Kummitteleeko?

[Kuvaja]

Hei!

Ei kummitusjuttu, mutta aihetta sivuava.

Talona 1948 rakennettu "iso rintamamiestalo" kellarilla. Talolla ollut rakentajan jälkeen käytännössä vain yksi perhe asukkaina. Ja nyt me. Tai kohta. Remontti kesken. Talosta oli edellisen omaistajan (eivät asuneet päivääkään) toimesta purettu melkein runkoa myöten sisältä päin. Eli ollut sähköjä eikä mitään muutakaan. Kellariin vedin syksyllä maakaapelin ja sähkökeskuksen. Siitä sitten loppusyksystä otettiin kellarin vanhan sähköt käyttöön. Käytännössä siis pelkät valot. Olin ehtinyt jo pari kuukautta talossa puuhastelemaan. Kellarissa olin akkuvalon avulla piikannut saunan lattiaa. Ajattelin purkaa kokonaan kellarin betonilattian ja eristää ja valaa uusiksi.

No, nyt kun sitten sain valot (tosin heikot), niin huomasin alakerran "aulassa" painaumia betonilattiassa. Tarkemmin kun katsoi, näki niiden olevan pienen lapsen kengät jäljet. Jäljet menevät portaiden alapäästä autotallin ovelle. Ilmeisesti betoni on ollut vasta kuivumassa, kun on asukkaalla tullut isälleen (?) asiaa ja äiti (?) on sanonut hänen olevan autotallissa. Ilmeisesti olisi pitänyt mennä ulkokautta...

Jokatapauksessa, ei ole sydäntä purkaa lattiaa. Täytyy rajoittaa purku saunaan ja pesuhuoneeseen. Vasta sitten pakon edessä....

[opel1999e]

Seurusteluaikana menin käymään tulevan puolisoni kotiin, 50-lukulaiseen rintsikkaan. Mies lähti iltapäivällä autolla käymään jossain, jäin tyytyväisenä olohuoneen sohvalle lukemaan. Kuulin yläkerrasta selkeät, määrätietoiset askeleet, siellä on huone kummassakin päässä taloa, välissä aula ja vessa. Joku siellä käveli. Ihmettelin itsekseni, kun siellä ei ketään pitänyt olla. Miehen työhuone oli toisessa kamarissa, toinen vierashuoneena.
Ensimmäistä kertaa kun talossa yksin olin, niin kaikenlaista tuli mieleen. Mitäs jos siellä onkin talon emäntä (jota ei pitänyt olla), joka ei tiedä minusta mitään.. Tulee kohta alas ja nostaa hirveän riehan

Mies palaili aikanaan asioiltaan ja kysyin, kuka yläkerrassa on. En ole parempaa ilmettä nähnyt; mieshän tiesi ettei siellä ketään ole. Luuli minun seonneen.
Kerroin mitä olin kuullut, mies sanoi, että mene katsomaan, ei siellä ketään ole. Ja jos on, niin aja pois.

Seurustelu miehen kanssa jatkui, eikä talo kummitellut pitkään aikaan. Kunnes yhtenä yönä heräsin siihen, että keittiössä avattiin tiskipöydän lusikkalaatikko. Sitä ilmeisesti tarkasteltiin hetki, ja paiskattiin sitten äkäisesti kiinni. Nauroin itsekseni, että varmaan oli pettymys varkaille, kun odotettujen hopeitten sijaan olikin vain pinttyneitä teräslusikoita....
Lopulta nousin sängystä ja menin katsomaan. Miestä en herättänyt, liikuntaesteisenä hänestä ei olisi apua ollut. Eihän keittiöstä ketään löytynyt, katulamppujen valossa näki aivan hyvin, ettei siellä ole ketään ollutkaan.

Erään joulun aikaan, tapaninpäivän iltana, menin yläkertaan siihen vierashuoneeseen sammuttamaan ikkunasta jouluvaloja. Aistin huoneen olevan täynnä väkeä, vaikken nähnyt ketään. Siellä oli runsaasti miehen sukulaisia, poismenneitä, joita en ollut koskaan nähnyt. Tunsin selkeästi, että he rakastivat minua, halusivat minulle hyvää, ja ennenkaikkea halusivat lohduttaa minua. Sen lohdutuksen tunnen vieläkin, se ympäröi minut kuin vanu.
Ihmettelin kovasti, miksi minua lohdutetaan. Miehen kanssa meni hyvin, kaikki muutkin asiat olivat hyvin. Taisin suhtautua aika välinpitämättömästi heidän viestiinsä.
Tapaninpäivä on 26. joulukuuta. 30. joulukuuta, muutamaa päivää myöhemmin, äitini kuoli täysin yllättäen.
Toivon, etten olisi ollut niin ylimielinen ja välinpitämätön. Kiitin näkymättömiä sukulaisia jälkeenpäin ja toivoin, että vastedeskin auttaisivat.

