Onnelandia

[Mäkitupalainen]

Moi,
pitkään hyvää foorumianne sivusta seuranneena ja rintsikassa lapsuutensa viettänyt hankki oman tupansa tuossa touko-kesäkuun taitteessa. Tämän topicin alle ajattelin kirjoitella miten hommat edistyy, vai edistyykö ollenkaan. Talo on kirvesmiehen itselleen tekemä (oikeasti, ei vain kiinteistövälittäjän puheissa ;) ) hyvin pidetty ja ryhdikkäässä alkuperäiskunnossa, vuosimallia -55. Keittiö vaatii nyt ensimmäisenä pikkuisen päivitystä, mutta muutoin aiomme muuttaa asumaan niille sijoille ja kuunnella mitä talo meille kertoo menneistä vuosikymmenistä. Pihapiirinä on hyvin hoidettu alkuperäinen puutarhatontti ja vieläpä iso sellainen näillä leveysasteilla. Saunakin löytyy, ulkorakennuksesta :)

Projekti potkaistiin eilen käyntiin, kun purimme keittiön alkuperäiset ruokakaapit pois. Ei oltu nauloja säästelty niiden kiinnittämisessä...! Alla oli ehjä paneelikatto nurkasta nurkkaan, joten sen säästämme, mutta maalilla läträten.

Muutama perusperiaatekin on takaraivossa talon kunnostamiseen liittyen: Ei muovia seiniin, lasivillaa, lateksimaalia tai ilmastointia. Ilman niitä on pärjätty jo kohta 60 vuotta, joten uskoisin talon pysyvän pystyssä seuraavatkin kuuskybää, mikäli valtiovalta, poliittinen ilmapiiri ja luonnonvoimat sen sallivat.

Jatketaan tästä ;)

[tessu]

Hyvä että näinkin ajattelevia viel löytyy,monta hyvä ätaloa on jo pilattukkin aikojensa virityksillä,oikein himottaa seurata mikä on taas uusi villitys?
Onko pleksikatto vai rosteriportaat HEEH!

[jtv000]

kuulostaa hyvältä, onnea ja voimia

[Mäkitupalainen]

Dodii, kuvia peliin, että pääsee taustajoukot naatiskelemaan toisen ahdingosta (=keittiöttömyydestä).

Lähtötilanne 60-70-luvulla talon keittiönkaapit päivitetty uusiksi (vanhat löytyi osittain kellarista) ja kulmakaapit ilmeisesti lisätty, koska niitä ei alkuperäisissä kuvissa näy, ja muistelen, että entinen omistajakin mainitsi näiden olevan jälkilisäys. Toisaalta, senhän kertoo myös ehjä kattopaneeli ja osittainen lattiamattokin.



Linssissä vähän schaissea, mutta eiköhän tästä tärkein tule selville:


Ja tästä se lähtee:


Lisää hyötyneliöitä:


Eikä myöskään tarvitse pelätä, että heitin nostalgiset kaapit lavalle, ehei, karmeineen purin ehjinä irti ja laitoin parempaan talteen. Sen verran oli siistit alkuperäislakatut ovet vielä. Ainut mikä meni lavalle oli puukuitulevy ja maalattu puutavara, loput mahtui saunan pesään!

[Mäkitupalainen]

Huh huh hellettä! Niin se on vaan parisen kuukautta sujahtanut ohi silmien muka parempien tekemisten parissa. Ilkikurisimmat jo salaa toivoivat, että olen todennut ostaneeni todellisen home-korsun ja lopettanut kirjailun, ehei, ei sinne päinkään! (Ainakaan toistaiseksi ) Pihahommia tullut tehtyä jonkun verran syksyn pimeitä ajatellen, eli valoja, ja sitten ihan lämmitykseen liittyviä juttuja. Niistä ehkä myöhemmin lisää.

Mutta kyökki! Tänään pitkästä aikaa ulotin sorkkani sinne ja johan oli nannaa, kun yksin ähersin naarasleijonan reissatessa työhommien puitteissa.


Pudotin tiskikaapin alas, jotta pääsen katonmaalaushommiin esteettä. Kivasti oli iiisoja nauloja jaettu kaapiston yläpäähän ja nitkutustilaa niin vähän katonrajassa, että meinasi harmittaa. En kuitenkaan onnistunut hajottamaan itseäni tahi esim. hanaa, vaan homma sujui hyvin ja kaappi sai väistyä. Alta paljastui alkuperäisen keittiön jälkiä ja katossakin sen verran hyvät maaliläntit, ettei harmita yhtään vetää valkoista päälle.


