Lapset, taaperot, vauvat ja remontti

[maanma]

Ensimmäisen lapsen tulo perheeseen muuttaa arjen järjestystä melkoisesti. Seuraavien tulo muuttaa ajankäytön jo sellaiseksi että asialla on todella merkitystä kotitöissä ja remontoinnin kannalta.

Miten lasten kasvu ja tulo on vaikuttanut remonttihommiin?
Mitä sattumuksia/läheltäpiti tilanteita on ilmennyt? Onko suosituksia aineiden tai työkalujen suhteen, koska lapset ovat tunnetusti kekseliäitä.
Millaisia ratkaisuja olette tehneet?

Ja tottakai tämä aihe on myös lapsettomillekin mukana olijoille, jotka ovat aihetta miettineet tai sivusta seuranneet.

Meillä ensimmäisen lapsen tulo hidasti remontin etenemistä mm. siksi kun ei voinut meluta kovasti sen nukkuessa. Lisäksi alkuvaiheessa vanhemmat oli aika zombeja (huonosti nukuttujen öiden vuoksi) ensimmäiset pari kuukautta, joten remontointia ei edes jaksanut ajatella.
Emäntä ei ole pystynyt pariin vuoteen oikein osallistua. Nyt eka on 17kk ja taapero on itsenäistynyt sen verran että voi toisinaan olla jopa 10 minuuttia itsekseen. Miten mahtaa käydä kakkosen kanssa?

[ville]

Nyt eka on 17kk ja taapero on itsenäistynyt sen verran että voi toisinaan olla jopa 10 minuuttia itsekseen.

Ensimmäinen tulossa marraskuussa... 8)

Tätäkö se todellisuus sitten on.

[A-MM-V]

Meillä on 9 kk ja 3,5-vuotiaat lapset. Meillä tilannetta helpottaa se, että vielä ei asuta remontin keskellä, vaan ollaan vuokralla niin pitkään kun rahaa riittää. Lapsia ei ole tarvinnut viedä sinne purkutyömaalle. Nyt kun mun vanhemmilla ja miehellä on ollut lomaa heinäkuu, niin mies paiskii hommia talolla, mun isä auttelee, ja mun äiti hoitaa lapsia muutamia tunteja päivässä jolloin minä hoitelen juoksevia asioita ja piirrän suunnitelmia. Hyvin on toiminut tähän saakka...

[Mika]

Meillä löytyy kotoa 11 kk:n ikäinen tyttö. Onhan tuo hommaa sen verran hidastanut, että joutuu lopettamaan remontoimisen tytön iltapuuron aikaan tai viimeistään ennen taaperon nukkumaanmenoa.
No eipä tuo vaimo ole paljoa kerinnyt remonttiin osallistunut kun täysipäiväisesti kiinni muksun hoitamisessa. ISO hatunnosto kaikille remontin keskellä eläville äideille Ei oo helppoa huolehtia kodista yksin kun ukko viihtyy remontin keskellä kaiken vapaa-ajan. Me tosiaan ollaan nyt asusteltu viimeiset 8 kk täällä oman työmaan keskellä. Alussa oli helpompaa kun neiti ei vielä päässy liikkeelle ittekseen, nyt kun neiti tepastelee taloa ympäri niin täytyy olla varuillaan ettei mitään työkaluja jää esille.

[hokai]

meillä oli 3 ja 6 vuotiaat kun muutettiin tähän taloon. Eka kuukausi meni asuttaessa asuntovaunussa jotta saatiin keskiikerroksen lattiat siihenkunoon että voitiin muuttaa sisälle. keittiö kokonaisuudesa ja muiden keskikerrosten huoneiden seinät olivat ihan kesken. yläkerta ja kellari olivat koskemttomat. remonttia tehtiin illalla kunnes lapset menivät nukkumaan ja seuraavana päivänä jatkettiin. nyt on asuttu 2 vuotta tällä ja edelleenkin kun teen sisähommia niin ne loppuu kun lasten nukkumaanmeno alkaa.

[Villa Edita]

Hmm...Ei ole taaperoita, eikä edes tulossa jalkoihin pyörimään! Pitävä päätös nuoruusvuosilta.

