tuuman monihybridi: Aurinko, VILP, Öljy, Sähkö ja Puu

[Spautio]

Kevensin jo äsken Inseraani, nakkasin siitä painavan ja tökerön näköisen tarakkaviritelmän pois, ja poistin heijastimet (vanteista, polkimista, takaa ja edestä, niistä tuli ehkä 50g pois, mutta olivat liian typerän näköisiä nekin).Niin ja äänimerkin poistin myöskin
Jtbo taitaa olla ihan oikeassa siinä että vanhaa fillaria voisi olla järkevämpää varustella kuin hankkia likiman samantasoista uutta, ja sitten varustella sitä
Tuossa tutkailin pyörääni ja se vaatisi uuden etuhaarukan (tuo Inseran haarukka on kummallinen velttoilija, ei siihen oikein ole voinut koskaan luottaa kun jarrutuksessa haarukka tuntuu niiaavan taaksepäin, sama homma on vaimon Inserassa). Samalla pitäisi vaihtaa uudet ohjainlaakerit, tai siis se kokonaisuus mikä menee runkoputken sisään. Omassani ei vielä ole pahemmin väljää, mutta vaimon Inserasta haulit tulivat ulos jo viime vuonna, laakerit ovat ihan suojaamattomat, parempi ratkaisu pitäisi siihen löytää.
Ohjauskannatin saattaa olla aika asiallinen, se on alumiininen ja sen kulmaa voi säätää.
Uusi ohjaustanko (nykyinen on ruosteessa, kromipinta hilseilee irti, saisi ola mallia suora ja siihen ne mitkälie lepuutus- vaiko nousukahvat), uudet mitkälie pehmustekahvat ne ovatkaan, nuo Inseran kumitutit muuttuivat jo heti uutena kummalliseksi tahmeaksi mössöksi, aina on kädet likaisina niistä. Uudet jarrupalat ja uusi satula (tai ainakin satulaan päällinen, talitinit kun ovat nakuttaneet nykyisen pinnan rikki. Ehkä toistamiseen uudet renkaat, hankkimani Schwalbe Tour Plus -renkaat eivät olleet ihan nappivalinta, hiekkatiellä ovat aivan onnettoman huonot, olisi pitänyt raaskia ostaa hiukan kalliimat ja karkeammalla kuviolla olevat (ja hiukan leveämmätkin, aika paljon kun hiekkateillä tulee ajettua, siis kyllä, Helsingissä asutaan ). Tai periaatteessa riittäisi jos eturenkaaksi valitsisi paremman ja karkeamman, takarengashan tulee kyllä sitten perässä
Niin ja melkein jokainen ruuvi pitäisi vaihtaa, pyörässäni taitaa olla pari kolme ruuvia jotka eivät ole täysin ruosteessa, aivan luokattoman huonolaatuisia ruuveja ja muttereita noissa Inseroissa käytetään, ne ruostuivat heti uusina, jos niissä jotain sinkitystä muka oli niin sitä ei ollut kuin nimeksi.
Suomestako ei kannata mitään noista (poislukien ruuvit) ostaa?

[pvalila]

"Paljon tinasit, paljon pilasit, lopulta kolvis kylmeni" oli kerran yhdessä kuolinilmoituksessa...

Tässä lepää
JARED BATES,
Jonka nuori leski asuu
Osoitteessa Elm Street 7,
Täyttää hyvän vaimon mitat
Ja ansaitsee tulla lohdutetuksi.
(Aurora Falls, USA)

Tässä lepää
MARTHA DIAS
Joka eli seitsemän vuosikymmentä
Ja antoi lopulta madoille sen,
Minkä miehiltä epäsi.
(Shropshire)

Tässä lepää
HERMINA KUNTZ
Hyveille jokseenkin vieras.
Iloitse Jeesus,
Vihdoinkin hän makaa yksin.
(Belle Isle, USA)

Tässä lepää
Tohtori JARD
Jonka toiminnan tulokset
täyttävät tätä kirkkomaata.
(Yeovil, Somerset)

[jtbo]

Kevensin jo äsken Inseraani, nakkasin siitä painavan ja tökerön näköisen tarakkaviritelmän pois, ja poistin heijastimet (vanteista, polkimista, takaa ja edestä, niistä tuli ehkä 50g pois, mutta olivat liian typerän näköisiä nekin).Niin ja äänimerkin poistin myöskin
Jtbo taitaa olla ihan oikeassa siinä että vanhaa fillaria voisi olla järkevämpää varustella kuin hankkia likiman samantasoista uutta, ja sitten varustella sitä
Tuossa tutkailin pyörääni ja se vaatisi uuden etuhaarukan (tuo Inseran haarukka on kummallinen velttoilija, ei siihen oikein ole voinut koskaan luottaa kun jarrutuksessa haarukka tuntuu niiaavan taaksepäin, sama homma on vaimon Inserassa). Samalla pitäisi vaihtaa uudet ohjainlaakerit, tai siis se kokonaisuus mikä menee runkoputken sisään. Omassani ei vielä ole pahemmin väljää, mutta vaimon Inserasta haulit tulivat ulos jo viime vuonna, laakerit ovat ihan suojaamattomat, parempi ratkaisu pitäisi siihen löytää.
Ohjauskannatin saattaa olla aika asiallinen, se on alumiininen ja sen kulmaa voi säätää.
Uusi ohjaustanko (nykyinen on ruosteessa, kromipinta hilseilee irti, saisi ola mallia suora ja siihen ne mitkälie lepuutus- vaiko nousukahvat), uudet mitkälie pehmustekahvat ne ovatkaan, nuo Inseran kumitutit muuttuivat jo heti uutena kummalliseksi tahmeaksi mössöksi, aina on kädet likaisina niistä. Uudet jarrupalat ja uusi satula (tai ainakin satulaan päällinen, talitinit kun ovat nakuttaneet nykyisen pinnan rikki. Ehkä toistamiseen uudet renkaat, hankkimani Schwalbe Tour Plus -renkaat eivät olleet ihan nappivalinta, hiekkatiellä ovat aivan onnettoman huonot, olisi pitänyt raaskia ostaa hiukan kalliimat ja karkeammalla kuviolla olevat (ja hiukan leveämmätkin, aika paljon kun hiekkateillä tulee ajettua, siis kyllä, Helsingissä asutaan ). Tai periaatteessa riittäisi jos eturenkaaksi valitsisi paremman ja karkeamman, takarengashan tulee kyllä sitten perässä
Niin ja melkein jokainen ruuvi pitäisi vaihtaa, pyörässäni taitaa olla pari kolme ruuvia jotka eivät ole täysin ruosteessa, aivan luokattoman huonolaatuisia ruuveja ja muttereita noissa Inseroissa käytetään, ne ruostuivat heti uusina, jos niissä jotain sinkitystä muka oli niin sitä ei ollut kuin nimeksi.
Suomestako ei kannata mitään noista (poislukien ruuvit) ostaa?