Toisenkin kerran kuulin ne askeleet vintiltä, raskaat miehen askeleet, saapasjalassa. Oma mies nukkui vieressä, ja kun askeleet kuuluivat sivuvintistä niin matalasta kohdasta, ettei siellä kukaan pystynyt kulkemaan ainakaan keskellä yötä, en huolestunut sen enempää.

Yhtenä yönä silmille näkymättömät koira ja kissa juoksivat eteisestä olohuoneen läpi makuuhuoneeseen. Kissa loikkasi sänkyyn pääni viereen ja koira jäi lattialle. Siirsin kissan pois tyynyn vierestä ja sanoin, ettei ihan silmille hypitä. Mitään eläimiä meillä ei silloin ollut... siihen sen talon kummittelut kyllä loppuivat, jostain syystä. Siinä asuu nyt miehen poika vaimoineen, eivätkä ole kuulleet mitään erikoista.

Miehen kanssa ostimme muutama vuosi sitten -51 rakennetun pikkuisen rintsikan vapaa-ajan työleiriksi. Se on niitä taloja, joka valitsi itse ihmisensä. Siellä tuntuu vain lämpö, hyväksyntä ja ilo.

[tessu]

on siinä ollut sitten vilskettä kerrakseen heh!
No vanhassa talossa niin kun autossakin kuuluu kaikenlaista,ja jos sanoisin että mä tiedän mistä kaikki kuuluu niin valehtelisin,en tiedä tosiaankaan.
Usein käyn kyllä tarkastamassa kun meteliä kuuluu ja monesti se menee junan piikkiin mutta jos sittenkin...-60 luvulla jätti isäni veli itsensä tuossa junan alle SE jos mikä joskus herättää mietteitä,samoin molemmat isovanhempani ovat kuolleet täällä ja samassa sängyssä (jota tosin ei tietty enää ole),ehkäpä sittenkin tällä paikalla vallitsee erikoinen ilmapiiri?
Mikähän siinäkin on että kun yksin tekee jotain niin toisinaan vilkaisee taakseen että olikos siinä joku? liekö sitten itsesuojelu vaisto pelaa vai olisko sittenkin jotain?
Ihmisen mielikuvitus kyllä tekee kaikenlaista ja mullakin kun on tuon kuulon kanssa välillä ongelmia niin kaikkee ei ees varmaan kuule,mut aina etsin hyväksyttävän selityksen johonkin ääneen tai muuhun mistä en tiedä.
On se toisinaan pelastanu jopa varmalta tuholta kun onkin huomannu ajoissa että kattos perhanaa olis ollu tulipalo lähellä tai jonkun rakennuksen sortuminen ym jollei olisi kiinnittäny huomiota ääniin tai muistanu jostai mielen äärilaidoilta jotain tai sitten TODELLAKIN syyt on hieman pimennossa.
No ehkä hyvä niin saa menneet sukupolvet olla rauhassa...

[jtbo]

Ei sellaisia asioita kuin kummituksia ja mörköjä olekkaan.

Siltikin, kyllä se vähän jännältä tuntui erään kerran yöaikaan, kun yläkerrasta kylmään portaikkoon astuin, painoin oven kiinni astuin kaksi porrasta alaspäin, yks kaks kuului luja UUUOOOOOUUIIIIIIII, varastona toimivan sivuposken ovi lensi selälleen, verhot heiluivat, sekä valot pimenivät ja ihan reipas ilmavirta pyöri ympärillä.

No tuulenpuuskahan se vaan iski sopivasta kulmasta ja eristämätön portaikko kun on ja tuo sivuposkikin sellainen että tuulee kun ulkona tuulee, niin sattuuhan siinä toisinaan tuuli ulvomaan nurkissa, vaan vielä sähkökatkoskin iski sitten samaan saumaan sopivasti.

Usein kun alakerrassa olin, kuului sellaista tap-tap-tap aika nopeassa tahdissa, kulki olohuoneen katon poikki, eikä tietenkään mitään näkynyt, kun kävi katsomassa, no kissa löysi syötävää kyllä.

Toisinaan sitten kuuluu merkillinen kraap-kriip ja koputtelua, jokuhan saattaisi kuvitella että joku kahleissaan koputtelee seinästä ulospääsyä, mutta tuuli se vaan heiluttelee noita tikkaita jotka toisen kerroksen ikkunan alla roikkuvat, alapää heiluu tuulessa ja hankaa seinää ja välillä ottaa vähän vauhtia ja kopauttaa, metallia kun ovat niin yläpäästä kun on seinään pultattu, niin siinä kiinnityksessä killuessaan tietty tulee sellainen kitinä.