Kaapin takapuolelta paljastui legendaarinen tarra, joka kertoi minulle tarkemmin, koska edellinen keittiöremppa on tehty. Historian havinaa...!


Historian havinaa on myös sähköissä. Ne toki menee uusiksi koko keittiön osalta, mutta kyllä suorastaan oksettaa ajatella, että samaa kaapelia on ympäri taloa. Jaa miksikö? Vähän taittaa johtoa johonkin suuntaan niin näkkileivän rapea kuori alkaa pärsimään irti ja sen jälkeen oikosulkuhallelujaa on täysin mahdollinen. Ts. muistisääntö itselle: Älä koske johtoon, jos et vaihda sitä uuteen samantien

Ainiin, otin ikkunalistat irti ja oli ihan syytäkin. Tiivitaavi-ikkunoiden asentajat himppasen oikaisseet, sillä uretaania oli hyvin minimaalisesti ja hyvin vaihtelevasti karmien ympärillä. Tämä asennus siis tehty jo ajat sitten, joskus 2000-luvun alkupuolella.

Leuka rintaan ja kohti uusia nykykielen mukaisia "haasteita".

[Mäkitupalainen]

Voi jösses miten paljon aikaa saa käytettyä yhteen vanhaan paneelikattoon! 16 neliömetriä tuli käytyä läpi sen verran monta kertaa, että niskanikamat huutaa leipää... Mutta jotain mukavaakin, eli ensimmäinen osuus keittiöremontista valmis ja nyt onneksi pääsee painumaan kohti lattiaa niin saa ylöspäin kurkotteluille täyden balanssin

Tältä se ny si näyttää:

[Mäkitupalainen]

Jotta hallittu kaaos muuttuisi mahdollisimman hallitsemattomaksi, on hyvä aloittaa mahdollisimman monta projektia yhtä aikaa ja sompailla sitten niiden välissä...eipähän ole niitä vapaa-ajan ongelmia..!

Tässä keittiöremontin lomassa on tullut kaivettua poteroita pihavaloille, korjattua alkuperäistä rautaporttia ja nyt viimeisimpänä kiskasin kivijalan esille. Tiedossa oli, että se ottaa varsinkin keväisin kosteutta itseensä kallion kaadon vuoksi, joten oli parempi jo hieman ennakoida nyt syksyllä ja pistää muutama asia kuntoon. Talon toiselta nurkalta poistin jo puutarhaa, eli kaunis nurmikko oli vallannut sen verran alaa, että sadevedet jäivät lätäköksi sokkelin ja kallion väliselle alueelle. Nyt oli aika ruopia toista nurkkausta, kas tässä:

Rapautunutta sokkelia oli "korjattu" rapautuneilla sokkelin palasilla, hiekalla ja muulla ryönällä, jolla sen sai näyttämään päälle päin paremmalta. En tiedä montako vuotta tämä peli oli jatkunut, mutta ihan hyvä, että tuli nyt aukaistua.


Tämäkin nurkka hieman "metsittynyt" nurmikon alle, jolloin kosteus ei jatka matkaansa talosta pois päin, vaikka pihamaa antaa sille myöden.


Naps sinne lähti koristeaita, olihan se jo niin laho, ettei edes harmita. Maata lähti myös sen verran, että kaltevuuskulma tulee varsin riittäväksi.


Keskivaiheilla oli kallion railo, joka oli täynnä multaa (kosteaa) ja tietysti suoraan sokkelin sisään.

Hiekat ja muu irtotavara huolella veks ja kuraa peliin. Mitään en ole aiemmin betonista tehnyt, joten jostain se on lähdettävä :D

Vielä tulee kerros jos toinenkin, jotta rapautunut sokkeli tasoittuu. Tällä nyt päästiin ainakin alkuun. Kaadon alapäästä meinaan tehdä "ojan" nurmikolle, jonka täytän perunan kokoisilla kivillä. Valukoon ja haihtukoon vesi sitten sitä railoa pitkin. Jos kosteus nousee edelleen seinälle niin harkitsen bituumikäsittelyä.

