Kääk kirjoitti:No mutta se on jo jotain, jos on itse tiedostanut miksi pysyy sinkkuna. Silloinhan niihin asioihin voi halutessaan vaikuttaa. Tosin tiedän senkin, että riittävän pitkään kun on itsekseen, niin on vaan niiiiin mukava tehdä asiat omalla tavallaan ja pitää omista ajatuksistaan ja asenteistaan kiinni, vaikka ne olisivat välillä vähän hölmöjäkin.
Kai sitä itsekin pitäisi yrittää joustaa, tehdä kompromisseja, sekä uskoa, että on olemassa naisten ja miesten työt. Noh, tuohon jälkimmäiseen en ihan pysty uskomaan. Tosin olen sen verran perinteinen, että mielestäni naisten kuuluu synnyttää lapset ja miesten kantaa painavat asiat. Mutta se perustuukin lähinnä luonnon lakeihin, fysiikkaan. Kyllä sekin sittenkin saisi olla toisin päin.
Onkohan sitä sitten itse nostanut itsensä liian korkealle jalustalle, kun tuntuu, että sitä sopivaa kumppania ei löydy. Vai pitäisikö sitä etsiä vähän sinnikkäämmin. Kun törmää ihmiseen, jolla on omien sanojensa mukaan kaikki muu kohdallaan elämässä, mutta vaimo ja lapset puuttuvat, niin ei kai pitäisi juosta karkuun? Mutta kun tulee sellainen olo, että tuo ihminen on epätoivoinen... Se ei ole kiinnostunut minusta ihmisenä, vaan ainoastaan omien unelmiensa toteuttamisen välikappaleena. Kyllä sen parisuhteen kuitenkin pitäisi mennä niin, että ensin ihastutaan ihmiseen ja sitten jos siltä näyttää, niin halutaan sen ihmisen kanssa niitä muita asioita. Onko tämäkin nyt liian moderni ja yksilökeskeinen ajattelutapa? Pitäisikö ensin olla mietittynä mökin väri, perheauton merkki, lasten lukumäärä ja koiran rotu. Sitten kun se unelma on valmiina, niin onkin melkein se ja sama kuka sen tulee toteuttamaan... Hmm...
Mielipiteitä?
Menen saunaan.
Joskus tuntuu, että nykymaailmassa perhekkin on jonkinlainen suorittamistapahtuma, kaikessa oikein painostetaan suorittamaan ja paahtamaan, niin ettei kerkeä muuta ajattelemaankaan jos tuohon hullunmyllyyn lähtee.
Tosin jos ei lähde, niin sitten sitä hyvin nopeasti alkaa nauttimaan siitä sinkkuudestaan, kun ei epäsinkkumaista olotilaa kovin helposti tule ellet kieli vyön alla juokse ties missä kinkereissä ja edusta itseäsi kuin paraskin tv-kanavan myyjä.
Silloin kun olin nuori, niin kehoitettiin olemaan sitä mitä oikeasti olet, eikä teeskentelyä ja pintaliitoa pidetty järkevänä, no minkäs sille tekee sitten jos on epäyhteensopiva nykyajan miesihnannekuvien suhteen, mutta kyllä ennemin olen ihan itteni sinkkuna kuin esitän olevani jotain muuta vatsahaavaan saakka.
Oikeastaan en voi muuten sanoa että olisi naisten ja miesten töitä, on töitä jotka sopivat tietynlaisille ihmisille paremmin, nykyään kun kaikki on niin suokupuoletonta, niin monet miehet ovat joutuneet alkamaan 'naisiksi', koska sitä usein odotetaan, eli se mikä oli ennen miehen rooli on kadonnut ja nykyään on enemmänkin äitejä joilla on vieläpä ura, vertaan tässä nyt nykymaailmaa siihen aikaan kun mies oli lähinnä joka kävi töissä.
