Eihän tuo pieniruokainen ole, kuten ei moni muukaan. Ei motskareita ole oikein sitä silmällä pitäen tehty, ilmanvastuskin on melkoinen verrattuna autoihin. Jonkun 6l/100km olen laskeskellut kun vain ajelee tavallisen liikenteen seassa. Tottahan noista voisi tehdä paljon pieniruokaisempia, helpostikin, kun paino on paljon pienempi kuin nelipyöräisissä. Markkinat ei kai vain ole sitä hoksanneet, vielä. Nelitahtiskootterimopo tuskin paljoakaan yli 2l/100km vie, kuten joskus muistelen Honda Monkey:llä 12-vuotiaana siskolta lainatulla mopolla kurvaillessa, niin ei sekään paljoa sen yli muistaakseni vienyt. Tuo kaksitahtari monttu aprilia viekin sitten 20-25l/100km, ei siinä oikein ole käyttökelpoista kierrosaluetta kuin tyhjäkäynti tai täydet kierroksetjtbo kirjoitti:Kuinkas tuo polttoaineen menekki, missä luokassa se tuolla pyörälläsi on?
Moposkootterithan menee sen noin 1.5l/100km, mutta mulle oli ylläri, että 125 kuutioiset viekin jo noin 4l/100km, se on aika paljon, mutta onhan se toisaalta suhteessa koneen kokoon. Tietty motskarissa taitaa käytetty nopeus aika nopeasti nostaa kulutusta, esim. jos 60km/h malttaisi ajaa, niin kulutus olisi varmaankin puolet siitä mitä 80km/h yli kun nopeus nousee, luulisin, asiasta mitään ymmärtämättä, kunhan pohdin tuota aerodynamiikan suhdetta.
Sehän tuossa autolla ajamisessakin on se mielenkiintoinen osuus, kun tuota ennakoivaa ajoa harrastaa, se kaikkien vaihtoehtojen etukäteen arpominen ja muiden kulkijoiden toimien etukäteen näkeminen loogisen päättelyn ja havaintojen avulla, todella usein sitä etukäteen on kyennyt arvioimaan tilanteen kehittymisen ja useampia kertoja se on pelastanut onnettomuudeltakin autolla ajaessa, pyörällä se tietty on tärkeämpää, kun ei ole pikku kolhuja, ne aina on isoja.
Myös se, että saa pidettyä itsellä maltin eikä antaudu sen pikkupirun pauloihin, että tarjoisi koneelle happea jonkun hidastelijan takia äkkiä ja harkitsematta, on omanlaisensa haastava peli, etenkin kun mun kärsivällisyys on 0.x sekuntia, mutta kun ei antaudu sen tunteen vietäväksi vaan käyttää päätään, niin yleensä menee homma paremmin, vaan se on joskus haastavaa, myös jotenkin itsensä voittamista, sellainen jatkuva kilvanjuoksu. Sitä samaahan myös moottoriradalla on, samoin myös kokkaamisessa, mieli tekee äkkiä, mutta aivoni ajattelevi ja parempaan toimintatapaan ohjavi, radallakin voi vetää miljoonaa mutkaan ja revitellä hikihatussa, mutta vähän harkintaa ja malttia, niin kello näyttää paljon mukavempia lukemia ja se oikeastaan on se hauska osuus tuo oman itsensä kanssa kamppailu.
Tai niin itse koen, tiedä sitten kuinka outoa tuokin on, mutta sitä on just sellainen kuin on ja siihen on tyytyminen
Erittäin hyvää tekstiä ajotavoista! Noinhan se menee. Se sarvien kasvamisen estäminen nanosekunneissa on haasteellista mutta kovin palkitsevaa! Taiteiluahan se on mutta pakollista tai vähintään suotavaa.
Motoristejakin on kahdenlaisia, niitä jotka ovat vetäneet lipat ja heitä, jotka tulevat sen tekemään. Itse olen kumossa ollut useasti muttei se oikeastaan ole tehnyt parempaa ajajaa; harkitsevamman korkeintaan. Aina voi tulla eteen se yllättävä tilanne mutta ajattelulla ja ennakoinnilla voi toki minimoida riskin.
Hienostihan siellä tuo Kalevala taipuu moottorimaailmaankin
Niin, radalla ollessani yksi käkkäräväkkärä pyörä vietiin autolla pois, kun kai piti näyttää miten paljon parempi muoviluoti on tuollaiseen rautapyörään verrattuna. Köröttelin hämeenlinnasta kotiin peilit ja lamput yhä teipattuna, hissukseen. Ei silti, ei kaukana olleet ne sarvien kasvamiset kypärän läpi...
Silloin tällöin ajattelen tuota Räikköstä, kuinka hänelläkin varmaan on siinä kolmensadan vauhdissa hermojensa pitämisen kanssa taiteilua ja oppinut on hänkin. Seuraavassa kisassa jos pelin tuo maaliin ja pisteille niin jonkin sortin ennätys F1 maailmassa sekin. Ainahan toki tekniikkakin voi pettää, kuten näissä taloissakin mutta kun tekniikkaa on vähän niin suurempi todennäköisyys sille että me näiden talojen kanssa selviämme sentäs seuraavankin talven yli, vai selviämmekö?
