Miehet ei tajuu.. vanhan säilyttämisestä

[puuhapete]

Ajattelin että tältä palstalta saa kiinni useamman naisen vastaamaan ja saa toki miehetkin vastata!

Onko teillä ollut ongelmia siippanne kanssa vanhan säilyttämisestä? Eli ostovaiheessa ihaillaan vanhaa taloa ja sen tunnelmaa, mutta remontin tullessa halutaankin laittaa omannäköistä ja uutta, koska vain uusi on hyvää. Näin meillä Itse haluaisin mahdollisimman paljon säästää vanhaa ja koitankin aina toppuutella miestä, jokseenkin huonolla menestyksellä. Ymmärrän toki että joitain asioita on pakko uusia koska on liian huonossa kunnossa tms.. tällöinkin mielestäni pitäisi korvata toisella vanhalla/vanhantyylisellä. Nyt mies on tajunnut vedota tuohon "pakko uusia" -kikkaan yhäuseammin ja seuraavaksi on hävitysuhan alla on eteisen pinkopahvikatto *nyyh* Eikä luonnollisesti uutta voi laittaa koska se on liian vaikeaa. Onneksi hän sentään halusi säätää lautalattian, ettei mikään ihan täysi julmuri ole Pahana "takapiruna" uuden kannattamiselle on miehen isä, joka laittaisi laminaatitkin lattiaan

Katsonkohan itse samalla tavalla putkeen, kuten miehenikin, kun en näe omia mielipiteitäni kauemmas? Onko muita keinoja saada mies säästämään vanhaa kuin uhkailu, kiristys ja lahjonta?

[roosa]

Onko teillä ollut ongelmia siippanne kanssa vanhan säilyttämisestä? Eli ostovaiheessa ihaillaan vanhaa taloa ja sen tunnelmaa, mutta remontin tullessa halutaankin laittaa omannäköistä ja uutta, koska vain uusi on hyvää. Näin meillä Itse haluaisin mahdollisimman paljon säästää vanhaa ja koitankin aina toppuutella miestä, jokseenkin huonolla menestyksellä. Ymmärrän toki että joitain asioita on pakko uusia koska on liian huonossa kunnossa tms.. tällöinkin mielestäni pitäisi korvata toisella vanhalla/vanhantyylisellä.

Ihan samoin meillä
Tuorein asia on pihalaatat, meillä on vanhoja, sammaleisia ja patinoituneita betonilaattoja pihalla ja ne mies korvaisi upouusilla ja siistin näköisillä betonikivillä.

[jmattis]

Jotenkin kummastuttaa, jos vanhan säilyttäminen riippuu siitä onko pallit vai ei...

[Tuulenhovi]

Meillä ei yritetä remontoida koko taloa kaikessa vanhaa säilyttäen. Se olisi aika mahdotontakin, kun seinät on lastulevytetty ja keittiön kaapit uudistettu 70-luvun loppupuolella, yms. Tehdään oman näköistä uudistaen ja vanhaa säilyttäen, eli sekoittaen eri tyylejä oman maun ja mahdollisuuksien mukaan. Mutta siis mielipide-eroista ja yhteneväisyyksistä...

Meillä on avoportaat yläkertaan. Niissä alkuperäiset rautakaiteet, itsetehdyn näköiset, ei siis ihan symmetriset, vähän kärsineet, yms. Niistä oltiin heti samaa mieltä, että hiekkapuhallutetaan ja maalataan.

Pikkueteisestä (ent. tuulikaappi, koska kuisti oli aiemmin avoveranta) löytyi levyn alta pätkä sormipanelointia. Mä olin heti sitä mieltä, että se jätetään siihen ja näkyviin ehdottomasti! Isännän mielestä on hölmön näköistä, kun sormipanelia on vaan sillä yhdellä seinällä oven päällä. Mutta kyllä mä sain tahtoni läpi, kun vaan jankkasin, että aattele nyt, siinä on varmaan ainoa kohta seinää koko talossa, josta löytyy alkuperäistä pintamateriaalia..!

Olkkarin katto on aika erikoinen, sen jääminen päätettiin yhdessä, vaikka onkin vähän huonossa vedossa. Avotakan mä haluan säilyttää ja laittaa varaavan takan, tms. ruokailuhuoneeseen. Isäntä purkais sen pois ja laittais uuden sen tilalle.

