Tuijalla et tapa orapihlajaa, mutta orapihlajalla tapat tuijan kasvun. Syy siihen on se että kun on orapihlaja ollut jo maassa, niin vaikka leikkaat sen maata myöden, niin juurakko on olemassa ja se on niin vahva, että se kyllä listii tuijan taimet. Ainoa keino on, että poistat orapihlajan juurineen, joko kaivamalla sen pois, tai kantojyrsimellä jyrsitään aidan alue, jolloin orapihlajan juurakko kärsii niin paljon, että saat tuijan siihen istutettua.
Wanha wirttynyt Whiski
Jollet tiedä, ymmärrä tai osaa ole edes hauska tekemällä itsesi naurettavaksi, joten
tervetuloa Suomen pelkokertoimeen, tänään vuorossa Kotikokin erikoinen!
tuohon orapihlajan poistoon esitti näppärän keinon sähköyhtiön metsuri.
Kuulemma lähtee nätisti kun tilaa nosturiauton jossa on kahmari tai multakoura.
Sitten vaan mahdollisimman alhaalta kiinni ja nostoa, ovat kuulemma käyneet nostelemassa.
Ja samalla siitä orapihlajasta pääsee näppärästi eroon kun se auto vie ne mennessään.
Periaatteessa tuija on aika pitkälle samanlainen aitakasvina kuin kuusi. Jos sulla on siinä kauankin ne orapihlajat ollu, niin ois ihan suositeltavaa vähän parantaa maata, eli turpeella ja/tai rodomullalla. Saat maasta vähän happamamman, mikä sopii havukasveille paremmin.
Kun sulla on tuijat siellä sitten istutettu, niin muista keväisin suojata ne auringolta. Suojauksen ne tarvii siinä vaiheessa, kun aurinko alkaa keväällä porottaa, mutta maa on vielä jäässä. Suojaukseen käy mikä vaan peite, joka kumminkin hengittää. Suojausta joutuu käyttämään muutamana eka vuonna, pikkasen riippuen, kuin nopeesti tuijat lähtee kasvuun.
Leikkaa sit kuin kuusi aitaa, eli yläosa muotoillaan alaosaa kapeammaksi, jotta ei tule liikaa lumirasitusta. Latva poikki sitten kun ovat halutun korkuisia. Älä leikkaa paksuja oksia, havu ei haaroitu, joten jos paksun oksan leikkaa, niin siinä se sitten jöpöttää maailman tappiin! Eli muotoile mahdollisimman varhain ja säännöllisesti, tulee nättiä ja tuuheaa jälkeä.