Perinteiset/erikoiset/helpot herkut

[vms]

Kun on vähän päästy juttuun noiden puuhellojen ja leivinuunien suhteen, kehuttu pannukahvia jne niin...

Muistan joskus aikoja sitten syöneeni "kaalirieskaa". Taikina oli melkoisen vetelää muistaakseni ja paistettiin kuumassa uunissa ison kaalinlehden päällä; maistui siis mukavasti paistetulta kaalilta ;)

Meillä laitettiin leivinuuninlämmityspäivinä usein uuniperunoita, paistui ensimmäisinä kuumalla arinalla rapsakat kuoret (syötiin runsaan voin kanssa kuorineen) yleensä tirripaistin (viirusikaa voissa paistettuna ja reilusti suolattuna) kanssa. Rasvassa kastettiin sitten haarukan nokassa leipäpaloja...ahh!

Hyvää oli ja suonet ei oo tukossa ;)

V-MS

[whiski]

Tuota kaalirieskaa täytyy kokeilla! Millä jauholla se oli? Juuri tultiin kaupasta ja Raision Myllyn Prismassa oli nyt noita kaalikääryle kaaleja, joten kaksi tartui händyyn, vaikka eteisessä on 18 kg kaalia odottamassa valmistamista. tuossa edellisestä erästä kuva http://www.malmilandia.fi/kuvagalleria/ ... itemId=198

[jtbo]

Näin sinkkuna menee ruuan valmistukseen suorastaan hävyttömän iso osa ajasta, joten tehokkaana kaverina olen keskittynyt vain ruokiin joiden valmistus sitoo omaa aikaa mahdollisimman vähän.

Pizza on hyvä, Apetit pizzapohjia, jauhelihaa, härän kylmäsavukinkkua, juustoa ja ketsupista pohjan päälle 'kastike', tulee olla varovainen tuossa ketsupin laittamisessa pohjan päälle, ei missään nimessä liikaa, vain Heinz kelpaa tietenkin.
Jauhelihaan tulee alle ruokalusikallinen jauhelihamaustetta, sekä paprikaa ja toki ketsuppia, jauhelihan käristyessä ruutataan ketsuppia ihan reilusti pannulle ja se kitkeryys käryää pois, lävikössä valutan liiat rasvat jauhelihasta pois, niin toki vain Snellmannin jauheliha kelpaa.
Pizzapohjan päälle ladotaan sitten jauheliha (400g per pohja), siihen lihan päälle kinkku ihan siivuina ja suojataan kärähtämiseltä koko komeus juustoraasteella.

Jos haluan ohuen pizzan pizzeria tyyliin, saan sen pizzeriasta, kotona tykkään että on syömistä koko päiväksi yhdestä pizzasta, pysyy kustannuksetkin jotenkuten kurissa.

Toinen suosikki on sitten makaroni tai spaghetti ja jauheliha.

Keitetään makaronit niin, että ne eivät ole pehmeitä luttanoita, eli vesi valutetaan pois heti kun makaronit päistään alkavat vaihtaa väriä, niiden pitää purtaessa vastustaa, mutta eivät saa olla raakoja, on tarkkaa puuhaa, mausteeksi veteen heitän lihaliemikuution, se tekee hyvää, suolaa en käytä.

Jauheliha muuten samoin kuin pizzan kanssa, mutta vähemmän jauhelihamaustetta ja sen sijaan vajaa puoli lihaliemikuutiota pannulle lihan sekaan vielä kun sen oma rasva tirisee, valutetaan taas ylimääräinen rasva pois ennen paprikan ja jauhelihamausteen sekoitusta, kyllä sitä rasvaa on mauksi asti vaikka valuttaa välissä poiskin.

Sitten vaan makaronikattilaan ketsuppia selkään runsaasti (jos makaronit näkyy alta sitä on liian vähän) ja tuohon päälle kaadetaan lihat, hämmennetään ja syödään, ei mitään turhia kastikkeita, liian hidasta touhua.

Nuo nyt ovat olleet kestosuosikkeja, juuri keitetyistä paistetut perunat ja paistettu makkara menee myös, jos on liikaa ylimääräistä aikaa, yleensä ei ole niin paljoa, joten sitä tulee syötyä erityisen harvoin, eikä mitään HK sinistä, mielellään joko Aito Nakki tai Wilhelm perinteinen, perunana Lapin puikula.

Itselleni ajan lisäksi tuo maku on erityisen tärkeä seikka, omaan ehkä hieman omituisen maun, mutta sentään se on oma

Saa noita kommentoidakkin, jos jotain tolkkua saa ;)

[vms]

Täytyy ihan kysellä koska söin sitä n. 30 v sitten jo manan maille menneen vanhan kierosilmäisen myllärin paistamana. Voi olla että joku muistaa ohjeen, täytyy kysellä. Ei se hullumpaa ollu ollenkaan.

