Minkälainen hirsivaurio on tämä?

[Ingeborg]

Koska posti toimii niin hitaasti, että kaikki tietokirjat makaavat jossain lajittelukeskuksessa niin täytyy kysyä täältä. Alla oleva kuva on entisen vilja-aitan seinästä, mutta netti ei oikein suostu paljastamaan minkälaisesta vauriosta on kyse niin mietin josko joku täällä tietäisi. Muilla seinillä ei tuollaista ole, mutta rakennus on vinossa koska toisella puolella viereen kasvanut puu painaa kattoa. Kasvillisuutta ei ole seinän vieressä ollut, ainoa ylimääräinen "asia" on tuo seinällä säilytetty laite (jonka nimeä kaupunkilainen ei tiedä). Mutta tosiaan minkä vaurio tuo on ja mitä sille voi tehdä? Tuo aitta on rakennettu 50-60-luvulla (ja 50-lukukin tuntuu aika kaukaiselta vaihtoehdolta). Ja sekin on mahdollista, että alaosa on eri ajankohdasta kuin yläosa.

[tarmasti]

Ei tuo ainakaan minun silmään näytä miltään vauriolta. Hirsiseinä on vanhentunut luonnollisesti kun punamultamaali on osin kulunut tai huuhtoutunut pois.

[Ingeborg]

Ei tuo ainakaan minun silmään näytä miltään vauriolta. Hirsiseinä on vanhentunut luonnollisesti kun punamultamaali on osin kulunut tai huuhtoutunut pois.

Eli siis onko se ihan normaalia, että hirsi vihertyy noin? Toisella puolella hirsi on harmaantunut nätisti ilman tuollaista vihertymistä. Täytyykö vihertynyttä puuta käsitellä jotenkin jos sen haluaa maalata uudelleen? Anteeksi, että kyselen tyhmiä mutta en oikeasti tiedä :D

[Pekka Huhta]

Yleensä tuota levää tulee pintaan kun ympärillä on varjostavia puita, jotka pitää seinän märkänä. Toinen syy on liian matala sokkeli, eli jos alahirsi makaa maata vasten niin sitä kautta nousee vettä seinään.

Tuo ei itsessään estä maalausta perinteisellä punamultamaalilla, muut maalithan ei punamullan päällä oikein pysykään. Jos maalata haluaa, niin teräs- tai juuriharjalla voi jynssätä vihreitä paikkoja pois ja maalata päältä. Samalla kannattaa tietysti huolshtia olosuhteiden muuttamisesta semmoisiksi että uusi maali ei turmellu, eli maanpintojen muotoilu ja tarvittaessa ah niin ikävä puiden kaato.

Tuommoisiin liittyy toisinaan myös ihan oikeita lahovaurioita, jos seinä on ollut liian pitkään liian märkä, mutta suoraan tuo ei ole vaarallista.

Pekka

[Yölento]

Autetaan kaupunkilaista...laitteen nimi on luomapuut. Niillä tehdään loimet kangaspuihin kutomista varten. Muutama päivä tullut moisia pyöriteltyä, vieläkin mökillä ja muutamat loimet vuoteen niillä tehdään.

[remontti_reiska]

Vaikka elämässä ei ole mitään niin turhaa ajanhukkaa kuin television katsominen tai erilaisissa keskusteluportaaleissa riekkuminen, kuitenkin näin - itselleni tuntemattomasta syystä - tämän hienon kuvan. Luin kommentit ja siksi tartuin kynään:

Onneksi olkoon tästä hienosta ekosysteemistä, jossa kamppailevat ainakin kaksi jos ei enemmän itiökasveihin kuuluvaa lajikkeita. Agresiivisemmat vaaleat (tai mustat) pyrkivät valtaamaan tilaa vihreiltä. Ekosysteemi ei ole kuitenkaan muodostunut levästä, koska kosteus ei ole tässä juurikaan kovin pysyvää, vaan homesienistä. Homesienet syntyvät kun kasvualustan (puu, pahvi yms) kosteus ylittää 70 - 80 % rajan ja lämpötila on vähintään 5 astetta celsisusta.

Ei kutenkaan ole syytä huoleen. Nykyään on vain syntynyt, aikakausilehdistön ruokkima, hurmosliike. Väitetään homehtunut = pilaantunut, hometta seinässä = asumiskelvoton. Asia ei ole ollenkaan näin. Kun näytteitä otetaan ilmasta niin näyte sisältää bakteereista, itiöistä, mikrobeista ja muista pieneliöistä muodostunen kokoelman. Ns. Baarnin indikaattrilista luettelee ne pieneliöt, jotka ovat peräisin siitä kun tila on kostunut. Listassa on kolme luokkaa kosteuden suhteen (yli 90 %, 85 - 90 %, alle 85 %). Kullekin luokalle on lueteltu tyypilliset mikrobiesiintymät. Kuvan tapauksessa kosteus on ollut todennäköisesti luokkaa 70 - 85 %. Listassa on lueteltu tälle luokalle vain yksi mykotoksinen sieni (Aspergillus versicolor), luokassa esiintyy myös useita Penicillium lajeja (joita on yhteensä yli 300). Nämä viimeksi mainitut ovat erittäin hyödyllisiä. Näistä on valmistettu juustoja (kuten Penicillium camemberti, Penicillium candium, Penicillium roqueforti) tai lääkeaineita penisiliiniä (Peniccillium chrysogenum). Homesienten terveyshaitta on hyvin monen eri tekijän summa eikä tässä yhteydessä ole varmaankaan tarkoituksenmukaista sitä eritellä tarkemmin.