Eipä taida Suomesta saada sellaisella hinnalla, että kannattaisi, joskus toki tekee löytöjä, mutta kun samalla markettiosan hinnalla saa paljon parempitasoisia ulkomailta.

Hmmm, onkohan siinä Inserassasi vielä se ikivanha laakerointi ja kannatin on sellainen kulmapala, jossa on pitkä ruuvi, jonka päässä kiila, mikä kiristää sen kannattimen? En enää muista edes tuon nimeä, sama mikä mummopyörissäkin?

Nykyäänhän liki kaikissa pyörissä on ahead tyyppinen kannatin, sekä laakerointi, siinä on painonsäästöä sekä valikoimakin paljon parempi.

Se säädettävä ohjainkannatin on vähän turha siinä mielessä, että kun se hyvä asento löytyy, niin se on sitten siinä aika pitkästi, painoa lisäävät aika paljon.

Itse ostin tämäntapaiset noin 10€ hinnalla, mutta päät on viistot ja mielestäni yhteensä eivät painaneet noin paljoa. Omat on samaa merkkiä ja malli omissani on sama kuin yhdellä World Cupia ajavalla, silloin se oli ainoa joka moisia käytti. Hiekkatiellä ja maantiellä ovat hyvät, maastossa huonot, kun risuihin nappaa kiinni kuin ankkuri:
https://www.bike-discount.de/en/buy/pro ... lack-27587


Ostin myös alennuksesta tälläisen 60mm stemmin (eli ohjainkannattimen) tosin nyt ei 60mm malleja näy enää olevan:
https://www.bike-discount.de/en/buy/pro ... m-6-533267

100mm painaa 164g ja voin melkein luvata, että säädettävä on liki tuplasti tuon, joku markettimalli voi olla puolikin kiloa.

Kahvat on tälläiset, sateella vähän ikävät, mutta sateella nyt muutenkin on räpylät märät, paljon paremmat kuin mitkään ergo-mallit ainakin omiin käsiin, silikonia kun on pyöräilyhanskoissa niin ote pysyy hyvin, eikä ole kovin kylmät, eikä kuumat, vaimentaa tärinää ja vähentää puutumisia.
https://www.bike-discount.de/en/buy/rit ... lack-25453

Niin ja koska olen laiska, niin tuollaisia välillä pidän tangossa, paljon useampi alamäki menee polkematta alas ja alamäkiin nopeudet on vähintäänkin riittäviä
https://www.bike-discount.de/en/buy/mat ... b13-514676

Omaan ahteriin Bilteman aukollinen satula on käynyt kohtalaisen hyvin, monet sanoo, että kovempi parempi, mutta ei se omaan peffaan noin toimi. Tämäkin tosin on sellainen juttu, että yksilöllisiä eroja on paljon.

Sitten ole tarkkana ohjaustangon ja kannattimen kanssa, noita on montaa kokoa, se kannattimen ja tangon välinen liitospinta on minkä koko määrää, sitten maantielle ja maastoon on vaihdevipujen ja jarruvipujen kiinnitykseen omat kokonsa. 31.8mm taitaa olla paras valinta saatavuuden suhteen, siihen saa aika kovatasoistakin tankoa tarvittaessa. Alutanko on sitten armottomin käsille, mutta kevyt ja halpa, gripeillä voi paikata puutteita tärinänvaimennuksessa, hiilikuituinen olisi paras kaiken muun osalta paitsi hinnaltaan, tosin niitä joskus saa kohtuullisella hinnalla.

Kovin leveä ei toimi välttämättä hybridityyppisessä, voi olla, että Bilteman suora alumiinitanko olisi siihen sinun käyttöösi kustannustehokkain ja optimaalisin? Se kun on kapeahko. Oma on 720mm ja 10cm leveämpi kuin alkuperäinen, mikä taas tekee tarpeen tuoda tankoa vähän lähemmäs, joten lyhyempi stemmi, mikä taas tekee pyörästä vähän äkäisemmän kääntymään. Yksi haastavimpia asioita saada kohdalleen ja mieluiseksi. Itsellänikin on maastoon lyhyempi stemmi ja asfaltille pisempi.

Oma tanko on tälläinen, en muista oliko ihan samaa merkkiä kuitenkaan, se sweep eli kuinka on mutkaa taakse on aika kriittinen mitta, tankoa voi joutua pyörittelemään paljonkin ennen kuin sopiva kulma löytyy ja voi joutua testaamaan erilaista sweep kulmaakin, täysin suorakaan ei aina ole paras:
https://www.bike-discount.de/en/buy/rit ... 0mm-162805


Sinällään jos pyöräsi on sillä ikivanhalla headsetillä, niin se voi olla, että nykyaikainen runko tarjoaa paljon enemmän päivitysmahdollisuuksia. Onkohan siinä nykyisessäsi pikalinkut vai mutterilla pyörät kiinni? Jos mutterilla, niin sanoisin, että vaihtoon vaan, mitään siitä tuskin saa myydessä, mutta aina kannattaa kokeilla.

