Silloin sydän särkyi...

[Zener]

Mulla oli keittiössä Askon kaapisto vuosimallia 1973. Lastulevyä, vihreillä ovilla ja tupakan kellastama. Hakkasin palasiksi, ja työnnellyt öljykattilaan aina, kun tarvitsee lämmintä vettä.

Toivottavasti ei kenenkään sydän särkynyt.

Talon vanhat 30-luvun peiliovet sain sentään säästettyä, vaikka emäntä kovasti yritti, että panisi uudet. Emännän kaveritkin oli tukena, mutta rintama piti.

[Oikku]

Tästä alkaa saada jo kuvan, että meikeläinen on ihan armoton spurgu, mutta menköön... En ole, vaikka siltä kuullostaa. Ainoastaan harvakseltaan hieman hamsterimainen. Samalla käynnillä juttelin viereisellä lavalla touhuavan nuoren pariskunnan kanssa. Heittivät juuri käsittelemätöntä lautaa ja lankkua menemään aika ison määrän. En tiedä miksi. Osa oli uutta pätkää ja suurin osa vanhaa pitkää. Kysyin, mitä he remppaavat ja sain vastaukseksi, että rintamamiestaloa. Ihmettelin sitten ääneen, että tuo teidän "jäte" voisi olla loistavaa polttopuuta, kun ei sitä ole käsiteltykään. Senkun pätkii palasiksi ja tuli alle. Ja tietty tulipesä pitää olla... Pariskunta sanoi, että heillä on tulisija ja halkoja varastossa sitä varten. OMGH? Aha...

Voihan sen tietty noinkin nähdä. Tai sitten varasto oli täynnä?

Minen ymmärrä. Tuttu ukko on kaatiksella töissä ja sanoi tehneensä löydöistään ajan saatossa pari kolme mopoa, soivia fillareita ja kodinkoneista löytyi jos jokuseen lähtöön. Eihän ne priimaa aina ole, mutta autotalli on kuulemma pysynyt siistinä niillä imureilla jo pitkään.

Kierrätys ja lajittelu on todella hieno asia kaikkine kommervenkkeineen, jos siitä ympäristölle jotain hyötyä on. Luulen, että näinhän se oletusarvo on. Kuitenkin tuntuu, että yksi porras jää tuossa jätetouhussa käyttämättä - kierrätys takaisin käyttöön. Onhan se totta, että suurin osa jätteestä on sitä ihtiään, mutta olisi mielenkiintoista nähdä joskus jäteasema, jossa olisi rajoitettu paikka "käyttöön kierrätettävälle". Onhan nuo ekotorit jne. mutta käynti kyllästyttää monia, eikä nykyään huolita ihan mitä vaan. Ovat joskus jopa nirsoja, tilanahtaus yleensä ilmeisesti syynä. Käytännössä ideani on varmaan kuollut, mutta kyllä se astetta ekologisempaa hyvin toimiessaan voisi olla. Trokarit tietty vahtaisi päivät pitkät laatikon ympärillä ja teettäisi se huomattavan paljon enemmän henkilökunnalla... Mutta ajatus on kaunis.

Itsellä ainakin on tullut hieman mörköfiilis kun 10 vuotta vanhaa hyvin vähän käytettyä cd-mankkaa heitin menemään. Pilalle meni, mutta kun edellisessä kämpässä ei mahtunut kanahäkkiin enää mitään ja kellekkään ei kelvannut. Helevata, tässä alkaa näemmä muuttua vähän vihreeksi, mutta mieli vaan mustuu.

[vesahy]

Täällä kaupungin päässä jos jättää jotain ehjää ja toimivaa roskakatoksen säiliöiden viereen, ajatuksena että ottakoon ken tarvitsee, niin jätefirmalta rapsahtaa tuplalasku. Katos on nykyisin niin aidattu ja verkotettu ja lukittu, että ei sinne ulkopuoliset pääsekään. Ennen vanhaa laitoin kaikki tyhjät pullot muovikassissa oven pieleen, sama vanha ukko ne aina aamuisin kävi sieltä keräämässä.

