Salaojaputki

[Matti Alander]

Salaojaputki aiheena tuntuu hieman ympäripyöreältä, mutta tärkeä lopputuloksen kannalta kuitenkin.
Homma lähtee risusalaojista ja kivisalaojista, joilla vesiä on aikoinaan pyritty ohjailemaan. Salaojituksella pääsääntöisesti pyritään alentamaan pohjaveden pintaa ja vähentämään haitallista kosteutta perustuksissa.
Lautaputkiakin on tullut joskus vastaan, mutta korjatessa yleisimpiä ovat tiiliputket tai heikkolaatuiset muoviputket. Lisäksi ongelmaa liian usein tuottavat huoltamattomat järjestelmät ja toisinaan päin peetäkin toteutetut viritelmät.
Tiiliputki materiaalina on ollut kestävää, mutta aikoinaan huoltokaivoja asennettiin liian vähän, yleisesti ainoastaan yksi perusvesikaivo. Tiiliputken ongelmana usein juurien pääsy putkitukseen ja lopputuloksena tukos. Salaojasoraa oli melko vähän ja laatukin heitteli, eikä sorastus johtanut vettä kovinkaan hyvin. Yleinen ongelma on ollut myös tiiliputkien jäätyminen, varsinkin autotallin luiskien ja porrasmonttujen alla, jossa peitesyvyys hyvin alhainen. Tiiliputki kesti huonosti jäätymistä ja rapautui, seurauksena monesti vettä kellarin lattialla.
70 luvulla alkoivat ilmestyä muoviputket, jotka olivat hyvin alkeellisia, pituussuuntaiset viillot ottivat huonosti vettä sisäänsä. Tarkastuskaivoja alkoi kuitenkin jo ilmaantua talon nurkkiin, massiivisia helposti routivia yleensä betonisista viemäriputkista tehtyjä. Kaivoputkia oli vaikea katkoa sen ajan työvälineillä moskalla ja piikillä, jolloin tarkastuskaivot helposti jäivät alas tai ylös törröttämään.
80 luvulla kuvioon tulivat niin sanotut peltosalaojaputket kieppitavarana, joka oli jo jonkinmoinen parannus. Ongelmia teettivät oudot koot, joihin sopivia osia oli niukemmin saatavana kuten nykyisinkin. Muitakin ongelmia on ollut näidenkin muoviputkien kanssa: Muovimateriaali hyvin huonosti UV säteilyä kestävää ja jo vuoden suojaamatta säilytettynä melko rapeaa ja käyttökelvotonta. Vetelä rakenne kerää helposti painumia ja jopa sepelikivet tunkeutuvat lävitse, sekä korrukoitu rakenne kerää lietettä.
Eniten käytössä ovat nykyisin tuplaseinämäiset salaojaputket ja kootkin ovat standartisoitu. Polypropeeni yleisin raaka-aine, kestää hyvin kylmää ja kuumaa, eikä ole kovinkaan herkkää UV säteilylle. Sileä lietettä keräämätön sisäpinta, kevyt ja vahva lujuusluokat SN 4 ja SN 8. Oikeastaan mielestäni ainoa ongelma lähes lapsellisen tuntuiset haitari haarat ja kurvit, joissa edellisen sukupolven muovisalaojaputkien huonot puolet mukana. Suosittelen paremman lopputuloksen aikaansaamiseksi käyttämään merkittävästi vahvempia ja sisäpinnoiltaan sileitä viemäriosia. Säädettävät Jotiflex osat ovat myös lyömättömiä salaojaputkien liitoksissa.
Viimeisin uutuus salaojituksessa on salaojitusmoduulit, joissa tupla salaojaputken päälle on kuorrutettu Fuktisol eristekerros. Näin on aikaansaatu jäätymätön salaojituselementti, mikä on kevyt kuljettaa vaikka saareen. Eristys anturan kohdalla paranee entisestään ja anturan kuivuminen tehostuu. Tuotteessa on suorat osat ja kulmaosat valmiina erikseen. Aina se kehitys vaan maailmassa menee eteenpäin.

[juha1]

mitä mieltä olet siitä uudesta salaojaputkesta, punainenkohan väriltään, nimeä en muista, siinähän vesi tulee tavallaan alhaaltapäin putken sisään kuin suihkulähteestä ja muistaakseni ei tarvitsisi edes salaojasepeliä ympärilleen..? hieman kalliimpaa taitaa olla, mutta se nyt ei tuossa konkurssissa tunnu muutenkaan..