Itse keventelin painavaa tarakkaa leikkaamalla rälläkällä turhia rautoja pois, mitään ongelmia ei tullut, mutta painoa hävisi noin puolet, tosin nykyiseen laitoin satulaputkeen tulevan tarakan. Kesällä tuota tarvitsee lähinnä kun repun kanssa tulee liian lämmin.

[tuuma]

"Paljon tinasit, paljon pilasit, lopulta kolvis kylmeni" oli kerran yhdessä kuolinilmoituksessa...

Tässä lepää
JARED BATES,
Jonka nuori leski asuu
Osoitteessa Elm Street 7,
Täyttää hyvän vaimon mitat
Ja ansaitsee tulla lohdutetuksi.
(Aurora Falls, USA)

Tässä lepää
MARTHA DIAS
Joka eli seitsemän vuosikymmentä
Ja antoi lopulta madoille sen,
Minkä miehiltä epäsi.
(Shropshire)

Tässä lepää
HERMINA KUNTZ
Hyveille jokseenkin vieras.
Iloitse Jeesus,
Vihdoinkin hän makaa yksin.
(Belle Isle, USA)

Tässä lepää
Tohtori JARD
Jonka toiminnan tulokset
täyttävät tätä kirkkomaata.
(Yeovil, Somerset)

Tähän ollaan tultu, muut alkavat kuntoilemaan ja me hautakiviä...

Tässä lepää
Tuuma
Ingengör
Joke L.A.
Kiesus mitä tuli tehtyä ja hankittua.
Tyytyväisenä nyt. Vihdoin.

Tässä lepää
Pvalila
DI
Ridge from Sand
Owner of the Etna.
Released now from the everything.

Puuh, lääh. Ei tämän näin pitänyt mennä

Kyllä me vielä noustaan, kai...

[Spautio]

Eipä taida Suomesta saada sellaisella hinnalla, että kannattaisi, joskus toki tekee löytöjä, mutta kun samalla markettiosan hinnalla saa paljon parempitasoisia ulkomailta.

Hmmm, onkohan siinä Inserassasi vielä se ikivanha laakerointi ja kannatin on sellainen kulmapala, jossa on pitkä ruuvi, jonka päässä kiila, mikä kiristää sen kannattimen? En enää muista edes tuon nimeä, sama mikä mummopyörissäkin?

Nykyäänhän liki kaikissa pyörissä on ahead tyyppinen kannatin, sekä laakerointi, siinä on painonsäästöä sekä valikoimakin paljon parempi.

Se säädettävä ohjainkannatin on vähän turha siinä mielessä, että kun se hyvä asento löytyy, niin se on sitten siinä aika pitkästi, painoa lisäävät aika paljon.

Itse ostin tämäntapaiset noin 10€ hinnalla, mutta päät on viistot ja mielestäni yhteensä eivät painaneet noin paljoa. Omat on samaa merkkiä ja malli omissani on sama kuin yhdellä World Cupia ajavalla, silloin se oli ainoa joka moisia käytti. Hiekkatiellä ja maantiellä ovat hyvät, maastossa huonot, kun risuihin nappaa kiinni kuin ankkuri:
https://www.bike-discount.de/en/buy/pro ... lack-27587


Ostin myös alennuksesta tälläisen 60mm stemmin (eli ohjainkannattimen) tosin nyt ei 60mm malleja näy enää olevan:
https://www.bike-discount.de/en/buy/pro ... m-6-533267

100mm painaa 164g ja voin melkein luvata, että säädettävä on liki tuplasti tuon, joku markettimalli voi olla puolikin kiloa.

Kahvat on tälläiset, sateella vähän ikävät, mutta sateella nyt muutenkin on räpylät märät, paljon paremmat kuin mitkään ergo-mallit ainakin omiin käsiin, silikonia kun on pyöräilyhanskoissa niin ote pysyy hyvin, eikä ole kovin kylmät, eikä kuumat, vaimentaa tärinää ja vähentää puutumisia.
https://www.bike-discount.de/en/buy/rit ... lack-25453

Niin ja koska olen laiska, niin tuollaisia välillä pidän tangossa, paljon useampi alamäki menee polkematta alas ja alamäkiin nopeudet on vähintäänkin riittäviä
https://www.bike-discount.de/en/buy/mat ... b13-514676

Omaan ahteriin Bilteman aukollinen satula on käynyt kohtalaisen hyvin, monet sanoo, että kovempi parempi, mutta ei se omaan peffaan noin toimi. Tämäkin tosin on sellainen juttu, että yksilöllisiä eroja on paljon.

Sitten ole tarkkana ohjaustangon ja kannattimen kanssa, noita on montaa kokoa, se kannattimen ja tangon välinen liitospinta on minkä koko määrää, sitten maantielle ja maastoon on vaihdevipujen ja jarruvipujen kiinnitykseen omat kokonsa. 31.8mm taitaa olla paras valinta saatavuuden suhteen, siihen saa aika kovatasoistakin tankoa tarvittaessa. Alutanko on sitten armottomin käsille, mutta kevyt ja halpa, gripeillä voi paikata puutteita tärinänvaimennuksessa, hiilikuituinen olisi paras kaiken muun osalta paitsi hinnaltaan, tosin niitä joskus saa kohtuullisella hinnalla.

Kovin leveä ei toimi välttämättä hybridityyppisessä, voi olla, että Bilteman suora alumiinitanko olisi siihen sinun käyttöösi kustannustehokkain ja optimaalisin? Se kun on kapeahko. Oma on 720mm ja 10cm leveämpi kuin alkuperäinen, mikä taas tekee tarpeen tuoda tankoa vähän lähemmäs, joten lyhyempi stemmi, mikä taas tekee pyörästä vähän äkäisemmän kääntymään. Yksi haastavimpia asioita saada kohdalleen ja mieluiseksi. Itsellänikin on maastoon lyhyempi stemmi ja asfaltille pisempi.