[JJ]

No jos puoliso ei pysty kuuntelemaan toista ja ette pysty yhdessä tekemään päätöksiä (niin että sinäkin saat vaikuttaa) kannattaa miettiä onko kaikki suhteessa ihan ok?

Ei millään pahalla.

Meillä päätökset tällaisissa asioissa tehdään yhdessä ja etsitään ratkaisu joka tyydyttää molempia. Tosin kellari on minun valtakuntaani ja siellä saan tehdä mitä haluan.

Ja antaa isän sanoa mitä vaan eikös talo kuitenkin ole teidän...

[Kipsu]

Toisten mielestä vanhan talon tunnelma ei ole mitenkään säilyttämisen arvoista. Meilläkin suurin piirtein jokainen sanoi alkuun käydessään, että kai te katon maalaatte (tummunut paneelikatto) ja suoristatte seinät kipsilevyllä ja uusitte ovet (vanhat lakatut). Samoin vedettyjä ikkunoita (vääristää näkymää jossain paikoin) ihmettelivät useimmat, että koska aiotte tehdä ikkunaremontin (lue: ostaa uudet ikkunat). Se, missä itse mokattiin ja oikein kunnolla, oli laminaatti. Tänä päivänä en laminaattia lattioihin laittaisi, kyllä lautalattia on ainoa oikea rintsikkaan, sitä meillä ei tosin ollut entuudestaan, vaan jotain maalattua levyä. Toisaalta keittiö maitolasiovineen on Ikeasta ja tosi nätti onkin, niin että oman ajan juttuja voi hyvin käyttää remonttiin. Meillä on myös edelliset kämpät olleet aika värittömiä, mutta tähän taloon eivät valkoiset vain sovi, tämä vaatii värejä. Itse olen kyllä sellainen, että en pysty kovin rumassa asumaan, pintaremppaa on joka tapauksessa tehtävä välittömästi. Siitähän se laminaattikin tuli: halvalla ja helposti hyvännäköistä lattiaa joka puolelle... Vitsit että kaduttaa!

[Maiju]

Meillä on (ainakin tässä vaiheessa) ollut niin, että mies hyväksyy mun hassutuksen (?) siitä, että uutta en halua enkä uuden näköistä. Mun mielestä joka nurkasta pitää vähän vetää ja silleen. Katsotaan nyt miten asia kääntyy remontoidessa, koska niinhän se vaan monesti on että nopeampaa ja helpompaa ja joskus myös halvempaa on tehdä laminaateista lattia jne. Ehkä naisilla on vaan enemmän kärsivällisyyttä näissä asioissa, koska sitähän vanhaan tyyliin laittaminen vaatii. Materiaaleja täytyy välillä hakea kissojen ja koirien kanssa ja aikaahan se vie. Mulle itselle on tärkeää se, että tyyli säilyis kuitenkin yhtenäisenä ja se tuntuu olevan haasteellisinta. Katsotaan nyt sitten kun remonttihommiin käsiksi päästään, että montako kertaa luen tätä naureskellen. Veikkaan kuitenkin, että jos mulle tarjotaan laminaatteja tms niin heittäydyn selälleni kiljumaan ja potkimaan

puuhapete: Anna sille miehelle vaikka saunarakennus mitä saa väsätä uuden mukaisesti ja lyö vaikka talotohtori kirja käteen ;) Tai meette yhdessä pinkopahvikurssille :D kyllä se siitä... Kummankin siellä kuitenkin pitäis asustaa.

jmattis: Moni asia riippuu siitä onko pallit vai ei

[Tuulenhovi]

Juu, siis tottakai kaikilla ihmisillä on mielipide-eroja... Mutta lopullinen ratkaisu syntyy kyllä keskustelemalla ja punnitsemalla asioita joka kantilta. Kummankin pitää joustaa vähän, että pysyy sopu ja kodista tulee viihtyisä kummankin mielestä!

