Kamera ei oikein ota tuota värivikaa kuten silmä, mutta kyllä tuosta nyt näkee jotain kummaa siinä olevan:
4km kylmän auton takapaksissa kotiin ja pikkupakasessa olevaan varastoon, 6 tunnin kuluttua paketti auki ja näkymä oli tollainen, toistui vielä tosiaankin, loogisesti päättelen, että vian täytyisi olla jossain muualla. Laitoin valmistajalle tiedustelun siitä, ovatko he samaa mieltä, että kyseessä on kylmäketjun ongelma.
Juu, eihän se poisleikkaaminen toimi, mutta sentään maku on toimiva ja riittävällä käristämisellä ne bakteerit sen verran kuolee, että ei ihan suoli pitkällä tartte pytyllä olla...
Toinen lihafirma väitti, että ihan normaalia ja ei vaikuta makuun, no ihan miten vaan, mutta olen huomannut tuollaisen tummentuman olevan sellainen maultaan ettei oikein mene alas ja kissakin sellaisen jättää syömättä, pistelee ennemmin kuivamuonaa.
Ovat aika ihmeellisiä juttuja.
Minähän en osta mitään pakastettavaa tarjoustuotetta, lihaa en osta tarjouksesta, kun se ei ole silloin pitkällä päivällä ja sen maku muuttuu ajan myötä, viimeisen käyttöpäivän liha ei ole kovin hyvää, tahdon tasaista priimaa ja olen valmis siitä myös maksamaan, mutta kun sitä ei saa tässä maassa, samaa olen kyllä tavannut usealla paikkakunnalla, ihmettelen miten on mahdollista.
Tosin senkin tiedän, että mulla on vähän herkkä maku ja kuulo, aika vähillä mausteilla tulee kokattua ja aika herkästi maistaa erot, esimerkiksi juustopaloissa on suuria eroja samassa mallissa, sellainen jossa pussi pullottaa ja hikoilee on aina parasta, ne jotka ei pullota ovat nuivempia, joskus tehnyt sokkotestiäkin ja kyllä sen maun erottaa, sitten kun on vielä niin täydelliseen pyrkivä kokkauksissa, niin tahtoo olla aika haastavaa. Siksi suosin isompia kauppoja, kun tarvoiden kierto on nopeampaa ja saan enemmän rahalle vastinetta, voisin maksaa helposti 10% enemmän priimatuoreesta, jos se taatusti olisi juuri tuotannosta tullutta ja siitäkin parasta, mun ruokakulut on niin pienet, ettei se juuri niitä nostaisi.
Siksikään mulla se mikro ei oikein ole käytössä, kun en koe eilistä enää riittävän hyväksi, joskus harvoin sitä tulee kyllä tehtyä kahden päivän eväs kerralla ja toimiihan sekin, mutta siitä nyt vaan puuttuu se jokin, mun pahe ehkä on toi, että mitä suuhuni pistän pitää olla niin priimaa ja täydellistä, että se suorastaan on välillä rasite, vaan jokaisella on jotain, kuulemma.
Kyllä sitä silti tulee pakasteranskalaisia joskus irvistellen vedettyä naamariin, ei ne ole kovin kaksisia, McCain mustassa pussissa taitaa olla jotenkin toimiva.
Vaan nyt kyllä kaipaisin ruisleipää, ohuet siivut tuoretta kotileipomon tekemää leipää, paksusti Arlan savujuustoa ja kylmäsavuhärkää, pienet siivut tuoretta kurkkua päällä, mutta nälkä sitä vaan kalvaa, ei pitäisi ajatella ruokaa, vaan nälkä sekoittaa pään
Tai kinkkua, nyt on kinkkujen aika, oikein pitkästi erittäin kuivaksi tiristettyä kinkkua, toisaalta kinkkusiivut savustettuna ja kuivattuna on jotain erinomaista, valmistukseen menee vaan muutama päivä
Ruokaan suhtaudun ehkä eniten intohimoisesti, se on tärkeä asia ja aivan liian vähän siihen kiinnitetään huomiota, kun pakko on syödä joka päivä. Huomenna pitää kyllä vääntää lihaylläreitä, nyrkin kokoisen taikinan sisään reilusti lihaa ja piilotetaan, paistetaan pellillinen ja leikataan auki, heitetään ketsuppi selkään, jonka jälkeen poltetaan suu
Taikinana voi käyttää mitä tahansa taikinaa, sämpylätaikinasta tulee ihan hyviä, voitaikinasta sottaisia kaloripommeja, ruistaikinasta vähän erikoisempia jne. Kalakukon kun vääntää, sisään heittää muikut ja porsaan suikalepaistia, siinä on sellainen eväs, että nälkä katoaa salamavauhtia, turkasen työläs tehdä, kun hyviä muikkuja joutuu vähän hakemaan, ei, niitä ei saa marketista, eikä oikein kalahallistakaan, yleensä turvaudun sukulaisen palveluksiin, se käy hakemassa suoraan järvestä, teettää vaan muutamien satojen kilsojen lenkin, mutta mitäpä sitä ei tekisi laadun eteen
Niin, että se kai siitä pakastimesta sitten
