Tähkä kirjoitti:Itse painan remonttia lähes kaiken vapaa-ajan ja vaimo ei juuri pysty osallistumaan remonttiin. Siinä on vain sellainen homma, että en ole laittanut ruokaa kuin muutaman kerran puolentoista vuoden aikana, pyykkiä olen pessyt viimeksi joskus 2006??.
Meillä ei oikein tästäkään ole kyse, sillä tämä nykyinen majoituspaikkamme on eräänlainen täysihoitola (lue: mamman helmoissa on mukava olla
) eli kotitöitä on oikeasti melkoisen vähän. Me ei laiteta ruokaa ja rouva hoitaa lähinnä omat pyykkinsä. Siivottavaa on kovin kovin vähän. Kaiken kaikkiaan kotitöitä on viikkoa kohden melkoisen vähän. Itse olen tosin sanoutunut kotitöistä tämän projektin myötä aika pitkälti irti, mitä nyt oman huoneistomme sekä saunan lämmitän päivittäin, mutta sekin on sellaista mukavaa puuhastelua. Noin muuten olen sitä mieltä, että kotitöitä ei ole syytä lajitella miesten ja naisten hommiin eli kyllä entisessä majapaikassamme ruualaitto ja siivoaminen olivat 90%:sti minun hallussa ja rouva taas hoiti pyykkäämisen ja sen sellaiset. Tiskaaminen meni 50-50, kun ei konetta omistettu.
pelkka kirjoitti:Hmmm, Oto, ehkä rouvasi päätti pitää vapaapäivän? Ihmisillä kun tuppaa olemaan muitakin haluja ja aktiviteetteja kuin raksa (vaikka itse en kyllä ymmärrä mitä hittoa ne silloin tekevät
Niin päätti ja hyvähän ihmisen on levätä ja toteuttaa itseään, ei siinä mitään pahaa ole. Nyt se vaan jotenkin minua nyppi, kun itse omana vapaapäiväni halusin lähteä työmaalle ja kauniimpi osapuoli lähti kavereitaan tapaamaan kahvilaan. Nyt kun työmaalla ollaan päivänvalon varassa ja sitä ei moneksikaan tunniksi riitä, niin kyllä kai ne kaverit olisi ehtinyt tavata illemmallakin. Ollaan koitettu
vapaapäivät viettää yhdessä ja tehdä jotain kivaa, laatuaikaa ja sen sellaista.
Jami kirjoitti:Eikö kukaan enää usko rakkauteen, joka kestää? Olen katsellut ympärilläni vellovia avioehto- ja kaikkikulutpuoliksikuititmukaan- avioliittoja, enkä voi ymmärtää, en lainkaan.
Jos parisuhteessa tai rakennus/remonttihankkeessa pohditaan sen hajoamista jo alkuvaiheessa, ei lähtökohta ole mielestäni kauhean hyvä.
Itse olen muutaman viime vuoden aikana katsellut rouvani tädin pirun likaista avioeroa. Rouvan tädin kannalta olisin toivonut, että jonkinlainen avioehto olisi ollut olemassa. Ei mennyt se ero ihan tasan ja rouvan tädille tuli aika pahasti takkiin, eipä ole poikaansakkaan nähnyt liiemmin (lapsetkin laitettiin tuossa erossa puoliksi). Sossuntädit soittelee ja tarkistaa säännöllisesti tädin huushollin, koska tuo nilkimpi osapuoli oli esittänyt erinäisiä syytteitä alkoholismista. Aivan liian kiltti henkilö oli tuo kyseinen naishenkilö eroamaan, ei osaa pitää puoliaan. Itse luokittelisin itseni jonkinlaiseksi realistiksi parisuhteiden suhteen eli ennemmin tai myöhemmin ne päättyvät, tavalla tai toisella. Ja koska suku on pahin, niin hyvähän on jonkinlaiset paperit olla olemassa kuolemantapauksenkin kannalta. Me ei olla naimisissa eikä olla naimisiin menossakaan, joten eipä meillä ole toisiimme perimisoikeuttakaan.
Tuulenhovi kirjoitti:PS. Mahtoikohan Oton rouvaa masentaa, kun ei Oto jäänyt hänen kanssaan viettämään vapaapäivää? Vai oliko rouvan päivä rakkauden sijasta pyhitetty talotohtorille?
Eipä tainnut rouvaa harmittaa, sillä hänellä oli ohjelmassa tyttöjenilta.
Meillä oli viime perjantaina (tai siis edellisenä..?
) parisuhdepäivä eli harvakseltaan näitä koko päivän mittaisia sessioita tulee. Toisaalta taas me ehditään olemaan useampana iltana viikossa useampi tunti yhdessä kotona pötköttäen ja toisistamme nauttien eli ei elämä pelkkää raksaa ja palkkatyötä ole.
Nyt tulevana viikonloppuna on rouvalla taas vapaat, mutta on kuulemma menossa pikkujouluristeilylle siipan raataessa ja itkiessä ikäväänsä jääkylmässä Kongossa!
Hep kirjoitti:Mielestäni on parempi sopia omaisuudenjaosta ym. hommista ajoissa, ihan vaan varoiksi. Sitten eron hetkellä ei kumpikaan enää ajattele järkevästi, joten jälki voi olla todella rumaa ja aiheuttaa lisää katkeruutta/mielipahaa kaiken muun lisäksi. Mutta kukin tyylillään. Toiset on realisteja ja toiset optimisteja.
Juurikin näin. Avioerotilastoja kun katsoo, niin niistä voi vetää johtopäätöksen liittojen kestämisestä. Oliko se peräti 2/3 avioliitoista, jotka päättyvät eroon?
Noin muuten meillä on kyllä parisuhde kunnossa, jos siitä joku huolissaan on.
Ollaan vissiin nyt kuusi vuotta toisiamme katseltu, niin jonkinlainen käsitys alkaa yhdessä olemisesta olla.
Olen saanut siitä sellaisen kuvan tällä sivustolla, että varmaan sen lukemisen jälkeen repisin hiukset päästäni ja sitten joko a) purkaisin puolen taloa, remontti laajenisi tähtitieteellisesti ja talo pakkohuutokaupattaisiin ylivelkaantumisen vuoksi, tai b) pistäisin kaiken kuntoon vähän sinne päin, halvalla ja helposti, jonka jälkeen etuovi.comista löytyisi yksi rintamamiestalo enemmän.
