Liimamaali: Liemessä ollaan!

[Mekano]

Talossamme oli parin huoneen katto maalaamatonta leveää 7 tuuman helmiponttipaneelia, jonka edellinen remppaaja oli repinyt esille pinkopahvin alta. Kesällä maalasimme katot valkoisiksi liimamaalilla.

En enää muista mistä perinnemaalikirjasta vehnäjauholiisteristä ja liidusta sotkettavan liimamaalin ohjeen revin, mutta sellaista tuli käytettyä. Ihan tyytyväinen en maaliin aluksi ollut, sillä siitä ei millään ilveellä saanut tarpeeksi peittävää ja oli pakko sutia kaksi kerrosta. Mutta lopputulos oli kuitenkin nätti ja syksyn mittaan saatiin huoneet muutenkin edustavaan asuun.

Vaan kosto saapui. Tällä viikolla maali alkoi yhtäkkiä halkeilla ja irtoilla sieltä täältä lautojen keskivaiheilta. Ilmeisesti kovien pakkasten kuivattama ilma on saanut paneelin kutistumaan siihen malliin, että liian paksu (?) joustamaton maalikerros ei sen mukana elä.

Nyt sitten mietitään mitä hemmettiä tehdään, onnistuukohan paikkamaalaus, onko sama ruljanssi ensi talvena taas edessä, pitäisikö ryhtyä hirveään savottaan, suojata huoneet seiniä myöten, pestä maalit kokonaan pois ja laittaa mattaa öljymaalia tilalle vai mitä... Jossain vaiheessa voisi nuo katot pahvittaakin vanhaan malliin, mutta se saisi kyllä odottaa seuraavaa seinien tapetointi/maalauskierrosta.

Mitenköhän tämän olisi voinut välttää, olisiko luuliimaan tms tehty maali ollut peittävämpää/joustavampaa?

[Pekka Huhta]

Vehnäjauholiisteri on melkein heikoimpia liistereitä ja liima-aineita, ja jos olet laittanut liian paksun kerroksen, niin se voi hilseillä. Yleensä se on puusepänliimaan, eli nahka- tai luuliimaan tehty.

Kuinka paljon sitä maalia nyt on lähtenyt tai lähdössä? Jos keittiössä ei nyt sentäs aivan lumisateena rapise maalinhileitä niin tuohan nyt joutaa odottaa kevääseen. Paikkamaalauksen onnistuminen on aina vähän heikkoa, varsinkin jos irtoaminen on johtunut jo alkujaan liian paksusta kerroksesta. Ja pinta on todennäköisesti jo tummunut sen verran että vain paikoittain paikattu katto näyttää hassulta.

Tuota ei oikeen voi neuvoa "etänä", sitä maalia pitäisi oikeasti rapsutella ja katsoa että mikä siinä pykii. Itse suosittelisin että ottaisin yhteyttä johonkin ihan perinnemaaliasiantuntijaan, vaikkapa johonkin noista:

http://www.restaurointi.net/ammattilais ... ittely.htm

Toi huoneiden suojaaminen on tietysti aika iso homma, mutta toisaalta jos kattoa pesemättä selviää niin ei oikee maalari räpöstele maalia ympäriinsä. Mä nyt en oo mikään oikea ammattimaalari, mutta maalasin tässä just loppuviikosta yhden katon kahteen kertaan ja muutaman hassun tipan jouduin pyyhkimään rätillä lattialta. Huone oli tyhjä, muttei sitä mitenkään oltu sen kummemmin suojattu. Kaksi tippaa meni tapettiin, harmitti vanhojen 1900-luvun alun tapettien sotkeminen, vaikka siihen nyt tulee uudet pahvit ja tapetit päälle.

Mulla ei oo tosta liisterimaalista kokemusta, niin että sitä on parempi kysyä semmoiselta jolla kokemusta on. Tietävät myös varmasti että millä kestää maalata päälle, tai mitä pitää tehdä että päällemaalaus onnistuu.

Pekka

[Mekano]

No eipä tässä oikein muuta voi kuin kattella rauhassa, kun on muita kiireitä. Ei tuo koko katto sentään ole alas tulossa, lähinnä pattereiden ja uunin yläpuolelta on muutamasta paikasta maali halkeillut puun syykuvioiden myötäisesti.

Eli katsotaan ja kokeillaan jossain vaiheessa vaikka paikkamaalausta, jollain koepalalla voisi koittaa onko jollain toisella liimalla tehty maali sävyltään tarpeeksi lähellä. Liivatettakin joku kuului käyttäneen, kun ei haise samassa mitassa kuin nuo eläinliimat. Onneksi on kuitenkin paneelikatto, niin voi paikkamaalata laudan kerrallaan, eikä ihan pienet sävyerot niin erotu. Muutenkin tuo paneeli on mallia isäntä takamettän puista ite veistellyt, eli suht krouvia jälkeä ja julmetun kokoisilla takonauloilla kiinni. Talo on 1880-luvulta ja mistä sattuu aitan hirsistä kasattu, alkuperäistä köyhäilylinjaa ollaan tässä siis pyritty uskollisesti noudattamaan Nyt maalatut katot olivat olohuoneessa ja peräkamarissa, keittiö on vuorossa seuraavaksi mutta sinne taidetaan tältä pohjalta laittaa joku toinen maali.

Täytyy nostaa hattua sille ken katon maalaa roiskeitta - tai nojoo, onnistuihan tuo vintin kesähuoneen katon maalaus pellavaöljyllä suht siististi. Mutta liimamaalia ohjeistettiin levittämään isolla siveltimellä nopein ja runsain vedoin, mikä ainakin allekirjoittaneen tapauksessa tarkoitti sitä että maalia oli sitten ihan joka puolella

[Pekka Huhta]

Aa, jos se niin hillittyä on, niin sitten ei ole juuri huoltakaan. Ajattelin että sieltä voisi hilseillä reilumminkin tavaraa, mutta näillä keleillä jo tehdasmaalitkin voi vähän rapsua uunien vieressä. Voit koittaa että lähteekö siitä tosiaan lastu halkeaman vierestä vai onko ne vain pieniä railoja maalissa.

Pieniä halkeamia ja lähteneitä pikkupaloja voi koittaa meikata ihan vain liituvellillä, isommat alueet olisikin sitten toinen juttu.

Pekka

[annitatjana]

Liimamaalilla maalatut pinnat viihtyvät parhaiten tasalämmössä. Äkilliset lämmön- ja kosteudenvaihtelut aiheuttavat tuota lohkeilua ja rapisemista. Kuivimmillaan ilma on kovilla pakkasilla, joten silloin tulisi huolehtia erityisesti ilman kosteudesta.
Yksi tapa pohjustaa hilseilevä vanha liimamaalipinta on maalata se öljymaalilla. Öljymaalia ohennetaan tärpätillä niin, että suhde on yhden suhde yhteen. Toinen perinteinen tapa on tehdä patenttimaalia sitomaan alla olevia liimamaalikerroksia hilseilyn estämiseksi: aineosien suhteet ovat yksi osa suopaliuosta, yksi osa öljymaalia ja kolme osaa vettä.
Pohjustuksen päälle voisi sitten kokeilla sitä paikkamaalausta.