Toki on myös toisinpäinkin, naiset ovat enemmän miehiä, koska nykyään odotetaan myös naisen tekevän miehen työt, eli enää ei kotona ole sitä vankkaa tukipilaria, joka pitää huushollin pystyssä ja lapset ojennuksessa, nykyään on kaksi, joilla kummallakin on vain vähän aikaa koko tehtävään, näiltä osin myös tuo erittäin arvokas ja tärkeä naisen rooli on kadonnut.
Mitä olen seurannut tuota parin valintaa, niin ne joilla pari on eivät ole lähellekkään niin kranttuja kuin itse olen (joidenkin kohdalta suorastaan hämmästelen miten voivat olla yhdessä ja sanoa että on ihanaa, kun kommunikointi on lähinnä tiuskimista), joten ainakin omalla kohdallani tuo pitää paikkansa, että olen liian kranttu, mutta niinhän minä olen kaikessa, odotan itseltäni täydellisyyttä (pettyen aika usein kun en onnistukkaan), enkä osaa tyytyä vähempään muidenkaan osalta ja se nyt ei ainakaan auta yhtään asiaa, mutta sekin on toisaalta asia jota ilman en olisi minä.
Omalta kohdaltani voin siis ihan hyvin sanoa, että peilissähän se suurin syy on, mutta sitä kun on jo niin tottunut itsenäiseen elämään, niin kyllä se aika vaikea olisi muunlaiseen sopeutua.
Vaan vaikeapa se on mitään mielipidettä jonkin toisen tilanteen osalta sanoa, kun ihan hyvin voi olla niin, että kohdalle ei vaan ole osunut sitä oikeista kohti vinoilla biteillä varustettua ihmistä.
Luulen, että ne joilla on kaikki elämässä kohdallaan, mutta vaimo ja lapset puuttuu pyrkivät löytämään oikeanlaisen ihmisen joka myös haluaisi tenavia ja toisen puoliskon, tuntuisi kuitenkin jokseenkin epäloogiselta valita kuka tahansa, mutta tietenkin ihminen harvoin on näissä asioissa looginen.
Mua muuten nykyään suunnattomasti rasittaa jos joku sanoo, että "kyllä se sinullekkin oikea vielä osuu kohdalle", aaarggghhh, todennäköisyyden moiseen tapahtumaan voi laskea ja tulokseksi tuleva luku on kovin kovin pieni omalla kohdallani, ehkä samaa luokkaa kaksi kertaa peräkkäisillä kierroksilla päävoiton voittamisen kanssa, joten en lainkaan ymmärrä miksi moista sanotaan
En tosin ole moista laskenut, koska laskutoimitus ei olisi niitä helpoimpia laatia, pitäisi huomioida erilaisten näkemyksien osuudet sopivien kriteerien omaavassa väestössä, jonka selvittäminen olisi jokseenkin työlästä, toki pitää myös vähentää jo parin omaavat jne.
No, jokatapauksessa kuten vodaan havaita, vaaditaan aika harvinainen yksilö, joka meikäläistä kestäisi, sen ei pitäisi käyttää alkoholia, ei tupakoida, eikä olla uskonnollinen, teknistä lahjakkuutta pitäisi olla, tieteellinen ajattelutapa, sekä autoharrastaja, joka pitää 1940 luvun aikaisesta miesten ja naisten rooleista, sitten kun vielä pitäisi pystyä sietämään meikäläistä, niin ei, ei sellaista yksinkertaiseti ole olemassa, tilastollinen mahdottomuus, joten kenenkään ei kannata sanoa, että kyllä se oikea vielä löytyy
Mutta kyllä minä sanon Kääk, ettet sinä ole varmasti niin mahdoton tapaus kuin meikäläinen, sillä toistaiseksi niin hankalaa kuin minä en ole vielä tavannut, mullahan pitää olla sapuskassakin eri ainekset eri puolilla lautasta
Täytyy miettiä.