Mutta joutuu noiden kattien takia vähän katsomaan miten rempat levälleen jättää. Olkoon ne täten mun lapsosia.

[romeo]

Meillä remppa valmistui muuttokuntoon pojan täyttäessä kolme vuotta. Asuttiin siis remontin aika muualla joten siinä mielessä ei ollut ristiriitaa. Mutta harvoimpa iskä oli kotosalla pojan valveillaoloaikana. Nyt jälkitöiden aikaan sitten onkin mukana kaikissa "miesten töissä" kuten hän asian ilmaisee. Oma taltta ja vasara sekä lapio ja kottikärryt nostaa motivaation tasoa kummasti.

Suurin elämys pojalla oli viime viikolla kun pääsi itse ajamaan henkilönostinta (toki isä oli mukana käsi varokytkimellä). "Äiti ei tänne varmaan uskaltaisikaan"

[AS2000]

Meillä on vasta edessä muutto rintamamiestaloon, mutta muuttokuormassa ja tulevissa remonteissa on mukana 8-, 6- ja 1-vuotiaat lapset. Sen verran ollaan nykyisessä asunnossa ehditty remonttia harjoitella, että lasten posketon tarve OSALLISTUA on tullut tutuksi

Ja se ei muuten putoa selitykseksi 8-vuotiaalle, että parhaiten autat, kun pidät pikkuveikan pois työmaalta. Ehei, vasara pitää vähintään olla (mieluiten joku sähkötyökalu) kun auttamaan ruvetaan.

[sanasol]

Olipa mukava lukea et joku muukin on käyttänyt asuntovaunua alkuaikoina! Vuonna -01 meitin kaksoset oli puoli vuotta kun ostettii tää original kunnossa ollut vm. -48 rmt. Ekat 5 kk oston jälkeen (kesäkuu - lokakuu 15.) asutettii asuntovaunua ja sit valmiina oli keittiö, suihku ja wc. Likat on ollu aina mukana kaikessa ja niin myös äitikin. sekä äiti et isä nukkui eka kerran marraskuussa suhteellisen pitkän yö unen keittiön lattial kera pinnasänkyjen ja syöttötuolien.

Välilllä likat oli syöttötuoleissa kun äiti tasoitti betonia suihku tilojen sokkelin jatkeeseen. Välillä käytössä oli vain puhdas kylmä vesi ja kaivo vesi. No niin nyt voin järkyttämisen jälkeen kertoa et meil oli vuokra kämppäkin lokakuuhun -01, missä ei oltu kuin pyykin pesulla ja kun ukolla oli iltavuoro töissä. Mamma ja pappa ovat autelleet lastenhoidos ja rempas muutamia viikkoja kesäs.

Eipä noista neideistä ole tullut naapureiden lapsia kummempia ja terveinäkin ovat olleet, vaikka nukkumaan menonsa jälkeen ollaan talossa paukutettu. Koskaan eivät ole yöuniltaan heränneet meidän remonttiin.

Nyt tää kuopus 9 kk on mukana ulkovuorirempas, mut on ukkona sen verran malttamaton vaunuis et tonkii maan multaa sen kun kerkiää, kun vanhemmat duunaa.

[Salmiska]

Meillä on neljä lasta (3,5v - melkein 11v). Asuinkerrokseen ei ole suunnitteilla suurta remonttia muualle kuin keittiöön ja vessaan. Ja keittiöön ei tullut vettä yli kahteen viikkoon mutta ihan hyvin se meni.

Lattioita pitää jossain välissä remontoida asuinkerroksessa ja kahteen makuuhuoneeseen ja eteiseen laittaa seinäpintoja uusiksi. Olohuoneeseen ei tehdä mitään, täällä on vanha lautalattia näkyvissä ja vanhahkot mutta kelvolliset tapetit.

Meillä on lapset jo niin isoja että tämä on paljon helpompaa kuin taaperoikäisen kanssa.

Lisään vielä, että olemme asuneet tässä vasta reilu 4kk.