Oma tanko on tälläinen, en muista oliko ihan samaa merkkiä kuitenkaan, se sweep eli kuinka on mutkaa taakse on aika kriittinen mitta, tankoa voi joutua pyörittelemään paljonkin ennen kuin sopiva kulma löytyy ja voi joutua testaamaan erilaista sweep kulmaakin, täysin suorakaan ei aina ole paras:
https://www.bike-discount.de/en/buy/rit ... 0mm-162805


Sinällään jos pyöräsi on sillä ikivanhalla headsetillä, niin se voi olla, että nykyaikainen runko tarjoaa paljon enemmän päivitysmahdollisuuksia. Onkohan siinä nykyisessäsi pikalinkut vai mutterilla pyörät kiinni? Jos mutterilla, niin sanoisin, että vaihtoon vaan, mitään siitä tuskin saa myydessä, mutta aina kannattaa kokeilla.

Itse keventelin painavaa tarakkaa leikkaamalla rälläkällä turhia rautoja pois, mitään ongelmia ei tullut, mutta painoa hävisi noin puolet, tosin nykyiseen laitoin satulaputkeen tulevan tarakan. Kesällä tuota tarvitsee lähinnä kun repun kanssa tulee liian lämmin.

Inserassa on harmi kyllä se mummomallinen haarukan ja sen stongan pystytangon kiinnityssysteemi, siellä runkoputkessa on ylä- ja alaosassa irtohaulit, muistaakseni ne ovat halkaisijaltaan 5mm ja ne on tehty jostain epäteräksestä (sillä vaimoni samanlaisesta Inserasta niitä hauleja oli tippunut pois, ja siellä haulitilassa oli puolikkaita ja 1/4 hauleja muutaman hassun ehjän haulin kaverina. Mitä tutkin viime kesänä niitä vaimoni Inseran hajonneita hauleja niin niissä oli ihan hillittömän isoja ilmakuplia valussa, siis tosi hienoa laatua ).'

Itse asiassa omassanikin tuntuu pientä välystä ja pientä kuulalaakeritunnetta sarvia painon varassa käännettäessä, joten taidan tempaista auki myös omasta fillaristani haarukan asap, ja vähintään vaihdan sinne laadukkaammat haulit kera vesivaseliinin.

Olen kanssa miettinyt sitä Bilteman suoraa stongaa, ja myös sitä reiällistä satulaa, niitä satuloita ei kait ole myynnissä kuin yhtä mallia, sport? Oman Inserani satula on mielestäni liian leveä, ja vaikka se näennäisesti onkin hyvin pehmustettu, niin se on pidemmän ajon jälkeen oikeasti yhtä mukava kuin betonista valettu satula sillä pehmuste painuu kasaan hyvin nopeasti ajoon lähdettyä, ja sitten tuleekin esiin satularungon huono ergonomia. Itse pidän kovahkosta ja kapeasta satulasta.

Pyörät ovat kiinni sillä pikalukituksella, siis että vain toiselta puoleta tarvitsee avata (siis sitä yksisankaista siipimutteria tms).
Jokin uusi ohjaustanko tuohon tulisi nyt kyllä hankkia sillä en osaa käyttää sen enempää ajohanskoja kuin pyöräilykypärääkään, nuo lohkeilevat krominpalaset ovat ikäviä käsiin, ja myös nuo ihmeelliseksi kumimassaliejuksi muuttuneet kahvatkin ovat tosi äklöjä (siis vähän samanlaista tavaraa kuin irroitettu vulkanoitu teippi, sellaista hiton sitkeää limaa tms).

Vaimo oli jättänyt Inserani viime syksynä ihan luokattomaan kuntoon, hänen inserastaan kun hajosi ohjauslaakerointi niin sitten tarjosin hänelle omaa (silloin vielä priimakuntoista) Inseraani hänelle työmatkakäyttöön.
Meni useampi tunti jotta sain pyörän edes kohtuullisen puhtaaksi (siis vaihteistot ym). Jostain syystä oli etuvannekin saatu hiukan kieroon, sen sain oikaistua onneksi.
Vaihteet luojan kiitos toimivat edelleen täydellisen hyvin (niin hyvin kuin Acera voi toimia), mutta jarrut olivat ihan surkeassa kunnossa.
Ostin uudet halpispalat, ehkä liiankin halpikset, mutta ei nyt auta.
Huomasin että sekä edessä, että takana vain toinen jarrupala vastasi vanteeseen jarruttaessa. Niissä V-jarruissa on siis tietty on se iankaikkisen vanha säätöruuvi jolla saadaan jousikuormaa kevennettyä tai kasvatettua. Edessä se ei auttanut mitään, ja kun kiersin ruuvia niin se korkkasi kierteiltään.
Onneksi minulla oli oikeanlainen jenkatappi ja melkein oikeanlainen ruuvi laittaa tilalle.
Mutta jarrujen suurimapan ongelmana olikin niiden jarrusankojen (mihin tulee kiinni jarrupalat) rasvaus, kiinalainen asentaja oli laittanut sinne ihan samaa valaan- tai kissanrasvaa kuin valmistamiinsa poravasaroihin. Sehän ei ollut lainkaan tarttunut liukupintoihin (lejeerinkiholkki ja sisäosana jokin surkeasti polttomaalattu terästappi).
Tuota samaa kissarasvaa oli myös vaimoni Inseran ohjainlaakerissa, tai ei siis lainkaan laakerissa vaan siellä sivuilla isot kovettuneet knöölit.

Voisin heittää jtbo:lle pari kuvaa Inseran detaileista niin ehkä hän osaisi ohjeistaa niiden myötä paremmin joko varaosahankintojen tai uuden fillarin hankintapäätöksen suhteen.

[pvalila]

Kyllä tuolta jtbo:lta tulee noihin fillarijuttuihin vakuuttavan oloisia neuvoja!

Jos mulla olisi ylimääräistä rahaa, niin alkaisin rakennella sellaista vanhemman herrasmiehen sähköfillaria.

Siis sellaista, jossa kuski ajoittain auttaa sähkömoottoria...

