Piikuliisi kirjoitti:KariFS kirjoitti:
Tuuletusrakoa ei rintamamiestalossa alunperin ole.
Tuuletusrakoa missä kohtaan, seinässä vaiko yläkolmiossa?
Seinään on vaihdettu mineriitti joskus 80-luvun alussa ja ns.vanhan puolen katto on pellitetty 2000-luvun alussa, eikös silloin jo olisi pitänyt osata tehdä tuo tuuletusrakenne oikein
Ei oikein missään...
Yksi kymmenestä tarkastamastani rintamamiestalosta on sellainen, jossa on vesikatteessa eristetyillä vinolappeilla tuuletusrako lämmöneristeen sekä vesikattorakenteiden välissä
alkuperäisratkaisuna. Eli ne on oikeasti aika harvinaisia tuolla ajalla. Myöskään yläkolmiota ei ole oikein koskaan tuuletettu erillisillä seinäventtiileillä.
Kattoremontin yhteydessä tuuletusraon lisääminen rakenteeseen ei ole itsestään selvyys ja se monesti jätetään lisäämästä, koska sitä ei osata/ymmärretä vaatia. Eli kattoremontti tehdään monesti vaan niin, että varsinainen katemateriaali saatetaan purkaa, mutta kaikki sen alusrakenteet jätetään lähes koskemattomiksi. Sitten se uusi vesikate varustetaan kyllä tuuletusraolla, mutta kun se ei riitä, koska ongelma on pykälää syvemmällä rakenteessa. Tai siis... Jos vaikka RM-talossa on alkuperäinen päre- tai huopa- tai tiilikate, niin ne vinojen lappeiden lämmöneristeet on kiinni näissä rakenteissa. Sitten päätetään asentaa uusi peltikate, jota varten puretaan joku vanha kerros pois, mutta purkutöitä ei uloteta niin syvälle, että tuuletusrako saataisiin tehtyä oikeaan kohtaan rakenteessa. Tuuletusrakoja pitäisi siis esimerkiksi peltikaton ollessa kyseessä oltava kaksi eli aluskatteen ylä- sekä alapuolella. Tuo alempi usein jää pois erinäisistä syistä.
Mineriitille on asennettu pystykoolaukset, mutta ei ne itsestään selvyytenä auki ylä- ja alapäistään ja jos ne ei ole auki, niin kyseessä on umpinainen ilmatila, joka ei tuuletu.
Piikuliisi kirjoitti:Tämä lähinnä siihen viitteeksi ettei myyjä ollut haluakas noihin kuntotarkastuksessa kehoitettuihin lisätutkimuksiin sen takia ettei mitään konkreettista vikaa löytynyt, pelkkä riskirakenne.
Ei myyjän ole pakko osallistua yhtään mihinkään.
Hitto, jos myyjä ei halua osallistua kuntoarvion teettämiseen, niin ei hänen ole pakko. Näissä näkee ihan kaikenlaisia ratkaisuja. Se ei ole mitenkään harvinaista, että ostaja tilaa kuntoarvion, johon myyjä ei halua osallistua. Tällöin ostaja maksaa koko homman kokonaisuudessaan, mutta ei anna kuntoarviosta kopiota myyjälle. Välillä on sellaisia diilejä, että jos rakennusta pidetään hyväkuntoisena, niin ostaja sekä myyjä sopivatkin niin, että jos arviossa ei löydy mitään "vakavaa", niin lasku laitetaan puoliksi. Ja jos taas löytyy jotakin vakavaa, niin silloin myyjä maksaakin koko arvion. Mikään laki ei kiellä olemasta mulkku eli jos se myyjä ei halua rahojaan haaskata, niin sitten sun on tutkittava asioita omaan laskuusi tai sitten olla tutkimatta.
Mulle kävi viime viikolla niin, että ostaja sekä myyjä olivat jo sopineet alustavasti kaupasta ja ostaja halusi mut tekemään kuntoarviota. Myyjä ei suostunut siihen, että minä olisin tutkinut, jonka jälkeen ostaja vetäytyi koko kaupasta. Eli kaikki on mahdollista.
"Päätöksessä KKO 2009:31 kysymys oli rajoitusehdon merkityksestä myyjän vastuuseen. Samalla kysymys oli kuntotarkastuksesta johtuvasta selonottovelvollisuudesta. Omakotitalon kaupassa myyjän vastuuta oli rajoitettu kuntotarkastuksessa havaittujen vikojen osalta. Talossa oli myöhemmin todettu kosteusvaurio, jonka johdosta ostaja vaati myyjältä hinnanalennusta.
Selonottovelvollisuuden osalta Korkein oikeus totesi, ettei ostajalla ole velvollisuutta ilman erityistä syytä tarkistaa myyjän antamien tietojen paikkansapitävyyttä, eikä ulottaa tarkastusta seikkoihin, joiden selvittäminen edellyttää teknisiä tai muita tavanomaisesta poikkeavia toimenpiteitä. Tämä on jo oikeuskirjallisuudessa ja aikaisemmassa oikeuskäytännössä omaksutta selvä lähtökohta.
Tässä tapauksessa yläpohjatilaa ei voitu tarkistaa tarkistusluukun puuttumisen takia, joten tarkastus olisi edellyttänyt rakenteiden purkamista. Tämä puolestaan on sellainen toimepide, ettei ostajalla ole velvollisuutta ryhtyä siihen ilman erityistä syytä. Tämäkin on selvää aikaisemman käytännön mukaisesti.
Lopullinen kysymys kuuluu, onko tässä tapauksessa ollut sellainen erityinen syy, että tarkistus olisi kuitenkin pitänyt tehdä?
Kuntotarkastuksessa oli todettu tiettyjä riskitekijöitä, jotka ovat heikentäneet sen vesikaton kestävyyttä. Juurihuovan tiiviys on ollut puutteellinen. Katon vuotamista ei ole kuitenkaan epäilty havaittu tai epäilty. Ostajalla ei ollut kuntotarkastujen havaintojenkaan perusteella erityistä syytä ryhtyä poikkeuksellisiin toimenpiteisiin (purkamiseen) yläpohjan kunnon selvittämiseksi.
Ostaja ei siis ollut laiminlyönyt tarkastusvelvollisuuttaan."
Tuo on hiukan huono esimerkki, koska asiayhteys ei käy kunnolla selväksi. Ellen ihan väärin ymmärtänyt, niin yläpohjaan oli arvioitu liittyvän riskejä, mutta savupiipun läpiviennin juurihuopa ei ollut yksi mainituista riskeistä. Kosteutta oli löytynyt myöhemmin ja sitä löytyi juuri tuosta yhdestä asiasta, jota ei oltu riskiksi epäilty. Se on ostajan onni ja myyjän epäonni. Jos taas piipun läpivienti olisi lueteltu mahdollisesti riskiksi, niin homma olisi kääntynyt päälaelleen.