[Matti Alander]

Olen kuullut aiheesta, mutta en perehtynyt siihen, saati sitten käyttänyt tuotetta, joten en pysty kommentoimaan.
Todellisuudessahan C 2 ohjeen mukaisesti tehdyssä salaojituksessa, on putkiston alla 100 mm kerros salaojittavaa kivimateriaalia. Tällaisessa rakenteessa pääosa vedestä kulkee helpointa tietä sorastuksessa ja ihmetyksen aihetta aina silloin tällöin syntyykin täysin kuivista salaojan tarkastuskaivoista. Varsinkin kun käytetään tehdasvalmisteisia tiivispohjaisia salaojan tarkastuskaivoja ei vettä niihin pääse laisinkaan, kun vesi ei virtaa putkistossa vaan sepelikerroksessa.
Maailma ei vielä tosiaankaan ole valmis ja salaojaputketkin kehittyvät, pitää paneutua esittämääsi aiheeseen, onko siinä ideaa.

[Ruskolainen]

Olen kuullut aiheesta, mutta en perehtynyt siihen, saati sitten käyttänyt tuotetta, joten en pysty kommentoimaan.
Todellisuudessahan C 2 ohjeen mukaisesti tehdyssä salaojituksessa, on putkiston alla 100 mm kerros salaojittavaa kivimateriaalia. Tällaisessa rakenteessa pääosa vedestä kulkee helpointa tietä sorastuksessa ja ihmetyksen aihetta aina silloin tällöin syntyykin täysin kuivista salaojan tarkastuskaivoista. Varsinkin kun käytetään tehdasvalmisteisia tiivispohjaisia salaojan tarkastuskaivoja ei vettä niihin pääse laisinkaan, kun vesi ei virtaa putkistossa vaan sepelikerroksessa.
Maailma ei vielä tosiaankaan ole valmis ja salaojaputketkin kehittyvät, pitää paneutua esittämääsi aiheeseen, onko siinä ideaa.

Mihin se vesi sitten menee jos tarkastuskaivoon ei tule vettä? Rakennehan on toimimaton ja valmiiksi susi. Eli käytännössä tuolla C2 saa pyyhkiä takalistonsa?
Kyseisellä tyylillä tehtynä talon ympärille rakennetaan uima-allas josta vesi pääsee pois, niin mistä? Imeytymällä maahan tai nousemalla niin korkealle että se menee putkeen.
Järjellä mietittynä tarkastuskaivot ovat vain koristeita ja ne kannattaa korvata 90 asteisilla uponaleilla. Vettä ei ikinä tule niin paljon että koko putken kapasitetti ylitettäisiin. Tai sitten pihalla on rakennevirhe.
Itse ratkaisin tuon veden putkeen pakottamisen viimeisestä kulmatarkastuskaivosta kokoomakaivoon salaojaputkella joka oli kääritty suodatinkankaaseen ja sorapatjan alle. Savi alla ei päästä vettä pois joten vesi meni putkea pitkin mihin pitikin.

[Matti Alander]

Ympäristöministeriön rakennustapaohje C 2 kosteus on kaksi jakoinen, siinä on pakottavia määräyksiä ja ohjeita. Mielestäni ohje kuitenkin kannattaa lukea myös työn teettäjän, melko moni tekijä kuitenkaan sitä aivan liian usein on lukematta.
Olet oikeassa, pääosalla putkea harvemmin tuskin koskaan tulee tällä rakenteella olemaan putkistossa vettä. Muutenkin salaojaputket ovat yleisesti vain hämähäkkien ja Sauna Jaakkojen kotikoloja. Ovat kuitenkin turvana mahdollisesti olosuhteiden muuttuessa rakennuksen pitkän elinkaaren aikana. Samaa varmaankin on tavoiteltu tällä 100 mm salaojittavalla putken alustäytöllä.
Savisulun käyttö hulevesien purkulinjassa on melko harvinaista omakotityömailla, sillä kuitenkin saadaan vedenpinta nousemaan salaojitusputkeen ennen perusvesikaivoa. Samalla varmistetaan, että huleveden purkulinjaston sorastusta pitkin ei pääse syntymään takaisin päin virtausta. Muutenhan perusvesikaivon padotusventtiilikin on lähes toimimaton.
Hyvänä puolena 100 mm sepelipatjalla voidaan ainakin pitää mahdollisen pumppaamon virtakatkosten aikana hyödyksi käytettävää vesitilaa, ettei vesi aivan heti täytä kellaria. Putkisto ja sepelipatja kun on oikeaoppisella korkeudella lattian pinnasta saadaan aikaiseksi helposti parikymmentä kuutiota vesitilaakin.
Usein yksinkertaisina pidetyt asiat ovat lopulta melko monimutkaisia ja vähättelykulttuuriakin maastamme löytyy. Oikeaoppisesti toteutetut salaojitukset kuitenkin voivat parantaa myös unen laatua.

