Uutta verta työkalupakissa täälläkin

[warixenjalka]

Taitaa olla noi romukasat remontin tekijöillä enempikin sääntö kuin poikkeus...
Meillä heimopäällikkö ilmoitti tänään tilanneensa jonkun "romuroopen" katsomaan, josko se huolis sen metalliromukasan pihan nurkasta. - Vaikka mää olin luvannu, et nostelen joku kaunis päivä ne kärriin ja lähden tarjouskierrokselle paikallisten metalliromun ostajien keskuuteen...

- Harmittaa vaan kun jää ne kaikki (kolme) eurot saamatta. Pistin kuitenkin sen lupaamaan, ettei anna kupariputken pätkiä ilmatteex.

[Norppa72]

Kesälomalla piipahtaessamme Tyrvään kerran poltetussa kirkossa alkoi hymyilyttää. Totta kai tuli katsottua puuta ja lautaa sekä tekotapaa "sillä silmällä". Itseasiassa kirkko oli tosi kaunis, vaikka en henkilökohtaisesti niin kirkko-orientoituneita ihmisiä olekaan. Olin vain kuullut kirkosta paljon ja nyt se sattui sopivasti osumaan kohtuullisen ajomatkan sisälle. Mutta ehkä viimeisen puolen vuoden aikana tapahtuneet omat pähkäilyt saivat katsomaan kattoa, penkkejä ja lattiaa eri tavoin kuin aiemmin..
Valtava työmäärä mikä rakennukseen on laitettu saa hiljaiseksi. Vielä hiljaisemmaksi se sai kun luin enemmän kirkon paanukatosta ja sen kunnostamisesta. Tyrvään kirkon katto oli kunnostettu valtavalla talkootyöllä, juhlat oli pidetty ja koitos saatu päätöksen. Alle kuukauden kuluttua kirkko poltettiin.
Mutta kirkko nousi uudelleen. Suomalainen on hullu. Onneksi. Jos ei olisi asuisimme täällä vielä rumemman arkkitehtuurin keskellä, vielä huonommin tehdyissä ja suunnitelluissa taloissamme, jotka olisivat viel enemmän kesken. Tämän pienen ajatusketjun jälkeen tuntuu jotenkin omien pikku askareiden keskelle
Aion myös jollakin tavoin omalta osaltani osallistua talkookulttuurin kehittämiseen ja ylläpitämiseen..

[Norppa72]

Olen jo vähitellen turtumassa ja hyväksymässä sen tosiseikan, että olemme todellakin putoamassa kategoriaan hämeen hitaimmat. Pian en kehtaa edes kertoa, että joulukuussa tulee vuosi täällä täyteen emmekä ole saaneet mitään niin kovin kummallista aikaiseksi. Toisaalta, jos istuu 60 tuntia viikossa työmatkabussissa, voi miettiä, että mitäköhän tuolla 60 tunnilla saisi kotona aikaiseksi...
Eikä asiaa tietysti helpota, että ensi vuonna kotitalousvähennys on pienempi, ja jos aikoo jotakin teettää, niin nyt se sitten kannattaisi vielä pikaisesti hoitaa kuntoon tämän vuoden puolella..
Mutta vahvasti näyttää siltä, että sentään suihkun olemme sisälle saamassa ensi talveksi. http://3.bp.blogspot.com/-YgTfk3PgqKE/T ... yhuone.jpg Samaan aikaan kyllä tulee taustalla pähkäiltyä, että miksei tätä voinut tehdä jo kuntoon viime talvena..

[Pekka Huhta]

No, mä julistin kauheaan ääneen aloittavani vessaremontin helmikuussa. Maaliskuussa valmistui parketti ja vissiin joskus toukokuussa laittelin pytyn ja tilapäisaltaan paikalleen, mutta sen jälkeen onkin sitten ollut vähän hiljaisempaa...

Joskus ei vaan ehdi, viitti taikka jaksa. Nytkin olen kesälomalla ja pitäis rakentaa tonne huonekaluja, mutta tässäpä istun kun muuta en jaksa. Ja se että kesäloma on vasta nyt saattaa selittää jotain siitä että miksi ei ole ehtinyt tehdä hommia tässä kevään ja kesän aikana.

