- Joo, mutta kun ei monikaan enää viljele pottuja koko vuoden tarpeiksi.pvalila kirjoitti: Toisaalta, pientä tuo kaiketi on siihen verrattuna, että monin paikoin jokaista rintsikkaa kohden on rakennettu kaksi uutta taloa väliin?
Ja sitten asiaan:
Käytännössähän rintamamiestalo pilasi Suomalaisen pientaloperinteen ja rintamiestaloista on aika ajanut ohi monellakin tapaa.
Jos sotaa, sen jälkeistä siirtolaisvyöryä, asutustouhua ja pula-aikaa ei olisi ollut niin suomalaisten kylien ja kaupunkien omakotialueet olisivat epäilemättä ilmeeltään aika lailla toisennäköisiä kuin nykyään ovat. Sinänsä suomalaisen maalaiskyläkulttuurin tuhosi aikanaan jo isojako, jonka seurauksena maalaistalot ovat keskellä metsiä ja peltoja, talot ja pihapiirit hajallaan pitkin maita, muualla Euroopassa asuminen keskittyy maaseudullakin tiiviisiin kyliin, joissa on kaupat ja kapakat. Rakennetun kylän ja viljelmien raja on selkeä.
Vanha suomalainen perinteinen pientalo-puukaupunki (Rauma, Porvoo jne...) oli tiivis ja tontit pieniä. Talot älyttiin rakentaa katuun kiinni ja useimmiten vielä toisiinsakin kiinni. Sen pientalokulttuurin hävitti rintamamiestalo. Rintamamiestaloihin piti saada vähintään 2000m2 tonttia kotitarveviljelyä varten, mikä oli aikanaan ihan perusteltua Joku voi pienimuotoisesti ja harrastusmielessä pitää kasvimaata vieläkin, mutta ei se enää mitenkään elämisen edellytys ole kuten 50-luvulla. Eihän siinä mitään, mutta Nykyinen omakotitalosuunnittelu, asuntomessut ja ihmisten toiveet nojaavat kuitenkin vankasti ja ikävästi rintamiestaloperinteeseen, vaikka kaikki siihen liittyvät edellytykset ja perusteet ovat vanhentuneet. Vieläkin talon pitää seisoa keskellä tonttia. Talon joka puolella pitää olla tyhjää pihakaistaletta, johon ei sinänsä nykypäivänä olisi tarvettakaan. Semmoisia kaistaleita kuitenkin pitää olla, eli talo läntätään keskelle tonttia mahdollisimman tillaavievästi ja mahdollisimman kauaksi "häiritsevistä" kaduista ja naapureista. Tontit kun on pienentyneet niin talojen ympärillä olevat kaistaleet ovat kaventuneet käyttökelvottomiksi ja turhiksi joutomaiksi. Siinä sitten isäntä kävelee ympäri taloa ja etsii sopivaa paikkaa pallogrillilleen. On varmaan tarpeetonta moittia rintamiestaloalueita, nehän ovat nykyään viihtyisiä paikkoja ja sotien jälkeisessä tilanteessa olivat erittäin hyvä tapa asuttaa väestöä. Ikävä kyllä rintamamiestaloperinne ohjaa edelleen nykyaikaistakin pientalorakentamista ja tontinkäyttöä vaikka elämisen perusteet ja elämäntavat ovat tyystin toisenlaiset kuin 40-50-luvuilla.
Ja se perinnetietoisuus: järkiratkaisuja maustettuna hifistelyllä, nysväämisellä, romantisoinnilla ja metafysiikalla :)
Kyllähän se vanhan ja aikaan kuuluvan rakennustavaran ja kaman ihannointi menee tietysti metafyysiselle puolelle. Esimerkkinä vaikkapa se kuolattavan ihana Mani-levy. Tätä päällystettyä hötölevyä ihastellaan niin aikaansa kuuluvana tuotteena. Jos se olisi keksitty 70-80-90-luvulla niin mikä kauhistelu syntyisi kuinka taloja pilataan moisella pilip-pali-matskulla....
Nämä mökit ovat köyhien ihmisten kansantaloja; halvalla rakennettuja lautaparakkeja, funkiksen ja modernismin henkisiä perillisiä. Vanhat valokuvat osoittavat, kuinka karun näköinen ilmestys oli pellonlaitaan rakennettu rintamiestalorivistö heti rakentaisen jälkeen oli. Sittemmin rehevä kasvillisuus on armahtanut ohikulkijoiden näkymiä. Periaatteena oli käytännöllisyys, rakennettavuus kohtuuajassa olemassa olevilla tavara- ja työresursseilla. Talot piti saada nopeasti ja tehokkaasti asuttavaan kuntoon asiaan ei kuulunut nykypäivän "perinnerakentajien" loputon pikkusievä hifistely, hienostelu ja detaljien hinkkaus. Rakennustarvikevalikoiman niukkuudessa oli hyvänä puolena se, että rakenteista tuli yksinkertaisia, rakennusvirheitä ja vaurioita sietäviä sekä helposti korjattavia. Nykyaikaiset talot ovat tämän vastakohtia; monimutkaisia, eivät siedä rakennusvirheitä eivätkä ajan mukanaan tuomia vaurioita, rakennusosat ovat usein korjauskelvottomia, ne joudutaan uusimaan kokonaan.
Huoh!
Ja piti vielä lisätä, että Suomessa on Euroopan rumin maaseutu rakennetun ympäristönsä puolesta!
Ainakin siltä osin mitä on saatu aikaan 40-luvun jälkeen....




