Jorkkeli kirjoitti:Jusku kirjoitti:Uuneja ei ole käytetty ikuisuuteen, vaikka puuta on kulunut 6 mottia vuodessa?
En aivan tähtitieteellisiksi sanoisi lämmityskustannuksiakaan, jos polttopuiden lisäksi sähköä on kulunut vuodessa alle 10 000 kWh. Minusta ihan kohtuullista tasoa tuon kokoisessa rintsikassa.
Perusskeptisyys. Yhdessä uunissa näkyy käytön merkkejä kyl, muut ovat jotenkin liian puhtoisen oloisia. Sähkölaskuthan aina myös valehdellaan alaspäin kun taloa myydään, samaan tapaan kuin vaari-vainaan kartanovolvon kulutus joka on vain vähän päälle seittemän litraa satasella!
Itse nyt vasta 1kk asunut omassa RMT:ssä, mutta tällä listalla pärjäsin pitkälle ostoaikeissani:
http://www.rintamamiestalo.fi/tarkastuslista.htm
Sähkölaskuista voi kysyä sähkönsiirtoyhtiöltä vuosi-/kuukausi-/päivä-/tuntiraportteja, joihin laskutus perustuu. Näitä näytettiin minulle myyjän toimesta ja sain siitä selvää faktaa. Välittäjän esitteissä voi periaatteessa olla mitä vain, joten perusskeptisyys saa tukea minultakin.
Tarjousta saa pistää rohkeasti alakanttiin ja sitten pyydätte myyjältä vastatarjousta. Jos ei sitä tule niin viikon päästä samaa tarjousta ja siihen vastatarjousta tulemaan. Välittäjä yrittää kovistella ihan satavarmasti ostotarjouksen hintaa ylöspäin. Jos tätä peliä pelaa niin sitten on ymmärrettävä, että joku muu voi viedä talon. Toisaalta kohde on tainnut olla jo jonkin aikaa myynnissä, joten tinkivaraa alkaa varmasti löytymään. Itse neuvottelin talon hinnasta muistaakseni kaksi viikkoa sähköpostilla ja ainakin kerran hylkäyksen saatuani annoin asian olla 3-4 päivää. Huomatkaa, että kiinteistökaupassa tarjouksen teko ei ole niin sitova kuin asunto-osakkeen kaupassa. Tarjouksen tekemisessä auttaa myös tämä:
http://asuntojen.hintatiedot.fi/haku/ ,vaikka se onkin suuntaa antava. Talokauppa on ihmistenvälistä peliä ja siinä pitää seurata järkeä eikä tunteita.
En ole konkari, mutta maalaisjärjellä pääsee ällistyttävän pitkälle. Luin mm. rakennustekniikan DI Pekka Rytilän Terve Talo -kirjan vuodelta 1994 (ei hirveän paksu läpyskä ja kivoja kuvia), josta sai paljon perustietoa rakennusfysiikasta ja se selostettiin maalaisjärkeen käyvästi. Tulee kuitenkin huomioida kirjoja lukiessa, että mikä on julkaisijan/kustantajan tms. intressiryhmä ja miltä vuodelta. Tästä huolimatta, Rytilän kirja tuntui melko luotettavalta tietolähteeltä. Luin myös maanvaraisesta laatasta ja sen kosteuskäyttäytymisestä, kun katselin 70- ja 80-lukujen taloja.
Pitkän lukiofysiikan perusymmärryksellä pääsee pitkälle (konvektio, diffuusio, lämmin menee aina kylmää kohti, höyrynosapainelaki, kastepiste jne.) Huoneisiin voi ostaa kosteus- ja lämpömittareita, joista voi seurata tilaa. Laserlämpömittari on myös melko halpa kapistus, mutta riittävän toimiva. Kannattaa myös käydä useissa talonäytöissä ja pyytää niitä kuntotarkastusraportteja katsottavaksi. Niistä oppi myös erittäin paljon, vaikka niihin tulisi suhtautua varauksella. Itse kävin vähän yli 15 näytöllä ja olin jopa aluksi hylkäämässä nykyisen taloni. Kuntotarkastusraportteja luin huolella läpi noin 10 kpl. Jotkut useampaan kertaankin. Huonot oppi tunnistamaan hyvistä aika helpolla - mitä lyhyempi, sen huonompi.
Avain sille, että kerkesin tekemään ja selvittämään kaikki tarvittavat asiat: ryhdyin talokaupoille talonmyyntisesongin ulkopuolella ja sain muutaman kuukauden aikana kaiken tarvittavan opin.
Ehkä naapurit ihmettelivät tutkimuksiani ja varmaan tulevat jatkossakin ihmettelemään, mutta eipä se minua haittaa. Halusin vain tietää, missä tulen asumaan ja tein kaikkeni näiden asioiden selvittämiseksi. Myyjä kannattaa tavata henkilökohtaisesti jo ennen kauppatapahtumaa sekä kysellä talon historiasta. Sain jopa talomaalin tyypin ja värikoodin kysymällä.
Hyvin ja ajatuksella suunniteltu on puoliksi tehty.