Pekka

[kukkis]

Hiljaa hyvä tulee! Mun eteisremppa(minkä näittekin jussin tienoilla ) on vieläkin kesken. Ja reilu kolme vuotta on ollut vaiheessa. Ja hyvällä mallillahan tuo jo on. Tsemppiä valintoihin..

[Kulmala]

No, meidän makkariremppa alkoi rivakasti heti muuton jälkeen vuosi sitten. Purettiin koko seinän kokoinen kaapisto pois. Kävi ilmi, että laminaattilattia, lasikuitutapetti ja valkoinen maali on asennettu vasta kaapiston asentamisen jälkeen. Siispä yksi seinä on 50-luvun kukkatapettia, pari seinää pätkä kukkatapettia ja loput lasikuitua valkoisena, lattiasta taasen pilkistää puolen metrin levyinen seinästä seinään kaistale muovimattoa.

Ja mitä siihen keittiöön tulee, niin...

[Norppa72]

Mutta on se kuulkaa jotenkin lohdullista, että noita reikiä seinissä tai koloja lattiassa on muillakin Mun pielestä pitäis olla ihan oma lifestyle -lehti tämänkin tyyppisille kodeille. Yhtenä viikkona voitaisiin käsitellä pihoilla olevat erilaiset kasat, toisena viikkona puretut seinät joiden keskellä kuitenkin koko perhe syö aamiaista, kolmantena suunnitelmat joita ei koskaan olisi pitänyt tehdäkään ja neljäntenä vaikka "miksi teit jonkin asia kolmasti" -tyyppiset ratkaisut..?
Kyllähän näitä aiheita riittäisi ja siihen vielä päälle eri teemanumerot "joulu remontin keskellä" tai "joulu talossa jossa ei ole vielä aloitettukaan remonttia" jne.
Oman numeronsa voisi omistaa myös erilaisille "Oho, per**le!" sattumuksille -
Kyllähän tässä ollaan jo vuosikymmenet selailtu kaikenmaailman kiiltokuvakoteja design-sisustuksineen, joten tällä olisi kyllä selkeästi nyt suuri markkinarako. nimm. uusi sähkökaappi seinässä...vain enää ne kaikki vedot sinne kaappiin puuttuvat...

[Norppa72]

Koska useinmiten tulee pähkäiltyä omaa osaamattomuutta tai saamattomuutta tai yleensäkin ajan ja muiden resurssien vähyyttä, niin pitääpä tulla tänne tuulettelemaan, että on ihan mukava fiilis. Vaikka mitään mieletöntä ei ole tapahtunut, niin on vain mukavaa, että sisäkylppärissä alkaa olla jo vähitellen lattiakivet paikoillaan. Ei sinne tietenkään vielä kävelemään voi mennä mutta noin niin kuin visuaalisesti se näyttää jo ihan melkein normaalin kylpyhuoneen lattialta. Eikä nyt takerruta siihen, että varsinaisesti itse suihku tms. on hankkimatta...

[Norppa72]

ja pähkäily jatkuu kattopaneelin kanssa

[Norppa72]

Kun ikää alkaa tulla enemmän, oppii väkisinkin, että joskus energiaa on vähemmän, joskus enemmän. Muuttaessamme vuosi sitten ajattelimme, yllättävänkin järkevästi, että muutetaan ensin sisään, ja tehdään remppaa vasta sitten. Vuoteen mahtuu monta hetkeä kun on epätoivoisena ajatellut, että "ei tästä tule ikinä mitään" ja päätöntä pähkäilyä siitä mikä olisi tärkeysjärjestyksessä kärkipäässä "kun kaikki pinnat pitäisi tehdä".
No, eilen odotus sitten kannatti. Tuli yhtäkkinen puhti ja tekemisen puuska. Alkoi tapahtua. Toinen maalasi piiloon vanhoja keittiön kaakeleita ja toinen kattoa. Vuorossa oli myös eteisen seinien kittaus ja maalaus, samoin yläkerran rappusten paaneliseinien pesu ja yläkerran vintin ovien maalaus. Eteinen tyhjeni myös kaikesta tavarasta ja katto odottaa uutta maalia. Keittiössä ollaan juuri aloittamassa tapetointia.
Tämän kaiken olisi toki voinut tehdä jo aiemminkin, esim. useampana myöhäisiltana itku kurkussa mutta jos vaan kestää keskeneräisyyttä ja epävarmuutta, niin joskus kannattaa myös odottaa että on hieman enemmän aikaa ja energiaa kuin ehkä toisinaan sen arkipuurtamisen keskellä. Materiaalit ja välineet oltiin hankittu jo ennen kesää. Luulimme talvella, että "kesallä on sitten hyvää aikaa remontoida". Hah, kesällä ollaan ulkona, kun kerran piha on, eikä sekään siellä aivan itsestään hoidu. Mutta ehkä tästä kokemuksesta viisastuneena tosiaan yritetään taas valmistautua etukäteen, jaksetaan odottaa seuraavaa remppapuuskaa ja sillä välin sitten tsempataan muun arjen kanssa.