[Mika]

Tulipa tuossa taas mieleen yks hyvä puoli remontin keskellä elämisestä. Tyttö on tottunut nukkumaan vaikka iskä paukuttais kuinka nurkan takana vasaralla!
Ja kyllähän tuo neiti pysyy unessa vaikka sirkkeliäkin välillä soittelee! Hehe! Tottuupahan meteliin, eikä sitten säiky muutenkaan turhaan isompia ääniä.

[maanma]

Meidän pikkumies ei kyllä sätkiny poravasarasta odotusaikana ollenkaan. Sitten 1v 4kk, niin kuuluu kauhiä vääkytys.

[Paula]

Lapsia meillä oli kaksi kun Talo ostettiin. Iältään olivat silloin 4 ja 2 v. Nyt kun ollaan asuttu tässä 4 vuotta on lapsilukukin kasvanut yhdellä ja nyt lapset ovat 8, 6 ja 2 vuotiaita.

Ensimmäinen kesä vierähti remontin keskellä. Keittiö purettiin ja aikeissa oli saada se "heti ensimmäiseksi" valmiiksi... no tilanne muuttui ja edelle ajoi katon uusiminen, savupiipun muuraus ja ylä- ja alakerran vessojen uusiminen. Loppujen lopuksi oltiin n 3kk (kesä-elokuu) ilman keittiötä. Kolme viikkoa tuosta ajasta elettiin niin että juokseva vesi tuli vain kellarin kylpyhuoneeseen... appivanhemmilta oli lainassa asuntoauton biovessa (tai mikälie olikaan). Kylpyhuoneesta haettiin vesi ruuanlaittoon ja tiskaukseen. Onneksi sentään pyykinpesu ja peseytyminen hoitui. "Keittiön" virkaa toimitti yläkerran nurkassa seisova mikro ja vedenkeitin, jääkaappikin oli siinä samassa tilassa. Onneksi oli lämmin hellekesä 2002 ja suurin osa ruuanlaitosta hoitui ulkona Muurikalla ja grillillä... seuraavana kesänä, kun keittiö oli jo käytössä, ei sitten tehnytkään mieli grillailla yhtään...

Nyt kun mietin näitä kulunutta neljää vuotta ja elämää jatkuvan remontin keskellä, huomaan että koko perhe on kasvanut tähän tilanteeseen. Perhe-elämä ja remontti kulkevat käsikädessä eikä niitä oikein enää osaa edes erottaa toisistaan. Kuten sanottu "emme ostaneet taloa vaan elämäntavan". Lapsillekin tämä taitaa olla jo ihan tavallista, isä kulkee lähes kaiken vapaa-ajan remonttihaalareissa ja äiti pyörittää pääosin taloutta. Aina välillä on remonttirakennelmia sisällä tai ulkona ja hyvin jo tietävät mitkä ovat "iskän remppatavaroita" eli mihin ei saa mennä koskemaan, ja milloin esim. kaakelit, maalit tms. kuivuu eikä niihin saa koskea. Suvereenisti jo osallistuvat remonttisuunnitelmiinkin, mietiskellen leukaa hieroen toteavat "hmmm, joo, ai siis tuo seinä niinkun puretaan tuosta ja sitten tuohonko tulee se uusi kylppäri" tai "niin millä värillä tuo terassin lattia maalataan? aijaa, no mun mielestä kyllä ruskea olis parempi". Kuistia rempatessa yläkerran portaikkoon johtavan oviaukon edessä oli pölysuojana lakana ja kuopus 2v totesi aina siitä läpikuljettaessa "iskän teltta". Yhdessä sitten aina ihastellaan ja juhlistetaan valmistuneita juttuja.

Eli tässähän tämä soljuu mukavasti, elämä rintamamiestalossa lasten kanssa. Eikä meidän elämä ihan pelkkää remonttiakaan ole, tehdään lasten kanssa ihan samoja juttuja kuin kaikki muutkin, valmiissa asuvat. Uimahalli, elokuvat, leikkikentät, pyöräily, teatteri, pulkkamäki, luistelu yms. kuuluvat arkeen. Ja kyllähän me vanhemmatkin aina silloin tällöin viedään lapset mummoloihin yökylään ja lähdetään "tuulettumaan" Sen takia tämä remonttikin on varmaan venähtänyt kun halutaan elää tavallista elämää, remonttia tehdään silloin kun intoa piisaa.