Jos aikaa ja mielenkiintoa on perunoiden suhteen suosittelen kokeilemaan "Lemin punaista". Oikullinen kasvattaa ja kuhmurainen, hajoaa helposti kattilaan mutta on hyvää kun mikä; oikeestaan se on se peruna mistä oon koskaan edes alkanu ajattelemaan että niissä on jotain eroja. Tän vuoden Tuuma-lehdissä (tms) oli siitä yllättäen juttua, meinaan kokeilla sitä tossa akkunan alla ensi kesänä jos vaan saan siemenperunat jostain. Olikos sen joku tataari tai semmonen tuonu jostain itämailta...

V-MS

[vms]

No niin...se olikin versio tästä herkusta. Taikina tehdään näin mutta paistetaan sitten kaalinlehden päällä. Sitten se oli "kaalirieska" :)

"Lepuskoiden pääraaka-aine on survottu peruna tai perunasoseen tähde. Siihen sekoitetaan siteeksi ohrajauhoa ja kananmuna sekä vähän suolaa, taputellaan kämmenenkokoisiksi ja paistetaan."

Eli helppoo jämistä tehtyy evästä.

V-MS

[Rintamamiehen tytär]

Vanha savolainen syksyn perinneruoka on talkkuna, joka valmistetaan keittämällä. Se on oikeastaan entisajan pikaruokaa. Syksyllä ohran jyvät keitetään, valutetaan, kypsytetään uunissa monta tuntia (hämmennellään välillä, etteivät kärvenny), säkitetään ja jauhatetaan sopivan karkeaksi.

Nykyään savolaistakin talkkunaa saa valmiiksi jauhettuna kaupasta. Kiehuvaan veteen hämmennetään talkkunajauhoja, kiehautetaan ja annetaan hautua maun mukaan. Veden ja jauhojen suhde ehkä vähän kaurapuuron tapaan. Suolaakin on hyvä lisätä. Ennen vanhaan sitä on tarjottu tirripaistin kanssa, mutta voisilmä tekee hyvää! Kannattaa kokeilla Nykyään on paljonkin erilaisia tapoja käyttää talkkunaa: jauhoja voi lisätä marjarahkaan tai tehdä vaikkapa marjapuuroa. Hyvä ravintokuidun lähde.

Ensimmäinen oma muistoni talkkunasta on, kun olin käymässä ensimmäistä kertaa anoppilassa. Anoppi tarjosi talkkunaa tirripaistin kera. Hän kysyi, onko se "tuimoo". Minä luulin, että tuima tarkoittaa suolaista ja ajattelin mielessäni, että suolaa voisi vähän lisätäkin...Puuro pyöri "suupussissa", kun en saanut mitään sanotuksi. No, myöhemmin elämä on opettanut, että tuima on yksi idän ja lännen eroja. Savossa tuima tarkoittaa suolatonta tai ainakin vähäsuolaista.

Ennen vanhaan talkkunaa on tarjottu myös jouluaamuna ennen kirkkoon lähtöä.

[vms]

No jopas...

talkkunaa oon syöny viilin kanssa, sitä (viiliä) tehtin itse paljon kun naapurista haettiin lämmintä maitoa lypsyaikaan. Mutta siis tirripaistin kanssa, kuulostaa eksoottiselta!

Yhden entisen (savosta kotoisin) opettajani herkkuruokaa oli halstratut silakat ja kauravelli. Mistähän sekin idea on lähtöisin?

Luin yhtä vanha punakantista keittokirjaa ja siellä oli ruokalaji nimletä Kalapuuro: keitettiin n. 50/50 jotain kaloja ja jotain marjoja sekaisin. Olisko tää ollu joku savolainen pemmikaanin korvike (eiks siinä ollu kuivattua lihaa ja marjoja hyytyneessä rasvassa tms)?

Yks hyvä mitä oon ajatellu alkaa laittaa itelle oli "leipäressu". Kuivista leivänkannikoista ja puolukoista keitetty puurontapainen, aika tanakkaa ja hyvää vaihtelua aamupuuroihin.

Alko hiukoo kun mietin näitä ja otin vähän ruisleipää, voita, purkin maustesilakoita ja oluen...

V-MS

[jtbo]

Näin joulun aikaan voisi olla hyvä tehdä pieni kulinaristinen välipalakoe, ottakaa yksi kappale piparkakkuja, yksi siivu lempijuustoa ja yksi siivu meetwurstia, juusto piparkakun päälle ja meetwursti juuston päälle, silmät kiinni ja reilu haukkaus, miltä järjettömän oloinen yhdistelmä maistui?

