä foorumikin on ihan hyvä, täällä tosin ongelma ainakin minusta aloittajana oli se, että mielipiteitä ja koulukuntia on monia ja kestää hetken, ennen kun löytää ne omat gurunsa ...

Toinen neuvo, jota itse noudatimme ja josta olen tällä hetkellä enemmän kuin tyytyväinen, on oikean talon ostaminen. Kävimme katsomassa lukemattomia taloja, joissa kaikissa oli jotain niin isoa häiritsevää, että ostaminen olisi edellyttänyt kompromissia. Sitten löytyi nykyinen talo, jossa kompromissia on ollut lähinnä huoltoasema naapurissa, itse talo tuntui nappihankinnalta ja tuo fiilis on vain vahvistunut. Minä en olisi ostanut taloa, joka pitäisi räjäyttää puoliksi ilmaan ennen kuin siellä voi kuvitella asuvansa. Enkä taloa, joka olisi jo valmiiksi liian pieni. Enkä taloa, jossa pitäisi tehdä mittavia muutoksia ja uudelleenorganisointeja vaikkapa huonejaon tai kellarin käyttötarkoituksen puolesta. En olisi ostanut, koska olen luonteeltani laiska ja arvostan muutakin kuin remonttiraadantaa vapaa-ajanviettotapana.

Kolmas neuvo on se, että tingi ja pidä pää kylmänä. Tämä ei toimi, jos haluaa ostaa eilen myyntiin tulleen kohtuuhintaisen rintamamiestalon Länsi-Pakilasta, mutta muualla kuin ihan siinä ruuhkaisemmassa Suomessa taloja kyllä piisaa. Päätä, mitä olet valmis talosta maksamaan ja perustele se itsellesi ja myyjälle. Meidän talo tuli maksamaan noin 20 000 euroa vähemmän kuin pyyntihinta kun sitkeästi vaan pysyttiin kannassamme ja perusteltiin, miksi ei enempää makseta. Ja tuolla 20 000 eurolla tekee jo aika paljon remonttia. Yksi ystäväperhe teki tällä neuvolla äskettäin melkein 30 000 euron laajennuksen remppabudjettiin. Mutta tosiaan, ei toimi ihan joka paikassa tämä neuvo.

Jos lähtee rakentamaan vanhasta talosta uutta taloa, tarvitaan vuosia aikaa, tukuttain rahaa ja ihan helvetin pitkää pinnaa. Jos lähtee lempeästi kunnostamaan vanhaa taloa, joka on asumiskuntoinen ja sopiva oman perheen tarpeisiin, ei tarvitse elää ainakaan ihan koko aikaa "sitku tää on valmis" -elämää. Vaan voi vaan elää siinä talossaan, nytku-elämää.

[tuittutuisku]

muoks. linkki pois.
Ei ollut meidän kohde (liekö kenenkään muunkaan). Jo eteisessä nenään tupsahti märän sammalen haju ja seurasi valitettavasti koko talossa