[juha1]

tuossa eilen lueskelin aikani kuluksi paria rakennusblogia. molemmissa tehtiin sellaista puolen miljoonan pytinkiä tai ainakin se siltä näytti.

kummassakin laitettiin salaojat anturoiden ympärille jo alku vaiheessa ja salaojasepeliä käytettiin ainakin toisessa. tekstissä sanottiin, että putket laitettiin sepeliin ja vasta sen päälle pantiin ohuempaa tavaraa, ettei irtohiekka ole heti putkissa.

jos talon budjetti on vajaa puoli miljoonaa, niin ei siinä paljon säästöä tule jos jättää yhden taikka pari rullaa suodatinkangasta ostamatta, ottaen huomioon, mikä voi olla lopputulos, jos hiekka pääsee läpitte..

sitten on tietenkin se toinen vaihtoehto, kuten kaverilla ku kysyin salaojista, sanoi et pitää kysyä muijalta, kun hän ei muista miten ne tehtiin. eli ei varmaan mitenkään. mut eihän vanhalla pellolla voi vesi nousta.. kolmas versio sitten on ku kaveri kemissä teki talon ja kuonakasan päälle rakennettu, rak.valvoja oli sanonut ettei tarvitse laittaa salaojia kun on kuonan päälle tehty, ei pitäisi nousta veden siinä ylöspäin.. siinä nyt voisi jo jotain järkeä ollakin, jos se vesi siinä ei tosiaan nouse ja ei nollaa ole mukana..

tuota jälkimäistä olen miettinyt itselleni, tontille pitäisi alkaa autotallia suunnittelemaan mahdollisesti nyt talven aikana, tontin alalaita vaan on niin alavaa, että sinne on hankala salaojia saada vetämään mitenkään. siihen suuntaan myös laskee tontti joten vettä löytyy etenkin keväällä. eli olisiko parempi ajattaa reippaasti kankaan päälle salaojasepeliä puhdasta taikka sitten sitä kuonaa ja sen päälle rakentaa koko talli? vedet tavallaan menis tallin alta kulkien ojaa kohti. toisaalta jos siellä alla menee vesijohto ja viemäri, niin mahtaako ne tuon veden takia jäätyä talvella jos oikein koste syksy kuten nyt on ollut?

[kakkaroolari]

Tajoan omat mielipiteeni tähän kohtaan. Salaojan tarkoitus on estää pohjaveden nousu, siinä mielessä siis ei ole mitään merkitystä onko joukossa nollaa tai ei. Salaojasoraa voi myös käyttää, on vaan vaikeampaa saada nykyään kuin sepeliä. Tokkopa se sen sepelin joukkoon paljoa painuu jos maata ei häiritä. Kapillaarikatko lattian ja muurin alla on sitten tietty varmaan parempi olla semmosta missä ei hienojakoista ainetta isommin ole. Mulle tuli tallin alle kauttaaltaan 200 mm sepeliä kapillaarikatkoksi kun on reunavahvistettu laatta. Kiertää siellä toki salaojaputketkin. Onhan se tietty vähän kalliimpaa kuin murske, mutta ei kai ny hirveen paljoa.

