Noo, meillä nuo mattoasiat ja muut sovitaan ihan yhdessä. Mutta ihan varmasti yhdessä todettaisiin että muovia ei tommoselle lattialle laiteta
Ja ihan teknisesti ottaen sillä akryylillä ei oikein olisi elämisen edellytyksiä: jos sen alle pääsee jostain vettä, niin kapillaari imee sen sitten parketin ja muovin väliin. Ja kun vesi ei pääse haihtumaan niin eihän sillä ole muuta tietä kuin imeytyä parkettiin.
Tommoisena ikkunana se on ihan metka keksintö, muttet varmaan edes tota laivankansilattiaasi peittäisi muovilevyllä
Mutta tänään tää nyt taas jalostui eteenpäin, kun oon talvilomalla. Muutama kuva matkan varrelta
Kun olin latonut palikat kuivana paikalleen löin pariin ekaan riviin naulat tueksi että sain palikat helpommin omalle paikalleen. Sen jälkeen purin 3-4 riviä palikoita kovalevyn päälle ja liimasin sitten palikat pieni erä kerrallaan paikalleen.
Edellisessä kuvassa näkyi maalarinteippirannutkuvion ulkopuolella. Tämä oli sitä varten että ylijäämäparketti on helpompi poistaa lattiasta. Sahasin sirkkelillä tukilaudan kanssa reunat suoraksi ja teipin päällä olevat jämät oli helppo irrottaa, kun palikat oli liimatuneet teippiin eikä lattiaan.
No, mosaiikkiparkettihan ei näytä miltään ilman kehystä: olisi ihan pöljän näköistä jos se jatkuisi samanlaisena seiniin asti. Kun nyt jugendhuussista on kyse, niin pieni ripaus visakoivua on paikallaan. Mulla oli vähän liian ohutta visaa ja päädyin liimaamaan sen koivuiselle alustalle että sain tairpeeksi paksuja aihioita. Lisäksi pohja jäykistää visaa merkittävästi: visakoivu on yhtä perkelettä elämään, nuo mun 8 mm paksut isosta visakoivunrungosta sahatut laudat oli aivan yhdellä aallolla ja laineella ennen kun kastelin ne täysin ja vedin puoleksi vuodeksi prässiin. Ehkä puu myös nyt tuettuna pysyy myös nätimmin lattiassa.
Liimasin friisit paikalleen kehystämään itse parkettia. Osa noista visakoivupaketeista otti ja veti itsensä jonkun verran kuprulle liimauksen jälkeen. Käytin lattiaan ruuvattuja lautoja puristimina että sain friisit paikalleen.
Friisien nurkkiin on ollut yleensä tapana laittaa eri värinen kontrastipala. Mietin pitkään että mistä kotimaisesta puusta saisin sen aikaan, ja kun toi lattia on jo lämpökoivua niin totesin että tehdäänpä palat lämpövisasta. Sitä vaan ei oikein helpolla saa haettua rautakaupasta, niin piti keksiä tapa lämökäsitellä koivu itse.
Lämpökäsittelyn salaisuus on juoda runsaasti hyviä viskejä
Bruichladdich-pullon hylsystä saa hyvän lämpökäsittelypytyn: kalikat sisään hiekalla tuettuna, parikolme desiä vettä imeytetään purkin hiekkaan höyrynkehityksen varmistamiseksi ja jollain sopivalla astalolla lyödään muutama höyryreikä purkin pintaan. Ja sitten koko latinki uuniin juuri ja juuri hiipuneen hiilloksen päälle.
Kuvassa tummin ja vaalein lämpökoivukalikka: tummimman kanssa samassa setissä oli puuta joka oli jo hyvin tummaa, epäilen että liima ei enää olisi tarttunut siihen normaalisti. Se oli uunissa, jossa oli vielä pari senttiä hiillosta purkin alla. Miedoin lämpökäsittely ei tuossa valokuvassa oikein erotu käsittelemättömästä visasta, mutta siinä oli todella jännä vaaleanpunainen sävy.
Rupesin kyllä vähän hannailemaan tuon lämpövisanurkan kanssa; se voi olla nyt ihan kivan näköinen, mutta kun ympärille tulee vielä lämpökoivusta kehys ja se öljytään niin se saattaa tummentua niin paljon että nyt kivan näköinen nurkka hukkuukin kehykseen. Pitää varmaan koittaa keksiä jotain nokkelampaa kuin tuo lämpövisa...
Pekka