[Oikku]

Pääpiirteissään homma paranee, epäkohdat vain ovat toisia nykyään. Ehken kuitenkin pienempiä

[Kauppis]

Kunnallisia keräyspaikkoja, joihin saa tuoda ja joista saa viedä? Vaikka siinä het kaatiksen portin takana muutama metri katosta, mihin voi ilmaiseksi jättää/hakea vielä toiminta-/korjauskuntoista ja hyödynnettävissäolevaa tavaraa. Siksi kaatiksen portin takana, että pysyy joku roti hommassa.

Täällä tuntuu paikallisella työttömien kierrätystorilla loppuvan tilat ja tekijät & resurssit kesken, jotta pystyisivät paremmin kierrättämään kierrätyskelpoista kampetta.

Toisen romu on toiselle aarre - on nähty monesti.

[vesahy]

Mökkikunnassa entinen kaatopaikka on nykyisin hyötyjäteasema. Ihan samalta se näyttää kuin ennenkin ja siellä on sama kova kuri, mitään sinne vietyä ei saa viedä mennessään.

[Zener]

Itsellä ainakin on tullut hieman mörköfiilis kun 10 vuotta vanhaa hyvin vähän käytettyä cd-mankkaa heitin menemään. Pilalle meni, mutta kun edellisessä kämpässä ei mahtunut kanahäkkiin enää mitään ja kellekkään ei kelvannut. Helevata, tässä alkaa näemmä muuttua vähän vihreeksi, mutta mieli vaan mustuu.

Tuli mieleen entisesä kotikaupungissa, kun kävin paikallisessa kierrätyskeskuksessa katselemassa radiota työpaikalle. Hyllyssä oli joku ikivanha radionauhuri 80-luvulta, ja kyljessä hintalappu 50 euroa. Kyselin myyjältä, että onkohan tuo vähän liioittelua, niin ei kuulemma ollut. Tinkavaraa ei ollut, kun oli uutena ollut ainakin 1000 mk.

No...menin sitten Gigantista hakemaan uuden radion halvemmalla.

[Kauppis]

Tuon saman keirrätyskeskusten hintojen taivaallisuuden olen moneen kertaan kohdannut, täälläkin, kun ovat nostelleet hintojaan hissunkissun, vähän joka artikkelista. Ei oikein vakuuta maksaa entisestä hotellitelkusta 120€, vaikka miten olisi kakkostelkulle studiossa paikkaa&tarvetta ja on huollettu/tarkistettu.

Markkasummana se vielä menisi.

Hämärästi musitelisin, että nämä työttömien yhdistysten kierrätystorit, mitä Suomi taitaa olla pullollaan, eivät saisi tehdä voittoa, kuin systeemin kulujen kattamisen verran. Siis kun niitä tuetaan julkisin varoin, mm työllistämistukina tmv rahoina. Liekö muuttunut?

[jtbo]

Joskus Mikkelissä kävin naureskelemassa kierrätyskeskuksessa, kun möivät 486 pc-konetta noin 400 euron hintaan ja vuosi oli kumminkin 2006

Mikä lie noissa hintaa nostaa, mutta aika harvoin löytää enää nykyään järkevällä hinnalla tavaraa, ilmaiseksi tuntuvat monesti vielä tavaraa saavan, henkilöstökulut luulisi olevan aika pienet ja useimmin toimivat vieläpä vähän syrjässä ei niin edustavissa tiloissa, mihin se raha sitten menee?

Kunpa ihmiset laittaisivat edes huuto.net sivuille vanhoja tavaroitaan vähän ennen kuin aikovat heittää pois, näin joku vanhaa arvostava voi saada tarvitsemansa nimellisellä korvauksella.