Ajoasennon pitäisi olla sopivan pysty: sekä Robin Hood että Crescent olettavat, että kuski haluaa maata paino käsivarsien päällä ja klyyvari stongassa kiinni. Ei mun selkäni eivätkä mun käsivarteni tuollaisesta tykkää!

Tuossa tuo numero 7 on sikasiisti!

https://www.electricbike.com/10-fastest-ebikes/

[pvalila]

Sain sen verran asioita hoidettua että tilasin renkaat.

Landsail ls588 koossa 225/55r17 eli pappaversiona.

Kaksi minä vain tilasin. Vuoden kuluttua varmaankin uusin toisenkin parin, nyt tulevat uudet vain eteen.

Nuo Contin kitkat, jotka mulla nyt on alla, ovat takuuvarmasti hiljaisemmat ja mukavammat kuin mun tulevat suvikumit.

[Spautio]

Varmaan ihan hyvät rengaskaupat pvalila teki, tosin varmaan olisivat ne 45-profiilisetkin renkaat olleet ihan mainiot sitikkaan. Nyt itseäni hiukan harmittaa että tuli nuukailtua renkaiden ja vanteiden suhteen, olisi pitänyt investoida hiukan enemmän ja hankkia Saabin orkkisvanteet 18" kokoisina, ja niille renkaat kokoa 235/40R18, isommat vanteet olisivat sopineet ulkonäöllisesti pyöränkaariin ja muutenkin huomattavasti paremmin, mutta noilla 235/45R17 -korkeaprofiilirenkailla nyt mennään, eivät nuo ainakaan tietöistä juurikaan mitään piittaa.

Se pvalilan portin hitsaus menisi helpoiten migillä, mutta miksei sen puikollakin saa tehtyä, puikkohitsaus vaatii vakaampaa kättä ja huolellisempia maalin- ja ruosteenpoistotöitä. Kyllä pienellä ja halvallakin puikkokoneella saa ihan kelvollista saumaa jos vaan harjoittelee ensin. Puikoiksi kannattaa valita mahdollisimman ohuita, ja käyttää niitä puolisen tuntia uunissa ennen käyttöä. Itse olen onnistunut ostamaan sellaisia puolikosteita puikkoja useammankin kerran, mutta uunikuivatuksen jälkeen ne alkoivat toimimaan.
On olemassa ihan selkeät syyt miksei autojen ruostekorjauksia enää nykyisin tehdä kaasuhitsillä

[jtbo]

Varmaan ihan hyvät rengaskaupat pvalila teki, tosin varmaan olisivat ne 45-profiilisetkin renkaat olleet ihan mainiot sitikkaan. Nyt itseäni hiukan harmittaa että tuli nuukailtua renkaiden ja vanteiden suhteen, olisi pitänyt investoida hiukan enemmän ja hankkia Saabin orkkisvanteet 18" kokoisina, ja niille renkaat kokoa 235/40R18, isommat vanteet olisivat sopineet ulkonäöllisesti pyöränkaariin ja muutenkin huomattavasti paremmin, mutta noilla 235/45R17 -korkeaprofiilirenkailla nyt mennään, eivät nuo ainakaan tietöistä juurikaan mitään piittaa.

Se pvalilan portin hitsaus menisi helpoiten migillä, mutta miksei sen puikollakin saa tehtyä, puikkohitsaus vaatii vakaampaa kättä ja huolellisempia maalin- ja ruosteenpoistotöitä. Kyllä pienellä ja halvallakin puikkokoneella saa ihan kelvollista saumaa jos vaan harjoittelee ensin. Puikoiksi kannattaa valita mahdollisimman ohuita, ja käyttää niitä puolisen tuntia uunissa ennen käyttöä. Itse olen onnistunut ostamaan sellaisia puolikosteita puikkoja useammankin kerran, mutta uunikuivatuksen jälkeen ne alkoivat toimimaan.
On olemassa ihan selkeät syyt miksei autojen ruostekorjauksia enää nykyisin tehdä kaasuhitsillä

Tekee mieli vähän ojentaa tuosta puikkojutusta, nimittäin on tehty ihan nimenomaan ruosteiseen rautaan tarkoitettuja puikkoja. Migillä pitää olla yleensä paljon paremmin putsattuna kuin puikolla, sillä se puikkohan sytyttyään puhaltaa siihen sulaan ja kaikki kevyempi roska siirtyy nopeammin kuin rauta.

Kovin ohutta puikkoakaan en suosisi, riippuu ainevahvuudesta toki, jotain peltiä jos hitsaa, niin ohuella joutuu, mutta paksumpi on helpompi käsitellä, vasen kämmenselkä tukee puikkoa, siitä voi pitää alussa vähän kiinnikkin, oikea kyynärpää nojaa polveen tjms. sitten sellaista pientä pyörittävää liikettä sulan reunoja myöten, puikko aina sulaa kohti, ja lopetus tehtyä saumaa päin vähän matkaa.

Jasicin halvalla pienellä invertterillä oli paljon parempi hitsata kaikkea yli 2mm paksua kuin kalliilla migillä, raapaisulla sytytys ja sitten vaan pyöritteli sitä sihisevää puikkoa ja vaihtoi uuden puikon. Migillä joutui jatkuvasti putsaamaan ja puunaamaan, ulkona tietty kun teki niin ei se oikein vaan toiminut, ydintäytelanka ja halpa mig se vasta kehveli olikin.

Noilla muuntajakoneilla ei kannata tehdä mitään, kelvottomia ovat mihinkään muuhun kuin painoksi. Invertterillä ja muuntajalla puikon polttamisessa ei ole oikeastaan mitään samaa, maatto tulee ja puikon pitimeen tulee puikko, siinäpä ne yhtäläisyydet, ne puikotkin kun on periaatteessa erilaiset, 48 invertterillä ja 46 muuntajalla. Tosin 46 puikolla invertterillä voi hitstata vaikka löytörautaa pahemmin putsailematta, ei sen sen huonommin tartu, 46 puikolla kun tehdään sellaisia lekalla irroitettavia hitsauksia
48 puikolla ei sitten oikein se hepin teko onnistunut, iskee niin lujasti kiinni, että rälläkällä saa irroitella.