[Labyrint64]

Mulle on tärkeää perustoiminnallisuus ja se että voi luottaa talon kestävän vielä kymmeniä vuosia. Täytyy myöntää että jälkeenpäin on tullut mieleen että lautalattia olisi sittenkin melko hyvä ratkaisu keittiöön. Nyt tulee muovimattoa.
Muualle tulee laminaattia mutta ei sitä halvinta koivunväristä vaan tarkkaan harkittua lautalattian näköistä. Ehkä kaduttaa myöhemmin - tai sitten ei. Meille on tärkeää kuitenkin talon perustoiminnallisuus ja ulkonäkö. Lisäksi lautalattian asentamista joka huoneeseen estää puutavaran kallis hinta. Kun remontissa pitää pysyä kohtuudessa ei voi pröystäillä joka asiassa. Tosin keittiön kaapistot ja koneet tuli otettua kalliimman päälle mutta meille keittiö onkin tärkeä paikka ja haluamme sen olevan kodin sydän - saunan lisäksi.

[Minttu]

Joo tää on niin tätä. Mä oon ihmetellyt että vaikka ollaan oltu jo toistakymmentä vuotta yhdessä niin vasta oman talon myötä on alkaneet mielipide-erot sisustusasioissa yms. nostaa päätään.

Muutama (huom, vain muutama!) esimerkki:
-portaat yläkertaan: vanhat puuportaat piilossa liimatun kokolattiamaton alla.
Minä: matto pois ja vanhat portaat esiin, hiominen, maalaus.
Mies: Portaat pois ja uutta pintaa tilalle.

-piha: pihassa tehty juuri massiivisia kaivuutöitä ja samalla uudistetaan pihan ilmettä.
Minä: säästetään vanhat pensaat, paikkaa voidaan vaihtaa, säilytetään vanhan pihan rehevä ilme.
Mies: paljon soraa, kivetystä ja japanilainen puutarha (wtf!???)

kellari: kellari tarkoitus syventää ja tehdä takkahuone ja khh
Minä: sikarihuonemaista vanhan talon tunnelmaa.
Mies: nahkaa, kromia, baari.
Tässä kohdassa minä tosin taivun jonkin verran koska kellarista tulee eniten miehen oma tila. Paitsi ehkä tuo kodinhoitohuone...

Kyllä miehelle pitää antaa oma(a) tila(a) eikä sisustaa sitä ulos ruusuröyhelöillä!

Mä haluaisin säästää vanhaa (ja rahaa) kun taas mies haluaa uutta. Joskus on kyllä käynyt mielessä että kannattaako tässä yhdessä asuakaan eli siinä JJ on oikeilla jäljillä. Suurin osa sisustuspäätöksistä on onneksi yhdessä tehtyjä ja hyväksyttyjä, viimeinen silaus on sitten minun heiniäni koska miestä ei verhot ja matot paljonkaan kiinnosta. Joskus sitten hankin tavaroita ns. ilman lupaa. Hommaa ei helpota se, että itseltäni puuttuu esteettinen silmä ja tyylimieltymykseni muuttuvat vuoden välein. Mutta yksi asia on kuten Maijulla: uutta on pirun vaikea ostaa koska se ei puhuttele millään tasolla. Joitain uushankintoja olen katunut, mutta vanhojen tavaroiden ostoa en koskaan. Eikä oo mieskään valittanut.

[Maiju]

Mielipide-eroja voi syntyä myös siitäkin, että nainen sanoo ja mies joutuu tekemään

Itse kyllä pyrin kantamaan seuraukset. Hyvänä esimerkkinä kun rivitaloasuntoon muutimme ja en tykännyt tummuneesta paneelikatosta niin kyllä me sen eteen yhdessä työt tehtiin. Mutta onhan niitä asioita mihin ei itse pysty eikä viitsi lähteä harjoittelemaankaan...

Uskon kyllä, että monessakin asiassa voi kehittää myös sen edullisen version vanhaakin kunnioittaen, mutta taitaa tästäkin asiasta tulla/olla jo jonkinlainen trendi joka vaikuttaa hintoihin. Joidenkin vanhojen kalusteiden hinnat mm. aiheuttaa välillä melkein sydänkohtauksia. Jos on ihan oikeasti niin, että puoli kalustetta pitää uusia niin ei siitä kovin montaa sataa voi pyytää...