[Matti Alander]

Salaojituksessa käytetään muutakin kuin putkea, se on kokonaisuus. Siinä voidaan käyttää salaojittavaa eristettä ja sepeliä tai soraakin. Pystysalaojitus täytyy hoitaa kellarinseinää vasten olevalla salaojituskerroksella, jolla poistetaan veden paineen kasteleva vaikutus.
Kemin suunnalla on täytöissä käytetty kuonaa, mistä ei parempaa tietoa. Turvallisinta on käyttää täytöissä niin sanottuja selviä sepelilaatuja 16 - 32 mm ja muoviputkien ympärillähän ei käyttää saa yli 20 mm raekokoja rikkoontumisen välttämiseksi. Muoviputkien ympärillä 5 - 11 mm on hyvä raekoko. Peltosalaojaputki on suunniteltu salaojasoralle 0,02 - 20 mm, sepeli voi olla sille liian terävää ja tunkeutuu helposti läpi.
Suodatinkankaita kannattaa aina käyttää maalajeja erottamassa, kuten edellä kerrottiin kustannus olematon kokonaisuudessa.

[juha1]

eli mielellään anturan alle kapillaarikatko ja valun sisälle sitten katko myös sepelillä. eli se 200mm minimissään alle. sen alla voi olla sitten mitä maata vain, kunhan nyt ei mitään humusta tietenkään..

meillä salaojien ympärille maan sisään pantiin juurikin tuota kuonaa, oli selvää tavaraa ja puhdasta, hyvin on vesi huilannut, ei voi moittia. kangas ympärillä. aika kovan tuntuista tavaraa sekin on, ei ihan helpolla tunnu menevän rikki ja murskaannu.

[Matti Alander]

Kapillaarikatko on erittäin tärkeä ja 200 mm on täysin minimi, niin anturan kuin betonilaatankin alla. Sen käsittelyssä oltava huolellinen pienikin määrä hienoaineksia jos pääsee joukkoon on se pilalla. 300 mm voisi pitää suositeltavana.
Mikäli sokkelin sisään tehdään täyttöjä, niin nekin sitten selvällä sepelillä, uusia taloja kun tehdään niin eristekerroskin hyvin paksu ja täyttöjen määrä jää pieneksi.
Ketumullalla täyteltiin sokkeleita takavuosina runsaasti ja kyllä kesii Yki iloisesti perustuksista keväisin lämmityskauden loppupuolella.
Kuona voi olla hyväkin tuote, samantyylistä kuin vaahtolasi tai kevytsora, toimii samalla jonkinverran eristeenäkin.

[Matti Alander]

mitä mieltä olet siitä uudesta salaojaputkesta, punainenkohan väriltään, nimeä en muista, siinähän vesi tulee tavallaan alhaaltapäin putken sisään kuin suihkulähteestä ja muistaakseni ei tarvitsisi edes salaojasepeliä ympärilleen..? hieman kalliimpaa taitaa olla, mutta se nyt ei tuossa konkurssissa tunnu muutenkaan..

Olen tutustunut Teho Drain salaojaputkeen, jossa varsin yksinkertaiseen tuotteeseen on keksitty uutta ideaa. Keksinnössä vettä salaojaputkeen otetaan alakautta jonkinmoisen kanaalin avulla putken yläosaan. Näin vähennetään lietteen pääsyä putkeen ja huoltotarvetta.
Esitteessä putkea mainostetaan itsepuhdistuvana, mikä varmaankin pitää paikkansa.
Omilla työmaillamme olemme käyttäneet jo muutamia vuosia salaojitusputkia, joissa reijät ainoastaan alapuolella. Tämäkin vähentää lietteen kulkeutumista putkeen ja lisäksi pitää veden pinnan Teho drainiin verrattuna alempana.
Teho drainin säästöpuolella mainitaan suodatinkangas, jota säästöä käytettäessä Fuktisol tekniikkaa ei oikein voi hyödyntää. Fuktisol pystysalaojituskerros on kuitenkin suojattava suodatinkankaalla. 23 vuoden kokemuksella ei ole ainakaan vielä tullut vastaan ainoatakaan lietteestä tukkeutunutta suodatin kangasta, joten sen kanssa ei ongelmaa ole.
Teho drainilla on varmasti omat etunsa, eikä sen käyttö Fuktisol tekniikan kanssa aiheuta ongelmaa, mutta kaikkia sen etuja ei voida hyödyntää. Muuten tuote vaikuttaa laadukkaalta ja toimivalta mielestäni.
Teho drain salaojitusputkesta voi lueskella osoitteessa www.petec.fi