[jtv000]

Hyviä projekteja, veikkaan että meidän pitäsi myös kaivella nurmikkoa ylös vaikka joku taas loihe lausumahan että savimaa torppaa hyvin vettä, pihalta löytyy kyllä myös hiekkaa ja kalliota kun tarpeeksi monesta kohtaa kaivelee on koko kirjo koossa.

[Mäkitupalainen]

Töihin lepäämään... Viikonloppuna sain roiskittua kivijalkaan lisää kuraa, vielä menee säkillinen. Pihavalojen sähköistyksiä varten kaiveltiin omin pikku kätösin vallihautaa, joista valmistunee tänään 1/2, mutta tämä ensimmäinen on tärkeämpi autojen lohkolämppäreitä ajatellen. Saunan lattiavalun oikaisu on nyt testattu käytännössä, eli ajan saatossa painunut lattia sai hieman itsetasoittuvaa kuraa kuoppiin ja nyt vedet saa viemäriin lastalla äyskärin sijasta. Keittiöön ripustin ilmalämpöpumpun telineen ja puhkaisin seinän läpi putkien läpivientiputken...ihanasti sai ensikosketuksen puruun, vaikka kuinka yritin pitää tervapaperit ehjinä viimeiseen penetraatioon asti

Saunan kiuas vetelee viimeisiään, mutta kotiväen vierailu helpotti melkoisesti tätä ongelmaa, eli linjastolta repäisty kiuas odottaa asentajaansa! Samalla saa talven patahommia järkeistettyä, eli pesulle lähtiessä ei tarvitse lämmittää vajaata 200 litraa, vaan selviää sillä kiukaan kyljessä olevalla säiliöllä. Sitten isommalla remmillä saunoessa voi lämmittää molempien tulipesiä.

[Mäkitupalainen]

Ensimmäinen valutyö valmis

Ja seuraava kuivumassa...Meinasi mennä tiukoille yöpakkasten suhteen nämä valuhommat Vielä kun joku taikoisi sähköt noihin niin saisi valoa pihaan.

Asiaan liittyen, on muuten melkoisen helppoa hommaaa näillä nykyisillä pahvimuoteilla! Pahvi vettyy betonista niin paljon, että seuraavana päivänä voi käsin kuoria muotin pois. Olen kerran aiemmin nähnyt, kun rintamamiestaloon valettiin perinteisesti kuistin jalat puumuotteihin ja johan oli hommaa tähän verrattuna.

[Mäkitupalainen]

Valojen kaapeloinnit hävitetty maakerroksen alle, toisen valon pylväs noussut korkeuteensa ja toinen odottaa vielä. Kellariin vaihdoin ensimmäisen ikkunan vanhan yksinkertaisen tilalle. Vanha ikkuna oli suoraan kivijalassa kiinni ja seisovaa kosteutta oli havaittavissa. Muutin rakennetta niin, ettei uuden ikkunan karmi ole pohjastaan betonia vasten, vaan alla on reilu tuulettumisaukko. Pellitys hoitaa ulkopuolella tämän reilun raon piilottamisen...täytyisi vielä miettiä, miten jätän sen pellin hengittäväksi . Samalla ikkuna nousi sen verran ylöspäin, etten usko viimeisten lumisten talvien kaltaistenkaan yllättävän tätä ikkunaa. Maanpinta oli nimittäin sen verran lähellä ikkunaa, että varmasti on ennen lapioitu tuosta kohtaa.

Nyt on tuuletusikkuna sen verran asiallinen, että suihkussakäynnin jälkeen voi enimmät kosteudet tuulettaa mäelle :)

Keittiöön hankin Harvian liesikamiinan. Ei ole mitään hajua aikataulusta, koska ehdin sen laittaa paikalleen, mutta onpahan nyt ainakin hankittuna valmiiksi :D

Sauna piti lämmittää eilen illalla, mutta jäi lämmittämättä, kun piippu ja tulipesä on vähintäänkin arveluttavassa kunnossa. Ei lopu hommat kesken

[Mäkitupalainen]

Kiuas viskattiin mäelle viime viikolla alkuviikosta ja perjantai-iltana valoin uuden lattian kiukaan tulevalle paikalle. Tiilihormista naputeltiin helposti irtoavat laastit irti ja todettiin, että useampi tiili vaaditaan turhan isojen aukkojen pienentämiseen. Hormipelti menee uusiksi. Saunahiiren tapasin muutamaan otteeseen, mutta tapailut jäivät vähemmälle sen jälkeen, kun se järsi puoliksi kovettunutta uretaania pois kulkureitiltään.