Joskus pentuna tuli testattua ja se ei muuten ollut ollenkaan kamalaa

[Pekka Huhta]

Meillä tehdään usein talvella "talvipataa", jonka resepti vaihtelee kerrasta toiseen. Perusidea on kumminkin ottaa hyvää patalihaa: rintaa, etuselkää, muita luisia tai muuten raskassyisiä paloja. Lihaa pitäis olla vähintään kahtaa eri elukkaa, eli sikaa, lammasta, nautaa, poroa jne., mitä nyt löytyy. Joskus sinne on kiva laitella kovaa ranskalaista tai italialaista salamia taikka jotain olutsalameja vähintään sormenpään kokoisina paloina.

Lihat leikellään suunnilleen tikkuaskin kokoisiksi paloiksi ja paistetaan valurautapannulla taikka valurautapadassa pienissä erissä. Paistaessa mukaan pannaan valkosipulia ja rouhittua mustapippuria. Jos haluaa vähän gulassin tyyppistä pataa, niin ne voi paistaa myös chilin ja paprikajauheen seoksessa, paprikaa saa käyttää tosi paljon.

Lihat pataan, vettä päälle. Veden sijaan voi laittaa suunnilleen puolet nesteestä tummaa kaljaa, mieluummin tummaa ja vähän makeaa tsekkiläistyyppistä. mausteista rosmariini ja salvia sopivat tähän erityisen hyvin. Lampaankin maku talttuu aika pehmoiseksi rosmariinin kanssa, jos nyt tapaa vierastaa lampaan makua.

Pataan voi vielä laittaa pari desiä kokonaisia ohrasuurimoita. Sipuli sopisi kanssa hyvin, mutta kun vaimoressu ei sitä suostu syömään, niin se ei kuulu meidän reseptiin.

Haudutetaan kannellisessa (valurauta)padassa 130-170 asteessa 3-5 tuntia. Tuo on kivaa viikonloppuruokaa, voi pyöriä talossa ja pihalla puuhaamassa kaikenlaista sillä aikaa kun pata kypsyy ja se on sitten iltapäivästä sopivan pehmeää.

Sopii vaikkapa perunoiden ja ruusukaalien kanssa. Yksi kiva lisuke tuolle oli kuorimaton luomukokojyväriisi, jota piti kyllä keittää pitkään, mutta makukin oli upea.

Pekka

[vesahy]

Näin joulun aikaan voisi olla hyvä tehdä pieni kulinaristinen välipalakoe, ottakaa yksi kappale piparkakkuja, yksi siivu lempijuustoa ja yksi siivu meetwurstia, juusto piparkakun päälle ja meetwursti juuston päälle, silmät kiinni ja reilu haukkaus, miltä järjettömän oloinen yhdistelmä maistui?

Muita testattuja yhdistelmiä on: alle piparkakku, siihen päälle päärynänviipale, aimo viipale sinihomejuustoa ja kruunuksi ohut punasipulin viipale. Varsinainen sateenkaarivoileipä, mutta todella hyvää!

Pekalle kommentiksi lampaasta, että en suinkaan vierasta lammasta vaan pikemminkin niitä, jotka nyrpistävät nenäänsä lampaalle. Lammas ei haise eikä maistu hielle, villasukalle tai millekään muulle vastaavalle vaan lampaalle. Sellaiseksi luoja lampaan loi, onneksi.

[Pekka Huhta]

Pekalle kommentiksi lampaasta, että en suinkaan vierasta lammasta vaan pikemminkin niitä, jotka nyrpistävät nenäänsä lampaalle. Lammas ei haise eikä maistu hielle, villasukalle tai millekään muulle vastaavalle vaan lampaalle. Sellaiseksi luoja lampaan loi, onneksi.

Näin minustakin, mutta tiedän että moni sitä aitoa lampaan makua vierastaa. Siksi tuo rosmariinivinkki, jos tämmöinen miedomman maun porttiteoria sais jonkun innostumaan lampaansyönnistä

Harva enää käyttää noita "huonompia" patalihoja, tai edes tietää miltä oikea lihan maku maistuu. Tostakin padasta tulee aika kammottavaa, jos sen yrittää tehdä "hienosta" lihasta ja lykkää sen täyteen jotain paistia. Samaten siitä puuttuu paljon, jos sinne ei saa luuta yhtään. Eikä lihasta saa hysteerisesti silputa kaikkia rasvoja ja kalvoja pois, niissä se maku piilee. Eikä viiden tunnin haudutuksen jäljiltä tartte pelätä saavansa läskiä tai ketkuja kielelleen, kyllä ne sinne pehmenee.

Se muuten jäi sanomatta että häränhännät (taikka naudan häntiähän ne oikeesti on) on loistavia tonne joukkoon. Niistä irtoaa todella hyvä maku ja liha on aivan käsittämättömän pehmeää pitkään hauduttaessa.

