Lapsiperheet! Ovatko lapset remontissa mukana?

[Oranssi]

Meidän 4-v tyttö tykkää erityisesti maalaushommista. Aika "antiikkisen" näköistä jälkeä syntyy Tekee työtä suurella hartaudella, eikä ihme kyllä edes sotke itseään.

[S2]

Meillä on kaksi poikaa, molemmat alle kouluikäisiä, ja meno sen verran vauhdikasta, että emme ole heitä juuri remontissa mukana pitäneet. Toisaalta meillä on koko talo remontissa yhtä aikaa, ja pölyä ja keskeneräisiä sähkötöitä ym. epäterveellistä joka puolella, niin että lasten mukanaolo ei usein ole järkevääkään. Silloin kun pojat ovat mukana, saa omat hommansa keskeyttää koko ajan, ja mielessä on pelko mihin jäppiset työnteon aikana ryhtyvät.

Olisi kyllä kiva ajatus tehdä lasten kanssa yhdessä - ehkä sitten kun tämä remontin hard core -vaihe on ohi ja tehdään vain yhtä hommaa kerrallaan.

Olin kyllä vähän yllättynyt tätä viestiä lukiessani miten hyvin muilla on onnistunut lasten kanssa remontointi!

[seppja]

kun meillä alkoi remppa hommat, poika oli reilun vuoden. suurimmat rempat tehtiin ennen muuttoa ja oli kiire, joten poika ei paljoa mukana ollut.
Muuton jälkeen tulikin sitten yläkerta remppaa ja sitä home vauriota korjattaessa ei tullut mieleenikään pitää poikaa mukana.
Kun sit pari kesää sit tehtiin autotallia, ulkovuorausta ja pihahommaa poika oli mukana ja oli haltioissaan kun sai istua kaiviinkoneen kyydissä, näki kuorma-auton kun tuli hiekat pihaan yms. tuo pihalla puuhastelu sujui hyvin ja poika oli innolla mukana!
vuos sit oli kellari saunan vuoro ja siellä taas homma oli niin pölystä, että pojan mukana olo jäi väliin.
nyt sit on toinenkin muksu. lapset siis kohta 5 ja 1,5v. ja suunnitteilla laajennus.
aika näyttää onko lapset siinä mukana. isompi ehkä ainakin, pienempi työntää vielä kaiken suuhun ja nykii kaikkea mihin ei sais koskeä.

minäkin ihmettin miten hyvin kaikki on ottanut lapsensa remonttiin mukaan, ja tuli jo melkeen morkkis
itse ajattelen että muksut kärsii enempi siitä jos kokoajan joutuu kieltämään ja "ärjymään" asioista, kun että puuhailisivat jotain muuta ennemmin. kaikilla säilyy hermot paremmin no, vitsi vitsi, joka puoliks totta...

[Oranssi]

Kyllähän ne talohommat voisi meilläkin jouhevammin sujua ilman pikkuapulaista, mutta mihin sen lapsen laittaisi kun molemmat vanhemmat tekee viikonloput läpeensä remonttia. Saa nyt nähdä miten yhdessä tekeminen jatkossa onnistuu kun pikkukakkonen syntyy. Kantoliinassa remontin jyskeeseen...

[Nyberg]

Lapset tällä hetkellä 14, 9, 4 ja vajaa 2-vuotta. Kolme nuorinta on poikia. Taipaleella on mahtunut uuden talon rakentamista ja parin vanhan remontointia.
Suurin osa hommista sellaisia joissa lapset eivät ole mukana, jos siihen vain on mahdollisuus.
Joissain sitten ollaan mukana, joko pakosta tai vapaaehtoisesti. Omia "oikeita" työkaluja löytyy, kaikkea saa kokeilla. Purkaminen ainakin tuntuu olevan lasten mieleen. Viimeksi saivat purkaa vanhan kiinteän lastulevykomeron pois.

[Jokapaikanhöylä]

Mn mielipide (ja muistot omasta lapsuudesta) on se, että lapset ihan tosissaan kannattaa pitää mukana remppatyömailla - tietenkin järjellisessä määrin - on se remppa vaan senverran mielenkiintoista puuhaa, aikaa, oppimista, näkemistä, kokemista, muistoja rikastuttavaa...

Itse muistelen aina lapsuudenkotini rakennustyömaita, remonteja ja kaikkea muutakin lapsen silmin katsottuna "uutta ja ihmeellistä" oikein lämmöllä. Jopa suuren kanavan kaivuutyömaa läheisellä suoalueella oli todella kiinnostavaa, pääsin onneksi sen jätti-ison kaivurin kyytiinkin ja se kaivurikuskisetä opasti kaivurin toimintaa, näytti ja sain ihan pikkusen jopa kokeilla... Samankaltaisia muistoja on jo vuodelta 1977 (olin 2v), kun kotitalossa oli putkirikko ja kaikki lämmitysputket asennettiin uusiksi - oi niitä hienoja poria, kaasuliekkejä, taivutusjuttuja jne... Ja kun sain vielä olla seinän toisella puolella huutamassa "Nyt tuli läpi"

Näitä muistoja soisin omallekin lapselleni, jospa jonain päivänä äitinsäkin ymmärtäisi niiden arvon. Eli siis ottakaa tosiaan lapset mahdollisuuksien mukaan työmaille, ehkä sitä ei koe niinkään "vaivaksi", jos ajattelee sen mielettömänä kokemuksena lapselle

[Jami]

Meillä elämä (lue: perhe-elämä) on niin kokonaisvaltaista hommaa koko ajan, etteivät remontti- ja rakennushommatkaan voi mitenkään olla siitä erillisiä projekteja.

Lapset tulevat ja menevät työmailla halunsa mukaan sillä poikkeuksella, että vaaranpaikkoihin ei ole asiaa.

Usein käy niin, että työmaalle mennessä muutama seuraa mukana, touhuaa aikansa ja katoaa sitten muihin hommiin. Ja palaavat taas myöhemmin.

Usein naskalit näyttävät näpräävän omia rakennelmiaan, mutta mikään ei tietenkään ylitä sitä, että voi osallistua "oikeaan" työhön. Vaikka se olisi vain yhden naulan napsuttelu.

Aika usein työ muuttuu leikiksi tai päinvastoin. Esimerkiksi viime kesästäni iso osa kului merirosvolaivan (hirsisaunan työmaa) kapteenina tai tähystäjänä (sen jälkeen kun seinä alkoi olla tarpeeksi korkea).

Lapsille tuntuu usein olevan tärkeämpää se, että on henkisesti kunnolla läsnä leikissä, vaikka fyysisesti tekisikin jotakin ihan muuta (vaikkakin leikin osaksi naamioitua).