Vettyvään puuhun (kartonkiin jne) pesiytyy tavallisten mikrobien lisäksi aluksi siitepölytiedotteista tuttuja Cladosporium ja Alternaria lajikkeita sekä Penicillium lajien edustajia (jos itiöitä esiintyy), kosteuden kasvaessa asettuu taloksi Aspergillius versicolor (hieman toksinen), edelleen kosteuden kasvaessa tämä joutuu luovuttamaan tilaa sukulaiselleen Aspergillus fumigus sienelle ja homesienistä julmimalle Stachyborotus astralle. Kun tila kuivuu muuttuu myös lajisto ja taisteluun liittyy bakteerit. Nämä homesienet käyttävät ravinnokseen puun selluloosaa ja lingniinejä. Ne esiintyvät siis puun (paperin, pahvin) pinnalla ja eivät juurikaan vahingoita puun kestävyysominaisuuksia (pysyviä värimuutoksia kuitenkin tapahtuu esim. silloin kun männyn sinistäjä sienet ovat asettuneet taloksi). Kuvan sienilajisto häviää melko varmasti puun kuivuessa ja on juuriharjalla poispyyhittävissä. Eikä muita toimenpiteitä tarvitakaan.

Veikkaan että esiintymä on syntynyt siksi, että lumitöissä on hieman laiskoteltu (ehkäpä vielä vappuna on ollut lunta kuvan luomapuiden päällä). Ensi vuonna kannattaa olla hieman ahkerampi

Mitä taasen tulee mahdolliseen lahoamiseen niin tähän on vielä pitkä matka. Jotta lahoaminen voisi käynnistyä pitäisi puun kosteuden olla pitkiä aikoja 90 % luokkaa tai yli. Homesienet toimivat lahottajasienten etujoukkona valmistelleen maaperää näille sellulossaa ja lingniinejä syöville inhotuksille. Lahosienistä ehkä kaikkein ikävimmät ovat lattiasienet. Näiden lonkerot voivat ulottua hyvin pitkälle metrien päähän ihan kuiviinkin paikkoihin. Lonkerot kuljettavat sienten elämälle välttämätöntä vettä kosteammista paikoista ja lattiasienet voivat esiintyä sielläkin missä on täysin kuivaa. Itselläni oli betonin ja puun rajapinnasta syntyneet lattiasienet syöneet sahanpurueristeen seinässä ihan kuivassakin paikassa metrin päässä lähtökohdasta. - Tarkkaile siis seinääsi, kun sinne ilmaantuu valkoisia tai mustia nukkaisia pilkkuja on kosteus saavuttanut sellaisen raja-arvon, että lahottajasienet voivat esiintyä. Betonin ja puun rajapinnat ovat erityisen huolellisen tarkkailun kohteet.

Aivan oikein, kuten nimimerkki Yölento huomautti, kuvan vekotin on luomapuut. Moni urbaani, elämästä vieraantunut, city ihminen ei ehkä koskaan ole tullut miettineeksi kysymystä miten yhdestä tai muutamasta lankakerästä saadaan kangaspuihin kymmeniä ja satoja rinnakkaisia samanmittaisia ja keskenään yhtä kireitä loimilankoja (siis niitä jotka kulkevat kankaassa pituussuuntaan ja puikkelehtivat poikkilankojen ylä ja alapuolella vastavuoroisesti). Loimilankojen pitää olla keskenään yhtä kireitä jotta kankaasta tulisi tasainen. Siinäpä pulma. - Loimilanka vyyhti tehtiin joko kietomalla langat seinään naulattujen vaarnojen kautta tai kehittyneemmissä taloissa luomapuun avulla. Ennen huoneen katossa oli kolo johon luomapuun akselin yläosa asettiin ja alapuolella pölkky. Virityksen kestävyyttä testattiin usein asettamalla lapset pinnojen päälle ja pyöräyteltiin muutama kierros. Oli kuulemma hauskaa silloisessa hilpeässä elämän menossa. Lapset komennettiin takaisin töihin ja alettiin luomaan loimilankoja. Puissa on (ainakin) kaksi tappia yksi alhaalla ja yksi ylhäällä. Kerällä oleva lanka kiinnitettiin alempaa tappiin ja kierrettiin puiden ympäri ylös josta taasen ylätapin kautta alas. Tätä jatkettiin niin monta kertaa kun tarvittava loimilankojen määrä saavutettiin. Tällaista vyyhteä kutsutaan kadaksi. Kun kata on valmis irrotetaan yläpää ja viedään se kangaspuille. Asetetaan langat vieriviereen langan ohueksi kerrokseksi harvan piikkikaiteen läpi ja päässä olevaan lenkin kautta pujotetaan puikko joka kiinnitettiin kangaspuiden vääntyvään tukkiin. Tukkia kiertämällä purettiin luomapuilta kata. Näin saatiin kankaan pituinen ja levyinen loimisto aikaiseksi. Tämän jälkeen aloitettiin ns. niisinpano ennen kuin varsinaista kutomista voitiin aloittaa (sivuutamme nämä tässä).