[Norppa72]

Aaargh...nyt sitä mattokeen alta paljastuvaa karvaistaliimaseosta sitten saa raaputella sielunsa kyllyydestä..sillä ei se ainakaan ihan kevyellä otteella tunnu lähtevän. Kuumapuhaltaa ei hirveästi uskalla, kun mietittyttää tuon karvan ja joka raossa olevan vanhan pölyn roihahtaminen.http://harrastelijatharjulla.blogspot.c ... rissa.html. Yhtä rappusta ollaan vasta hinkattu ja vähän hiottukin, ja aikaa tuntuu menevät. Tämä on taas ilmeisesti niitä kohtia joissa kärsivällisyys ja huumori mitataan.

[Norppa72]

Näkisin, että tässä ollaan hienosti pysytty aikataulussa. Marraskuun puolessa välissä aloteltu ja maaliskuun puolen välin paikkeilla lopetellaan. Ei oo ollut hätä ja kiire mutta kyllähän se aikaakin otti. http://harrastelijatharjulla.blogspot.c ... puset.html

[Norppa72]

Se tunne kun olet hakenut maalin...maalannut ensimmäisen kerran ja muutaman kerran jo vilkaissut että "onkohan tää sittenkään hyvä" mutta sitkeästi vain jatkat ja päätät maalata vielä toiseen kertaan koska "sittenhän sen vasta näkee"...Ja kun sitten toinenkin kierros alkaa olla valmis ja viimeistelyä vailla valmis..kaihertaa tuo pieni kysymys sittenkin alitajunnassasi..

[Kulmala]

^puhumattakaan siitä, että olet hyväksynyt tekemäsi, ja myöhemmin toteat, että voi sun perk...

Erityisenluonteista harmistusta on havaittavissa kun kyseessä ei ole maalattu pinta, vaan jokin päätös, sahattu asia, kuten katon leveys. Kyllä jurppii joka kerta roskia viedessä kun toteaa, että katto olisi voinut olla 5cm leveämpi molempiin suuntiin niin ei sadevesi tippuisi reunoille..

[Norppa72]

^puhumattakaan siitä, että olet hyväksynyt tekemäsi, ja myöhemmin toteat, että voi sun perk...

Erityisenluonteista harmistusta on havaittavissa kun kyseessä ei ole maalattu pinta, vaan jokin päätös, sahattu asia, kuten katon leveys. Kyllä jurppii joka kerta roskia viedessä kun toteaa, että katto olisi voinut olla 5cm leveämpi molempiin suuntiin niin ei sadevesi tippuisi reunoille..

Sepä se. Toisaalta jos ei tee mitään, tai pelkää koko ajan, että tekee väärin tai tyhmästi, ei myöskään saa mitään valmista. Eilen vetelin maalia sitä vauhtia seinään, asenteella "ihan sama", että mietin tuntuuko muista ihmisistä samalta. Että jossain pisteessä on vain pääasia, että etenee ja tulee edes jotain valmista, kuin se että onko se nyt viimeisen päälle hiottu ja nätti. Nätimpi olisi kivempi. Etenkin jälkeen päin kun seinän näkee. Aina ei vaan jaksa. Eilen ei jaksanut. Myös kaiken maailman sävykartat ja feng suit eivät jaksaneet kiinnostaneet. "Mä nyt vedän tän vaan tällä vaaleella, niin tulee siisti ja puhdas pinta." *hohhoijaa* Taitaa olla kevätturnausväsymystä...