Portissa taitaa ainevahvuudet olla yli 4mm, jolloin kannattaa olla joku 2.5-3.2mm puikko ellei muisti petä.

Sitten sellainenkin hauska piirre on puikolla hitsaamisessa, ohueen peltiin enemmän virtaa, niin ei tule reikiä niin helposti.

Kaasulla, migillä sekä puikolla (muuntaja/invertteri) olen yrittänyt yhdistää kappaleita ja tuo puikko invertteri on sellainen jolla homma on oikeasti kivaa, etenkin automaattimaskin kera, se on kuin piirtämistä, mutta ei niin vaikeaa :P

Jasic oli 199 euroa muistaakseni Puuilossa ja jos ohutlevytöitä ei tarvitse tehdä, niin en oikein muita edes harkitsisi kotitarvekäyttöön, se on 180A ja käyttöaikasuhde samaa tai vähän parempaa tasoa kuin isojen poikien oranssissa koneessa. Niin nopeasti ei niitä reilun 3mm puikkoja kerkeä vaihtamaan että tulisi koneessa rajat vastaan, joten myyvät ihan liian halvalla mokomaa. Muistaakseni sillä sai poltella ihan laivapuikkojakin ohjekirjan mukaan ja sai siihen jonkinlaisen tigin irvikuvankin, jolla kai ne ohuemmat pellit onnistuisi.

Yhdellä maatilalla oli Kempin invertterikone kylmässä konehallissa, siellähän tuuli kävi oven alta eli ei mitenkään kuivin paikka, puikot koneen päällä, siitä ne aina tökättiin palamaan ilman isompia ongelmia, ei muuntajakoneella niin voi tehdä, pitää olla se kuivausuuni, tässä on se teknologisen kehityksen tuoma ero :D

[Spautio]

Tekee mieli vähän ojentaa tuosta puikkojutusta, nimittäin on tehty ihan nimenomaan ruosteiseen rautaan tarkoitettuja puikkoja. Migillä pitää olla yleensä paljon paremmin putsattuna kuin puikolla, sillä se puikkohan sytyttyään puhaltaa siihen sulaan ja kaikki kevyempi roska siirtyy nopeammin kuin rauta.

Kovin ohutta puikkoakaan en suosisi, riippuu ainevahvuudesta toki, jotain peltiä jos hitsaa, niin ohuella joutuu, mutta paksumpi on helpompi käsitellä, vasen kämmenselkä tukee puikkoa, siitä voi pitää alussa vähän kiinnikkin, oikea kyynärpää nojaa polveen tjms. sitten sellaista pientä pyörittävää liikettä sulan reunoja myöten, puikko aina sulaa kohti, ja lopetus tehtyä saumaa päin vähän matkaa.

Jasicin halvalla pienellä invertterillä oli paljon parempi hitsata kaikkea yli 2mm paksua kuin kalliilla migillä, raapaisulla sytytys ja sitten vaan pyöritteli sitä sihisevää puikkoa ja vaihtoi uuden puikon. Migillä joutui jatkuvasti putsaamaan ja puunaamaan, ulkona tietty kun teki niin ei se oikein vaan toiminut, ydintäytelanka ja halpa mig se vasta kehveli olikin.

Noilla muuntajakoneilla ei kannata tehdä mitään, kelvottomia ovat mihinkään muuhun kuin painoksi. Invertterillä ja muuntajalla puikon polttamisessa ei ole oikeastaan mitään samaa, maatto tulee ja puikon pitimeen tulee puikko, siinäpä ne yhtäläisyydet, ne puikotkin kun on periaatteessa erilaiset, 48 invertterillä ja 46 muuntajalla. Tosin 46 puikolla invertterillä voi hitstata vaikka löytörautaa pahemmin putsailematta, ei sen sen huonommin tartu, 46 puikolla kun tehdään sellaisia lekalla irroitettavia hitsauksia
48 puikolla ei sitten oikein se hepin teko onnistunut, iskee niin lujasti kiinni, että rälläkällä saa irroitella.

Portissa taitaa ainevahvuudet olla yli 4mm, jolloin kannattaa olla joku 2.5-3.2mm puikko ellei muisti petä.

Sitten sellainenkin hauska piirre on puikolla hitsaamisessa, ohueen peltiin enemmän virtaa, niin ei tule reikiä niin helposti.

Kaasulla, migillä sekä puikolla (muuntaja/invertteri) olen yrittänyt yhdistää kappaleita ja tuo puikko invertteri on sellainen jolla homma on oikeasti kivaa, etenkin automaattimaskin kera, se on kuin piirtämistä, mutta ei niin vaikeaa :P

Jasic oli 199 euroa muistaakseni Puuilossa ja jos ohutlevytöitä ei tarvitse tehdä, niin en oikein muita edes harkitsisi kotitarvekäyttöön, se on 180A ja käyttöaikasuhde samaa tai vähän parempaa tasoa kuin isojen poikien oranssissa koneessa. Niin nopeasti ei niitä reilun 3mm puikkoja kerkeä vaihtamaan että tulisi koneessa rajat vastaan, joten myyvät ihan liian halvalla mokomaa. Muistaakseni sillä sai poltella ihan laivapuikkojakin ohjekirjan mukaan ja sai siihen jonkinlaisen tigin irvikuvankin, jolla kai ne ohuemmat pellit onnistuisi.

Yhdellä maatilalla oli Kempin invertterikone kylmässä konehallissa, siellähän tuuli kävi oven alta eli ei mitenkään kuivin paikka, puikot koneen päällä, siitä ne aina tökättiin palamaan ilman isompia ongelmia, ei muuntajakoneella niin voi tehdä, pitää olla se kuivausuuni, tässä on se teknologisen kehityksen tuoma ero :D

Hyvä jos oikaistaan jos tuntuu siltä että vääränlaista informaatiota on kirjoitettu!

