Moi,
Miten ja millä välineillä huuhdellaan salaojaputket, onko tekijöitä ja paljonko maksaa PK-seudulla vai kannattaako tehdä itse ? Ojaa on n. 30m, kun yksi sivu talosta on ojittamatta.
Pari vuotta sitten ostettua taloa kiertää n. < puolen metrin syvyyteen 80-luvulla upotettu keltainen "peltosalaojaputki". Kivijalka ja kellarin lattia kyllä on paljon syvemmällä. Raksystems suositteli kuntoraportissa tarkastamaan (?) ja huuhtelemaan.
Salaojien huuhtelu
Erikoissuuttimella, joka painevedellä putsaa putket. Yrityksiä löytyy puhelinluettelosta tai nettihaulla (salaojien puhdistus tai viemärien puhdistus).
Pieni perusopas peltosalaojista (mutta samat periaatteet talosalaojissakin):
http://www.salaojakeskus.fi/pdf/kpopas.pdf
Pieni perusopas peltosalaojista (mutta samat periaatteet talosalaojissakin):
http://www.salaojakeskus.fi/pdf/kpopas.pdf
-
Matti Alander
- Jäsen
- Viestit: 2256
- Liittynyt: To Tammi 13, 2005 20:36
Raportin suositus
Raportti varmaankin suositteli tarkastettavaksi ja pestäväksi alimmaista alkuperäistä salaojaputkea. Tämä taas on hieman ongelmallista, koska alkuperäiset salaojaputket on tehty tiiliputkina iiriliitoksin. Tällöin on kaivettava ensin kulmat auki, jotta pääsee huuhtelemaan.
Tontilta löytyy yleisesti ainoastaan perusvesikaivo, joka yleisesti on jäänyt maan alle ja sitä on vaikeahko paikallistaa. Olisi hyvä jos löytyisi jotain alkuperäisiä piirustuksia, joista voisi mittailla ja hakea kaivon kantta. Useasti on järjestelmät toteutettu niihin aikoihin sekavesiviemäreinä, jolloin perusvesikaivon putki on liitetty likavesiviemäriin ja perusvesikaivo löytyy hyvinkin läheltä saostuskaivoja.
Hyvinkin yleinen putkistojen tukkeutumisen syy on tyhjentämätön perusvesikaivo, jolloin lietettä alkaa kertyä putkiin enenevissä määrin.
Toinen yleisimmistä syistä on tiiliputkien rikkoontuminen jäätymällä autotallin luiskien ja porrasmonttujen kohdalta, joissa peitemaata on niukalti. Putken rikkoontuminen taas aiheuttaa tukkeentumisen ja lopulta mahdollisesti kosteusongelmia.
Kellarinseinärakenteissa käytetyillä kaksikerrossalaojituksilla ei yleisesti ole juurikaan virkaa, koska salaojitus on tarkoitettu pohjavesiä varten. Myöskin oikeaoppisesti toteutetuissa salaojituksissa kellarinseinän ja maan välissä on pystysalaojakerros, jolla on tarkoituksena poistaa mahdollinen vedenpaine maan ja seinän välissä, tällöin vesi valahtaa ohi ylimmäisen salaojitusputken suoraan alimmaiseen ja sieltä pois.
Toisen kerrokseen asennetuilla salaojituksilla on myös taipumuksena painua helposti, jolloin niillä voidaan aikaansaada, jopa lisääntyvää ongelmaa kosteusteknisten asioiden kanssa. Siksi niiden käyttöä ei pidä suositella.
Pintavedet ohjataan pois maakallistuksilla vettä läpäisemättömillä maakerroksilla vähintään 3 metrin päähän sokkelista ja rännivedet nykyisin pääsääntöisesti tiiveillä muoviputkituksilla lähimään ojaan tai kunnan sadevesiverkkoon.
Rintamamiestalon perustusten pääongelma on yleisesti kapillaarinen kosteudennousu ja näihin pystytään vaikuttamaan parhaiten käyttämällä oikeaoppisia lämmöneristyksiä ja vesihöyryä läpäiseviä rakenteita kellarin ulkopuolella.
Tontilta löytyy yleisesti ainoastaan perusvesikaivo, joka yleisesti on jäänyt maan alle ja sitä on vaikeahko paikallistaa. Olisi hyvä jos löytyisi jotain alkuperäisiä piirustuksia, joista voisi mittailla ja hakea kaivon kantta. Useasti on järjestelmät toteutettu niihin aikoihin sekavesiviemäreinä, jolloin perusvesikaivon putki on liitetty likavesiviemäriin ja perusvesikaivo löytyy hyvinkin läheltä saostuskaivoja.
Hyvinkin yleinen putkistojen tukkeutumisen syy on tyhjentämätön perusvesikaivo, jolloin lietettä alkaa kertyä putkiin enenevissä määrin.
Toinen yleisimmistä syistä on tiiliputkien rikkoontuminen jäätymällä autotallin luiskien ja porrasmonttujen kohdalta, joissa peitemaata on niukalti. Putken rikkoontuminen taas aiheuttaa tukkeentumisen ja lopulta mahdollisesti kosteusongelmia.
Kellarinseinärakenteissa käytetyillä kaksikerrossalaojituksilla ei yleisesti ole juurikaan virkaa, koska salaojitus on tarkoitettu pohjavesiä varten. Myöskin oikeaoppisesti toteutetuissa salaojituksissa kellarinseinän ja maan välissä on pystysalaojakerros, jolla on tarkoituksena poistaa mahdollinen vedenpaine maan ja seinän välissä, tällöin vesi valahtaa ohi ylimmäisen salaojitusputken suoraan alimmaiseen ja sieltä pois.
Toisen kerrokseen asennetuilla salaojituksilla on myös taipumuksena painua helposti, jolloin niillä voidaan aikaansaada, jopa lisääntyvää ongelmaa kosteusteknisten asioiden kanssa. Siksi niiden käyttöä ei pidä suositella.
Pintavedet ohjataan pois maakallistuksilla vettä läpäisemättömillä maakerroksilla vähintään 3 metrin päähän sokkelista ja rännivedet nykyisin pääsääntöisesti tiiveillä muoviputkituksilla lähimään ojaan tai kunnan sadevesiverkkoon.
Rintamamiestalon perustusten pääongelma on yleisesti kapillaarinen kosteudennousu ja näihin pystytään vaikuttamaan parhaiten käyttämällä oikeaoppisia lämmöneristyksiä ja vesihöyryä läpäiseviä rakenteita kellarin ulkopuolella.