Omassa varastossakin on paljon mm. sänkyjä ja joitain sohviakin sieltä 50-luvulta, edellinen omistaja oli sitä mieltä, että voisi vaikka polttaa ne, mutta ajattelin kyllä ennemmin vaikka lahjoittaa jos ne eivät ole rahallisesti merkittäviä ja jos tilanpuute meinaa yllättää. Vanhempanikin olivat sitä mieltä että kaikki nuo pitäisi kantaa kaatopaikalle. Alkaa tuntua, että olen joku outolintu, kun uskon että aina ehjälle tavaralle tarvitsija löytyy eikä sellaista pidä pois mennä heittämään

[Kauppis]

ja vanhat kamppeet on yleensä korjattavissa.

[Rölli]

Särkynyt ja monesti. Suhteudun aivan liian tunteellisesti vanhaan roinaan... Yksi suurimpia närästyksenaiheuttajia on vanha talo+tiivitaavi-ikkunat. Voi herra siunaa sitä myyntimiestä joka erehtyy minun tontilleni kauppaamaan huoltovapaita ikkunoita

Lapsuudenystäväni asuu vanhaa, todella isoa maataloa, joka on elämänpyörteissä menettänyt vaurautensa. Taloa pitää heidän äitinsä, joka on valitettavan herkkä myyntimiesten puheille... Ja niin koko taloon tuli uudet tiivitaavi-ikkunat. Isot, parhaasta mahdollisesta puusta tehdyt, pelkkää pikku huoltoa ja kittausta vaativat kuusiruutuikkunat kammettiin pois, ja tilalle tökättiin tiivivituntaavit, uretaanilla kiinni. Kauniit listat vaihtuivat paperimassasta puristettuihin lärpyköihin, joita ei saa ehjänä irti ei sitten millään. Ulkopuolen kauniit, vankat kehyslaudat vaihtuivat 15mm paksuihin, lateksilla maalattuihin broileripuusuikaleihin, jotka ovat mikä mihinkin suuntaan pullistuneet ja käpristyneet. Turha varmaan mainita, että laskun loppusumma oli tähtitieteellinen, kun kaikki tehtiin mittojen mukaan "alkuperäisen" näköiseksi. Ja vielä pisteenä ii:n päälle... Talon toinen kuisti on äärimmäisen kaunis lasikuisti, jossa on peilipariovet. Ovien alimmat peilit olivat ajan saatossa pehmenneet, mutta muutoin täysin ok... Ja _siihenkin_myyntimies_sai_kaupattua_uudet_HIENOT_OVET Siitä kirotusta paperimassasta puristettiin "alkuperäisen näköiset" peiliovet ("peilien" kulmat pyöreitä jne...). Ja kun talon koiralla oli tapana raaputtaa ovea tahtoessaan sisälle, niin "peili" kului puhki ensimmäisen vuoden aikana... YYÄÄÄH!!!!! No, ainoo lohtu on se, että originaalit ovat vielä tallessa, että mikäli joku joskus tulee järkiinsä niin tilanne on vielä pelastettavissa. Ihmiset aina hokevat energiansäästöstä hullunkiilto silmissään, mutta kun tuokin talo lämpiää oman metsän puilla, niin noiden ikkunoiden hintaa saa aika kauan maksella takaisin...

Muutoin, toisen romu on toisen aarre. Kaveri omistaa vanhan tehdaskiinteistön, ja keräilee rautaromua sekä vastaanottaa puujätettä haketettavaksi. Nämä kasat käyn säännöllisesti penkomassa, hakekasasta on tarttunut mukaan 40-luvun nättikuntoinen sänky, hieno puunauloilla kasattu talonpoikaistuoli, vanhoja listoja, paneeliovi karmeineen... Metallikasasta vaikka mitä, maitokärryt, lapioita, iso valurauta-arina, taottuja saranoita... Kaikkia aarteita ne typerät ihmiset heittääkin pois