Puikolla olen hitsannut kohtalaisen vähän, ehkä 100 puikkoa kaikenkaikkiaan. Migillä sensijaan olen hitsannut luoja ties kuinka paljon, ehkei nyt kilometriin päästä hitsaussaumojen pituuden suhteen yhteenlaskettuna, mutta huomattavan paljon kuitenkin
Puikkokoneena minulla oli appiukko-vainaani vanha Kempin Ufo johon hän oli tehnyt kummalliset kytkennät, joka toinen vaihe toimi ja joka toinen ei, ja sitten piti siirtää pluskaapelia sinne 400V:n puolelle joka toinen kerta, jne. Eli siis nykyaikaisesta invertteri-puikkokoneesta minulla ei ole kokemusta, yksinomaan ranetetusta ikivanhasta muuntaja-kempistä. Se söi mieluiten niitä ohuita puikkoja. Silloin kun sen Kempin sai suostumaan yhteistoimintaan, niin sillä sai todella nättiä saumaa niin mustarautapuikoilla, kuin rosterisillakin.

Asiasta kukkaruukkuun: olen aina pitänyt omien autojensa vahailijoita hiukan vajakkeina, en muista sellaiseen hommaan tarttuneeni ainakaan 25 vuoteen. Mutta niin se vaan kävi minullekin että nyt kun vaimolle oli hankittu uusi Tunturi-polkupyörä niin minulla oli illalla aikaa pestä ja imuroida rouvan auto.
Ja siinä sitten harmittelin maalipinnan (tai oikeammin lakkapinnan) kuntoa, se kun on aivan täynnä pientä harjakonenaarmua. Hiukan parempi kiilto syntyi kun laitoin ehkä noin 15 vuotta vanhaa (ja ainakin 6 talvea jäätyneenä ollutta) korrekin uuden auton vahaa (tuo taisi olla tarkoitettu Saab 99 turbo -projektiini, siis ei alkuperäinen 99 turbo vaan turbottamani ja ohjaustehostimalla varustamani 99 GL 1982 jonka suurimmalta osin ylimaalasin, mutta maalaus meni mönkään värisokean maalikauppiaan vuoksi niin jäi tuo vaha sitten käyttämättä). Onneton puhdistuskyky sillä vahalla kyllä oli, sehän on selvää jos uudelle autolle on tarkoitettu, mutta yhtään mitään likaa sillä ei saanut maalipinnasta irti vaikka kuinka hinkkasi. Jotain lisäkiiltoa naarmuisen lakkapinnan päälle kyllä syntyi.

Homma meinasi mennä aivan överiksi, havahduin vahatessani Saabin alumiinivannetta, siinä vaiheessa tuli hiukan jo outo olo, sellainen että olen tekemässä jotain täysin väärää juttua. Kolme muuta vannetta jäivät vahaamatta, ja tuo ensimmäinenkin jäi puolitiehen. Jotain rajaa pitää olla auton puunauksessakin

[jtbo]

Sitten kun Spautio erehtyy Turtle Waxin original tai platina vahapurkin saamaan käsiinsä ja sillä hieroo konepellin, niin ei siitä vahaamisesta tulee enää loppua, on nimittäin paljon helpompi kuin mikään Korrek eikä silmät valu vettä karmeasta kärystä johtuen. Levitys ohuesti, antaa kuivahtaa, hankaus pois ja se on kuin yö ja päivä tuo vahattu ja vahaamaton pinta, hommaa ei kertakaikkiaan voi jättää sitten kesken.

Korrekilta lähinnä cleaner on koneen kanssa käytettynä sellainen mitä olen itse käyttänyt, sillä saa naarmuja piilotettua aika hyvin, mutta käry on kamala eikä se kestä jäätymistä yhtään, lisäksi tosi pieni alue kerrallaan pitää tehdä, että saa jotenkin inhimillisesti pyyhittyä sen pois. Sen jos viitsii tehdä ja pistää sitten Turtlen Platinan tai Originalin, niin saa näyttelykiillon varsin helpolla. Toki ilman cleaneriäkin se toimii hyvin.

Yksi Korrekkia parikymmentä vuotta käyttänyt ei uskonut, niin sitten tehtiin kerran yhdessä vahaus Turtlella ja kyllä sillä pyöri silmät päässä "Ei juma miten kiiltää" tuli aika monta kertaa. Hulluinta on, että paljon helpompi kuin nuo Korrekin tuotokset, joiden kanssa menee hieroessa elämä ja pari-kolme käsivartta. Tosin Teflon, TFX ja mikähän se kolmas oli, joita Korrekilta tuli kokeiltua, kun se muka olisi hyvä merkki ja testeissäkin pärjännyt, no ei kovinkaan kivoja tuotteita omaan makuun.

Vahaamisessa ei sinällään suurempaa ideaa, mutta esimerkiksi pölyt ei tartu pintaan niin herkästi ja ajaessa karisevat pois, niin vähentää pesemisen tarvetta. Toki onhan se sitten nätti ja saa pisteitä vaimolta :D

[pvalila]

Mulla on vähän romurautaa tontilla ja sopivat kaverit voisivat viedä metallin mennessään ja ohimennen hitsata tuon portin saranan kuntoon.

Ihan kiva olisi hitsausjuttuja kokeilla, mutta mulla on pitkä lista keskeneräisiä juttuja jo nyt enkä halua rästihommien listaa enää kasvattaa. Yksi ihmisikä ei kaikkeen vain riitä, niin se vain on.

Auton käsinvahaus itse voi olla ihan järkevää: autonhan saa halvalla pesetettyä mutta vahaus on pesuun verrattuna ihmeen kallista.

[Spautio]

Sitten kun Spautio erehtyy Turtle Waxin original tai platina vahapurkin saamaan käsiinsä ja sillä hieroo konepellin, niin ei siitä vahaamisesta tulee enää loppua, on nimittäin paljon helpompi kuin mikään Korrek eikä silmät valu vettä karmeasta kärystä johtuen. Levitys ohuesti, antaa kuivahtaa, hankaus pois ja se on kuin yö ja päivä tuo vahattu ja vahaamaton pinta, hommaa ei kertakaikkiaan voi jättää sitten kesken.