[Labyrint64]

Olen mies ja teen pääosan remontista. Avovaimo auttelee tosi ahkerasti. Mielipideeroja on tullut useasti ja talon hankinnan jälkeen noin parin kuukauden ajan olin totaalisen rikki. Mielessä kävi jo melko synkkiä ajatuksia. Katosta paljastui vesivahinko ja budjetti heitti häränpyllyä. Alunperin suunniteltu massiviinen takka piti jättää pois suunnitelmista ja joku koko seinän peittävä liukuovijärjestelmäkin pitää harkita uusiksi kovan hinnan takia. Tonni pelkistä ovista on mielestäni ihan ryöstöä.

Itse en osaa sisustaa joten olen delegoinut hommaa emännälle. Suuren osan päätöksistä olemme tehneet yhdessä mutta monta kertaa on mennyt niin että emäntä haluaa keittiöön lattialle laatat mutta kun kerron mitä kaikkea laattojen asentaminen vaatii (työt, materiaalit, kustannukset) niin toteamme että ehkä säästämme hieman ja laitamme halvemman lattian. Emäntä oli alunperin levyttämässä kaikkien huoneiden seinät kun ne nykyisellään on tapetoitu ja hieman kuhmuraiset. Kun kerroin hankkeen kustannukset ja työmäärän alkoi emäntäkin taipua nykyisten kupruseinien uudelleentapetointiin. Pidän hieman halvemmista materiaaleista ja käytännöllisyydestä kuin siitä että vedämme seiniin epäkäytännölliset kyprocit ja tämän jälkeen pitää jatkuvasti varoa kolhimasta seiniä tai pitää liian tarkasti harkita mihin kohtaan tekee tauluille seinään reiät.

Keittiö ja wc on emännän mielestä tärkeimmät asiat mutta kun minä halusin tehdä saunaosaston käyttökuntoon ennen mitään muuta. Tästäkin tuli riitaa mutta selvitin että kellariin rakennettu ja paneloitu sauna ja kylpyhuone ei pitkään kestä meidän jokapäiväistä suihkussakäyntiä vaan käy homehtumaan ilman suihkukaappia ja lämmittävää/kuivaavaa kiuasta ja sitten vasta ikävää onkin. Niinpä sain suihkukaapin ja kiukaan prioriteetin nostettua.

Mutta se on totta että vasta rakennusprojekti osoittaa parisuhteen kestävyyden. Kun pelissä on molempien varat ja elämän suurin hankinta sekä sen rakennus/saneeraus niin yhdessä pitää yrittää pärjätä. Kun avovaimo painosti tekemään keskikesällä remonttihommia niin minä passivoiduin ja saatoin jopa istua töiden jälkeen illan juoden olutta ja grillaillen. Jossain vaiheessa hermo petti ns. nalkutukseen (joka onneksi on erittäin harvinaista meillä) ja "kerroin" että en pysty tekemään töitä toisen käskystä vapaa-ajallani. Töissä saa pomotusta ihan tarpeeksi joten omaa kotia tehdessä pitää tuntua siltä että teen sitä itselleni ja meille - vapaaehtoisesti. Vaimo ymmärsi vihdoin ja sen jälkeen ei ole kuulunut kertaakaan mitään kehotusta tarttua remonttitöihin. Ja on mukavaa tulla töistä ja käydä remonttihommiin kun se on vapaaehtoista.

[Jokapaikanhöylä]

Onko teillä ollut ongelmia siippanne kanssa vanhan säilyttämisestä? Eli ostovaiheessa ihaillaan vanhaa taloa ja sen tunnelmaa, mutta remontin tullessa halutaankin laittaa omannäköistä ja uutta, koska vain uusi on hyvää. Näin meillä

Onneksi hän sentään halusi säätää lautalattian, ettei mikään ihan täysi julmuri ole Pahana "takapiruna" uuden kannattamiselle on miehen isä, joka laittaisi laminaatitkin lattiaan

Katsonkohan itse samalla tavalla putkeen, kuten miehenikin, kun en näe omia mielipiteitäni kauemmas? Onko muita keinoja saada mies säästämään vanhaa kuin uhkailu, kiristys ja lahjonta?