Talossa ilpin sisä- ja ulkoyksikkö ovat paikallaan siististi, mutta sisäkaapelointi, kytkeminen, putkitus ja tyhjiöinti vielä puuttuu. Öljylämmitys reistasi paineiden osalta ja tällä viikolla vaihtui paisuntasäiliö. Yksi kellarin patteriventtiili tiputtelee, joten se pitää myös vaihtaa tässä ASAP. Kellariin tein eilen läpiviennin uuden ikkunan viereen ja siitä pujottelin kaapelin ulos. Tähän mennessä roikkapelleily on ollut surkuhupaisaa silloin, kun ulkohommissa on tarvinut virtaa. Varmaan mukavampi viimeistellä ulkovalojenkin sähköjä, kun saa keinovaloa ilman roikkaa, mikä pitää ulko-ovea raollaan Kellarissa on myös alkuperäinen öljysäiliön tasomittari, josta edelliset asukkaat kommentoivat, ettei se toimi. Avasin sen ja ihmetys oli melkoinen: sisällä kaksi 4.5 voltin littanaa paristoa ja kuorissa vuosiluku -78. Nämä vaihdettua sain mittariin eloa ja lukema virkkoi "pinnankorkeus 0.9 x öljysäiliön tilavuus". Toivon todella, että tämä pitää paikkaansa, sillä silloin jäljellä olisi 2700 litraa öljyä Kaupantekohetkellä oli puhetta että "joudutte sitten joskus syksyllä täyttämään öljysäiliön". Tarkkaa tietoa ei ollut jäljellä olevasta määrästä.

Womani on keräillyt puutarhasta alkuperäistä kukkakasvustoa kellariin turvaan kylmyydeltä ja saa nähdä saammeko ne vielä heräteltyä ensi keväänä eloon. Mukavaa säästää kukkia, jotka parhaassa lykyssä ovat jo puutarhaa somistaneet 50 vuotta!

[jtv000]

Paljon taas tapahtunut, kivoja juttuja.

[Mäkitupalainen]

Viikonloppuna oli taas enemmän ja vähemmän tarpeellista menoa molempina päivinä, mutta ainakin tuli työkaluarsenaalia parannettua ja keittiön laminaatit hankittua. Sentään jossain edistystäkin, eli ilpin sähkökaapelin sain keittiön osalta vedettyä. Siihenkin saa palamaan yllättävän paljon aikaa, kun käyttää 50-lukuisempia kiinnittimiä, eli näitä


näiden sijasta


Jos joku tuossa keittiön katossa on yllättänyt niin se, kuinka kovaa tuosta puusta tulee vanhetessaan. Tuntuu kuin kuivaan koivuun hakkaisi kiinnittimiä.

[Mäkitupalainen]

Tänään womani repi keittiön linoleumia irti ja meikäläinen paineli liiteriin. En piilottamaan pulloa perinteitä vaaliakseni, vaan ihan järjestelemään puupinoja, koska ne näyttivät enemmän Pisan torneilta kuin puupinoilta. Ja mitäpä löysin puiden alta nurkasta!


Tämä kasa tässä oli Kotilämmön kamiina, joka oli totaalisen laho ja purkui käsin. Olin häikäilemätön, sillä sen takaa pilkisti jotain parempikuntoista!


Kyllä, Porin-Matti!


Kaikki osat tallessa, mutta korroosiopeikko ollut ahneena ainakin ulkokuoren osalta.


Sisältä löytyi ilmeisesti viimeisen lämmitysyrityskerran hyvin kosteat uutiset paperitollona, josta sitten sain varovasti taiteltua nurkkaa sen verran, että selvisi vuosi. Hauskaa salapoliisityötä, sillä taloon on asennettu öljylämmitys 1965, joten Porin-Matti on saanut armoa vielä parisen vuotta ennen pihallelentoa. Ja siitä tähän päivään liiterissä! Kovaa tekoa, sillä esimerkiksi maata vasten olleet jalat ovat vielä täysin kunnossa.