Korrekilta lähinnä cleaner on koneen kanssa käytettynä sellainen mitä olen itse käyttänyt, sillä saa naarmuja piilotettua aika hyvin, mutta käry on kamala eikä se kestä jäätymistä yhtään, lisäksi tosi pieni alue kerrallaan pitää tehdä, että saa jotenkin inhimillisesti pyyhittyä sen pois. Sen jos viitsii tehdä ja pistää sitten Turtlen Platinan tai Originalin, niin saa näyttelykiillon varsin helpolla. Toki ilman cleaneriäkin se toimii hyvin.

Yksi Korrekkia parikymmentä vuotta käyttänyt ei uskonut, niin sitten tehtiin kerran yhdessä vahaus Turtlella ja kyllä sillä pyöri silmät päässä "Ei juma miten kiiltää" tuli aika monta kertaa. Hulluinta on, että paljon helpompi kuin nuo Korrekin tuotokset, joiden kanssa menee hieroessa elämä ja pari-kolme käsivartta. Tosin Teflon, TFX ja mikähän se kolmas oli, joita Korrekilta tuli kokeiltua, kun se muka olisi hyvä merkki ja testeissäkin pärjännyt, no ei kovinkaan kivoja tuotteita omaan makuun.

Vahaamisessa ei sinällään suurempaa ideaa, mutta esimerkiksi pölyt ei tartu pintaan niin herkästi ja ajaessa karisevat pois, niin vähentää pesemisen tarvetta. Toki onhan se sitten nätti ja saa pisteitä vaimolta :D

Itselläni on hiukan ristiriitaiset fiilikset tuon kevytvahaussuorituksen jälkeen, eli pitäisikö jättää yhteen kertaan vai uskaltaisiko jatkaa pidemmälle (porttiteoria). Toisaalta meillä oli edellinen auto, Alfa 156 omistuksessamme vuodet 2009-2017, eikä sen maalipinta mennyt juuri lainkaan huonommaksi meidän aikanamme. AIna se tuli pestyä käsin Turitle Waxin vahashampoolla + sienellä. Alfan maalipinta oli todella paljon paremmassa kunnossa kuin tuon uudemman hankintamme, eli Saab 9-3:n. Tuli muuten harmittavasti esiin sekin että edellinen omistaja oli käyttänyt jotain värivahaa tms meikkausaineitta, sillä kunnollisen pesun ja vahauksen jälkeen Saabissa on ainakin 2000 kiveniskua enemmän kuin ostettaessa, ihan kuin sitä oltaisiin vedetty jonkin hiekoitusauton perässä, sillä muuten on vaikeaa ymmärtää miksi esim. keskellä kattoa on niin paljon niitä pieniä kiveniskuja ja maalivaurioita.
Ihan perseestä tuollaiset autojen ei-kestävät meikkaukset, tai niistä pitäisi ainakin mainita myyntitilanteessa.

[jtbo]

Itselläni on hiukan ristiriitaiset fiilikset tuon kevytvahaussuorituksen jälkeen, eli pitäisikö jättää yhteen kertaan vai uskaltaisiko jatkaa pidemmälle (porttiteoria). Toisaalta meillä oli edellinen auto, Alfa 156 omistuksessamme vuodet 2009-2017, eikä sen maalipinta mennyt juuri lainkaan huonommaksi meidän aikanamme. AIna se tuli pestyä käsin Turitle Waxin vahashampoolla + sienellä. Alfan maalipinta oli todella paljon paremmassa kunnossa kuin tuon uudemman hankintamme, eli Saab 9-3:n. Tuli muuten harmittavasti esiin sekin että edellinen omistaja oli käyttänyt jotain värivahaa tms meikkausaineitta, sillä kunnollisen pesun ja vahauksen jälkeen Saabissa on ainakin 2000 kiveniskua enemmän kuin ostettaessa, ihan kuin sitä oltaisiin vedetty jonkin hiekoitusauton perässä, sillä muuten on vaikeaa ymmärtää miksi esim. keskellä kattoa on niin paljon niitä pieniä kiveniskuja ja maalivaurioita.
Ihan perseestä tuollaiset autojen ei-kestävät meikkaukset, tai niistä pitäisi ainakin mainita myyntitilanteessa.

Edellinen omistaja oli varmaankin sitten ns. "perskärpänen"

Noita tosiaan välillä näkee, umpiotkin on kuin hiekkapuhallettu.

Tässä rehellisten ihmisten maassa noin ne autokaupat menee, kusetetaan niin paljon kuin suinkin pystytään. "koneremontti tehty" - Vaihdettu tulpat ja tarkistettu öljy, yhä on mustaa tikussa.

Kuulostaisi vähän siltä, että jonkinlainen värivaha se voi olla minkä siihen joutuu laittamaan, kyllähän se hassulta näyttäisi hullun kiiltävänä kiveniskuineen?

[Spautio]

Mulla on vähän romurautaa tontilla ja sopivat kaverit voisivat viedä metallin mennessään ja ohimennen hitsata tuon portin saranan kuntoon.

Ihan kiva olisi hitsausjuttuja kokeilla, mutta mulla on pitkä lista keskeneräisiä juttuja jo nyt enkä halua rästihommien listaa enää kasvattaa. Yksi ihmisikä ei kaikkeen vain riitä, niin se vain on.

Auton käsinvahaus itse voi olla ihan järkevää: autonhan saa halvalla pesetettyä mutta vahaus on pesuun verrattuna ihmeen kallista.

Ainakaan Helsingissä ei ole tarjolla palveluita joissa noudetaan epämääräistä romumetallia ja vastineeksi hitsaillaan ties mitä romukuntoista portinpieltä
Hiukan kuulostaa selittelyltä tuo pvalilan jorina, hitsihommissa esivalmistelutöineen kun menisi ehkä kokonaisuudessaan 40min.