[Toljanteri]

Remppa reiska kirjoitti varsin mukavan sepustuksen itiöistä, bakteereista ja luomapuista, oikein viihdyin.
Kiitoksia pienestä aikamatkasta ja sivistyksestä.

[Ingeborg]

Veikkaan että esiintymä on syntynyt siksi, että lumitöissä on hieman laiskoteltu (ehkäpä vielä vappuna on ollut lunta kuvan luomapuiden päällä). Ensi vuonna kannattaa olla hieman ahkerampi

Tiettävästi lumitöitä on tehty viimeksi 80-luvulla :D

Kaupunkilaisuuteni muuten huomaa tässä, että olen jopa käyttänyt luomapuita mutta ne olivat ihan erinäköiset niin en osannut yhdistää tuota vekotinta niihin. Ajattelin kyseessä olevan jonkinlainen maatalouslaite, pohdin luomapuiden mahdollisuutta pikaisesti mutta en saanut päähäni sitä kuinka nuo saisi pystyyn. Uudenaikaiset luomapuut nimittäin seisovat omalla jalallaan niin eipä tullut mieleenkään, että joskus aikanaan ne olisi voitu kiinnittää kattoon tms. Pitääkin etsiä tuvan katosta reikää. Tässä on ehkä se kaupunkilais- vs. maalaisjärki. Noh eiköhän näitä "mikä tämä laite on"-kysymyksiä tule tänne joskus enemmänkin, koska ostimme kiinteistön irtaimistoineen (ja kaikki on jätetty täysin niin kuin se oli talon viimeisen isännän aikoina eivätkä autiotaloja sotkevat vandaalit ole metsän keskelle löytäneet).

remontti-reiska: Kiitos erittäin paljon informatiivisesta selostuksesta kuinka mikrobielämä toimii. Sinänsä en pelkää hometta, koska olen asunut monta vuotta kivitalossa jossa rutiineihin kuului homeen pesu sisäseinistä. Suomessa kyseinen talo olisi mitä luultavimmin ollut jos jonkinlaisen viranomaisen hampaissa, mutta kyseisessä maassa on niin paljon kosteampi ilmasto kun täällä että home oli enemmänkin tavallista kuin tavatonta. Eikä minkäänlaisia hengitystieoireitakaan tullut.

[remontti_reiska]

. Eikä minkäänlaisia hengitystieoireitakaan tullut.

Tieteen päivillä piti joku professori (en muista nimeä) esitelmän allergiasairauksista. Yhtenä kantavana ajatuksena oli se, että altistuminen homeelle ja muille pieneliöille lapsena
luo elinikäisen suojan. Oli nimittäin huomattu että Venäjän Karjalassa allergiasairauksien esiintyminen on huomattavasti pienempää kuin rajan tällä puolella vaikka väestö on
geneettisesti likipitäen sama. Suomessa ollaan liian hygieenisiä ja nykyään vieläpä homehysteerikkoja.

Kun tässä kuvia lähettelet niin erityisen kiinnostavaa olisi saada selko miten talo oli lämmitetty. Jos siellä on iso lämmitysuuni oliko esimerkiksi rappuset muurattu pankolle, valaistustakan ja mahdollisen hellan
sijainti siinä kiinnostavat tosi paljon. Varsinkin jos talo sijaitsee uudella maalla. Ja kangaspuut· Kuvia pliis.

[Ingeborg]

Juhannuksena pääsemme takaisin talolle niin otan kunnollisia kuvia sisätiloista niin näet, nyt ei ole kunnollisia kuvia oikein. Ja lämmitys on hoidettu täysin puilla, ollaan niin maalla että muut lämmitysratkaisut on olleet lähinnä kaupunkilaisten höpötyksiä. Siis ihan täysin maalla, keskellä metsää :D Mutta tosiaan loppuviikosta laitteilen kuvia tulisijoista ja talosta muutenkin kun saadaan puut ja villivadelmat pois tuhoamasta rakennuksia.

[Yölento]

Siellä laipiossa voi olla myös kuten meidän mökillä, orret on näkyvillä ja yhden kyljessä on peltinen "sanka" johon luomapuiden yläpää pujotetaan ja alapäähän irtolauta jossa kuopa keskellä. Ja ei kun pyörittämään...

[remontti_reiska]

Mainittu tieteen päivän esitelmä oli Lika ja puhtaus teemassa Prof Tari Haahtelan: Puhtaus on puoli terveyttä ja lika toinen puoli
löytyy videoituna url:ssä: http://video.helsinki.fi/Arkisto/tallenne.php?ID=19948 (jälkimmäinen osa, about tunti alusta).