Huh! Oneksi meillä on säilynyt yhtenevä linja pääsuunnan suhteen Veikkaisin, että tollanen koettelee pidemmän päälle parisuhdettakin - jompi kumpi alkaa tuntea olonsa vieraaksi omassa kodissaan... Eli siis toivon mukaan osaatte ja kykenette nostamaan kissan pöydälle ja keskustelemaan asiat halki poikki ja pinoon

Kannataa yrittää saada kumpikin näkemään toisen näkökulma, siis ymmärtämään se ja siltä lähtökohdalta (molemminpuolinen ymmärrys) alkaa luotsaamaan projektia molempien makujen mukaan... Molempien on myös hyvä oppia tulemaan piirun verran vastaan omassa mielipiteessään.

Luulisinpa, että sopivassa suhteessa yhdistelemällä wanhaa ja uutta saatte kuin saattekin kumpaakin miellyttävän kokonaisuuden ja mikä parasta, myös vieraissa naaman viherrystä herättävän lemmenpesän

Ja tuosta "apesta": Meillä appi yritti ehottaa jos jonkinmoista laminaattia, kyprockia, etc - paras oli kuitenkin tiskikoneen laittaminen ikkunan oikealle puolelle (tiskipöytä vasemmalla puolella), jolloin sen saisi asennettua komeroon korkeammalle tasolle Nooh, antaapa muiden olla mitä mieltä tahtoo, itsellemme me tästä unelmakotia teemme

[puuhapete]

JJ & jokapaikanhöylä: ollaan tuota ennenkin remontoitu asuntoja (nuoresta iästä huolimatta) ja sopu on säilynyt. Meille tuo remotointi on elämäntapa ja tylsäähän tuo olisi jos ei mitään puuhasteltavaa ole, edellisestä muutettiin pois koska projekti valmistui Rakenneteknisistä asioista ei kiistaa saakaan, koska kumpikin ymmärtää jos jokin asia on pakko tehdä, se hyöty on rak.ins. koulutuksestani ja miehen rakennusalan hommista. Väkisinkin talosta tulee uuden ja vanhan sekoitus. Vanhoja ikänsä päähän tulleita putkia olisi täysin puupäistä säilyttää tms.. . Mutta laminaatista minäkin heittäytyisin kiljumaan.

Ajattelin vain onko muilla samoja "ongelmia" ja josko täältä löytyisi hienovaraisia keinoja manipuleerata ukko uskomaan ideoita omikseen (älkääkö nyt hyvät ihmiset ottako tuota liian vakavasti)

Ja mitä appiukkoon tulee, sillä ei ole mitään merkitystä onko talo oma vai muiden.. apua ja "hyviä" ideoita tullaan jakelemaan jokatapauksessa, mistä sinänsä ei ole mitään haittaa (kuin ajoittainen pinnankiristys), mutta viimeisimpänä temppunaan oli ehtinyt pätkiä väliovien karmit polttopuiksi. Me emme kuulemma niitä tarvitse ja jos tarvitaankin niin kaupasta saa paremman näköiset UUDET. Ja jos vielä pääsee ylitse appiukon remontointipäätöksistä edellisessä huushollissamme niin arki voi jatkua. Tämän ovat onneksi kohdanneet muutkin sisarukset ja sukulaiset, emme ole ainoita

Meillä kaikki käytännön työ toteutetaan yhdessä ja molemmat huhkivat tasavertaisesti, pelkästään jo samojen alavalintojen takia tuo on itsestäänsevyys ja molemmilla riittää kiinnostusta. Yleensä lopputulos löytyy niin että teen sata ja yksi ehdotusta joista mies valitsee itselleen sopivan. Molemmat saa mitä haluaa, itse saan toteuttaa sisustusvimmaani tutkimalla ja mies nauttii kun ei tarvitse pohtia enempiä. Ja saahan tuo oman baarinsa alakertaan ja pihalle autotallin ja varaston

Minttu: japanilainen puutarha??! otan osaa

[Jokapaikanhöylä]

Jotenkin kummastuttaa, jos vanhan säilyttäminen riippuu siitä onko pallit vai ei...

...meillä on molemmilla ja wanhaa säilyy/kierrätetään viimeseen asti