Aivan jokaiselle asialle löytyy kyllä luonnollinen selitys, kun tarpeeksi asiaa tutkii tieteellisellä lähestymistavalla, joskus tosin voi mennä vuosikymmeniä tutkiessa, kuten joissain paikoissa kun on noita huokailevia kyliä, niin se huokailun lähde ei aina ihan heti selviä, etenkin kun se näennäisen tyynellä kelillä tapahtuu, mutta niin vain aina selitys on hyvinkin järkevä kun se vaan löytyy

[Lunttilan herra]

...voisko olla niin että kummituskin on ihan luonnollinen asia?
ihan niinku musta-aukko tai antimateria..pystytään todistamaan että niitä on muttei tiedetä missä

[jtbo]

...voisko olla niin että kummituskin on ihan luonnollinen asia?
ihan niinku musta-aukko tai antimateria..pystytään todistamaan että niitä on muttei tiedetä missä

Ehkä joku päivä, mutta toistaiseksi on enemmänkin viitteitä siitä että moisia ei ole, sitten kun löytyy tarpeeksi juttuja sen puolesta, että moisia on, niin sitten niitä voi sanoa olevan, mutta jos sitten niitä mörköjäkin on?

[sahrami]

Jtbo kun sinä noiden kissojen kanssa siellä asustelet, niin voi olla, että jossain vaiheessa vaan toteaa olkia kohautellen, ettei enää just nyt järki riitä selittämään, ne on kissoja
Meillä kuoli kissa kolme vuotta sitten. Kaksi vuotta se silti kulki tuossa pihassa ja ulko-ovissa. Niin se silmä tottuu, mutta kun kinttua pitkin hinkkasi ja kieputti häntäänsä... Se oli kummallista. Juu on mulla korvien välissä vikaa, mä oon insinööri.

[Yölento]

Pitää laittaa tähän jatkoksi...olen purkamassa joskus 60-luvun alussa tehtyä taloa, malli perinteinen rintsu mutta muuteltu ja remontoitu muutamaan otteeseen.
Yläkerrasta löytyi pieni alua jossa on jotenkin kylmä ilmapiiri verrattuna muuhun taloon, alkuun tuntui jopa suoranainen veto samaisella paikalla mutta nyt vain muuten kylmempi kohta. Alue sijaitsee väliseinän vieressä piipun ja ulkoseinän välimaastossa, mitään järkevää selitystä en ole asialle keksinyt. Pitänee kysellä jos jollakin paikallisella olisi tietoa talon menneistä tapahtumista.

[KeesiPera]

Hyvät henget kyllä asustelee talossa. Ihan vanhuuten lähtivät talosta 6-7 vuotta sitten.
Parina aamuna olen kyllä herännyt yläkerrassa aamulla klo:5 kun on tullut alhaalta oikein hyvä keitetyn kahvin tuoksu
Ja onhan sitä hullua väittää että entiset alkuperäiset omistajat noin vain lähtisivät talosta kun on sen rakentanut ja siinä loppuun asti asustellut

[KariFS]

...voisko olla niin että kummituskin on ihan luonnollinen asia?
ihan niinku musta-aukko tai antimateria..pystytään todistamaan että niitä on muttei tiedetä missä

Ehkä joku päivä, mutta toistaiseksi on enemmänkin viitteitä siitä että moisia ei ole, sitten kun löytyy tarpeeksi juttuja sen puolesta, että moisia on, niin sitten niitä voi sanoa olevan, mutta jos sitten niitä mörköjäkin on?

En ole koskaan kummitusta nähnyt, outoja etiäisiä on välillä ollut mutta ei mitään kouriintuntuvaa. Ja hyvä niin. Tollainen juttu kuin se punaukkohomma omalle kohdalle osuneena veisi ainakin multa yöunet about loppuiäksi.

Mutta toisaalta en ole koskaan nähnyt tuhatta miljardia euroakaan, enkä meinannut heti uskoa niin paljoa maailmassa olevankaan, mutta uskottava se on kun sen verran meinataan hassata takausvakaustulipalomuurivääntövipuvarsirahastoon. Se on semmoinen numero missä on ykkönen ja KAKSTOISTA nollaa. Ja euronmerkki perässä

Että sen puoleen uskon kyllä kummituksiin, henkiin, "the" Voimaan ym asioihin vaikken ole niitä itse nähnytkään.

[Tervis68]

Täällä varmasti kummittelee..

http://kuluttaja.etuovi.com/crometapp/p ... 41.1765088

"Mahtava mielenkiintoinen KAUHUKAMMARI, Pihapiiristä löytyy hautausmaa ja
upea maakellari ja karmaiseva saunarakennus sekä tutiseva varastorakennus.
Kauppaan kuuluu verenpunainen bemari pressulla, sekä uudet kesärenkaat tai talvirenkaat ilman nastoja!
Komean sisäänkäynnin kruunaa lahoava portaikko.
Ja ikkunan raikkaan siniset suojamuovit uusittu lähiaikoina.
Talon alin hirsikerros on umpi mätä ja katto vuotaa takuuvarmasti.
Tässä talossa ei tarvitse kärsiä kuivasta sisäilmasta ja lämmitys menee harakoille.
Tule ja tutustu, jännitystä riittää!
Koska yläkerran ikkunassa roikkuu joku!
Palvelut: kummitus baari tientoisella puolella HAPPY HOUR ALL TIME:) OSTA JOS USKALLAT."

[eeben]

Yyh..onhan meillä ollut täällä kaikenmaailman askelia, puhetta ynnä muuta "kivaa" kummittelua, mutta nyt alkaa sattumaan sellaisia juttuja, joita ilmankin voisin elää ihan mielelläni. http://ohdakkeita.blogspot.fi/2012/06/k ... malta.html

[KariFS]

Kummitusjuna-asema No, sopu sijaa antaa

[gretheline]

Minun talossa on hyvä asua, on lämmin, kotoisa ja turvallinen olla ja elää. Talon rakentajapariskunnan pidempään elänyt osapuoli, Sofia-mummo, eli tässä talossa liki satavuotiaaksi ja vietti sairaalassa vain pari viimeistä viikkoa. Minä en tiedä kummitteleeko täällä vai mitä tämä talo oikein tekee, mutta vähän eriskummallisia asioita tai epätodennäköisiä sattumia täällä siinä mielessä tapahtuu, että taloon ilmaantuu tavaroita, joita olen jollekulle taikka itsekseni ääneen sanonut tarvitsevani, ja inventoin taloon edellisiltä asukeilta jääneet tavarat varsin huolella läpi muuttaessani joten luulisin tietäväni mitä täällä on ja mitä puuttuu. Vaan esmes kun laitoin laminaatit eteiseen tuumin että pitää muistaa ostaa laminaattipesua - talo ei ole laminaattia eikä parkettia, ei edes lakattua lautalattiaa ikänään nähnytkään joten täällä ei varmasti kukaan ole moisia pesuaineita ennen tarvinnut, mutta eipä siinä tainnut kulua kuin pari viikkoa laminaatin asennuksesta kun suureksi hämmästyksekseni löysin liki täyden pullon laminaattipesuainetta yläkerran pikkukeittiön alakaapista. Sitten olin vailla talttaa, kun mokoma osui hyppysiini kellarissa. Keittiön yläkaapista puuttui vedin, sellainen vanha puinen, alkuperäisen mallinen, ja se löytyi vinttikomerosta, tai ilmestyi sinne jostain. Saunan pukuhuoneen vanha valaisin on rikki, ja puhelin että mistähän sellaisen oikein löytää, samanlaisen, kun sitten muutaman viikon päästä moinen kapistus pisti silmääni keittiön yläkaapista. Mielitekoihin tuo "ääneen laadittu puutelista" ei auta, eikä hukkaan menneisiin tavaroihin, ne löytyvät tavarat ovat tarpeellisia, sellaisia joita minulla ei ole ennen ollut, ja ne löytyvät tyypillisimmin milloin mistäkin joko vähän käytettyinä tai aivan uutena. Viimeisimpänä minä hirveästi halusin valkoisia ruusuja puutarhaan, puhuin ruusuista, katselin netistä ruusuntaimia ja surkuttelin kun naapuri oli kertonut että Sofia-mummo oli viimeisinä kesinään repinyt lähes kaikki istutukset juurineen pois kun ei jaksanut niitä vanhuuttaan enää hoitaa. Oli kuulemma aiemmin ollut ihan paikallinen nähtävyys tämän talon piha ruusuineen kaikkineen, ja minä tuumin että on vähän paljas nyt kun ei juurikaan istutuksia ole, että pitää sekin yrittää saattaa entiseen loistoonsa, ja ruusuja tarvitaan ainakin, paljon. Viikko sitten haravoin pihaa ja sieltähän niitä puskee, ruusuntaimia, ja kymmenittäin! :)

[kappalainen]

Vanhassa kämpässä kummitteli myös. Syynä liian kireälle asennettu kipsilevy, joka napsutti aina kun yläpohja laajeni tai supistui aamuin illoin.
Kaverilla oli lommo peltikatossa, joka pompsahti välillä alas, välillä ylös päin, ja piti semmoin 'plump' äänen.
Ja nykyisin meillä kävelee joku terassilla ja ääni kuuluu (kolaus), mutta ketään ei näy. Kai se talo vaan uppoaa lopulliseti johonkin.

Kuka hullu nyt kummituksiin uskoo, jokainen varttuneempi sen tietää, että ne on mennikäisten ja tonttujen ääniä eikä kummitusten.
Kasvakaa jo...Kummituksia, kattia kanssa..