Pekka

[Rintamamiehen tytär]

vms kirjoitti: No jopas...
talkkunaa oon syöny viilin kanssa, sitä (viiliä) tehtin itse paljon kun naapurista haettiin lämmintä maitoa lypsyaikaan. Mutta siis tirripaistin kanssa, kuulostaa eksoottiselta!

Minäkin olen lapsuudessani tottunut hämäläiseen talkkunaan, jota syötiin viilin kanssa tai tehtiin mustikkapöperöä. Savolainen talkkuna on vähän eri juttu, joskin kummassakin tapauksessa jauhot tahdään kypsennetyistä aineksista.

Pekka kirjoitti: Se muuten jäi sanomatta että häränhännät (taikka naudan häntiähän ne oikeesti on) on loistavia tonne joukkoon. Niistä irtoaa todella hyvä maku ja liha on aivan käsittämättömän pehmeää pitkään hauduttaessa.

Olen lapsuudessani Varsinais-Suomessa tottunut häränhäntäruokiin. Kun tulin Kuopioon 1960-luvun lopulla ja menin kuuluisaan kauppahalliin ostamaan häntiä, niin niitä ei sattunut olemaan. Kauppias lohdutteli: "On meillä muuta koiranruokoo." No, 70-luvulla häränhännät tulivat muotiin ja hintakin nousi. Onneksi niitä vielä saa ainakin teurastamon tehtaan myymälästä - pitänee lähteä hakemaan!

[whiski]

Vanha savolainen syksyn perinneruoka on talkkuna, joka valmistetaan keittämällä. Se on oikeastaan entisajan pikaruokaa. Syksyllä ohran jyvät keitetään, valutetaan, kypsytetään uunissa monta tuntia (hämmennellään välillä, etteivät kärvenny), säkitetään ja jauhatetaan sopivan karkeaksi.

Talkkuna ja leipäryssä, sekä porkkanamuhennos, ovat ruokia, joita en suuhuni pistä. Porkkanaa syön lähes missä muodossa tahansa, mutta porkkanamuhenos, en viitsi sanoa mitä ajattelen! Talkuna en koskaan oppinut syömään, vaikka sen kaikkia ainesosia syön hyvällä ruokahalulla erikseen. Leipäryssä, samoin kuin kaljakeitto, ovat ruokia, joita en pysty syömään! Oisko ehkä ruisallergialla osansa?

Niin ja sitten on jouluin "herkku" lipeäkalakeitto, en syö ja piste! Vaikka nytkin on lipekalaa kaapissa ja juuri viime sunnuntaina syötiin lipekalaa ja hyvää oli. Niin keittona en syö, eikä syö edes vaimo. Hänelle kyllä kelpaa talkkuna ja en sitä estä, ostan jopa sitä, yhdellä edellytyksellä, syö silloin, kun en ole kotona.

[vms]

Mulle tuli pari nopeeta ja helppoo ja hyvää mieleen.

Molempiin pastaa kiehumaan; tykkään littanasta koska se imee ehkä eniten kastikkeita ja lisukkeet tarttuu siihen mukavasti. Mutta jotain hyvää sellasta siis.

Lisäksi paistetaan pikaisesti muutama siivu kylmäsavulohta pannulla, ihan muutama sekunti riittää. Pastaan reilusti pestoa ja siinä se.

Toinen versio kananpaloista/suikaleista vie hiukan kauemmin; kanat pannulle, sekaan hyppysellinen cashew-pähkinöitä pilkottuna, saksilla muutama siivu kuivattua tomaattia. Jos on jotain vihreetä (sipulin varsia, basilikaa) niin sitä sekaan. Kypsymisen loppuvaiheessa soijakastiketta/sinappia (laitan Koti-sinappia, makeahkoa) maun mukaan. Jos noi mausteet laittaa aikaisin ne muuttuu kitkeriksi. Ja pestoa taas. Hyvää on ja nopeeta.

Yks kaverini laittoi pastaa joka oli yllättävän hyvää hätävaraa: keitettyyn pastaan sekoitettiin purkista tonnikalaa ja Heinz-valkosipulikastiketta sekä hiukka ketsuppia pyöristämään. Sama heppu laittoi lounaaksi "voileipiä" joissa oli ranskista, voita/sulatejuustoa ja reilusti perunalastuja murskattuna väliin...nam.

V-MS

[vms]

Joskus sinne on kiva laitella kovaa ranskalaista tai italialaista salamia taikka jotain olutsalameja vähintään sormenpään kokoisina paloina.

Pekka

Tästä tuli mieleen Votkinin Cape Town-meetwursti joka mielestäni on maultaan aivan upeaa tavaraa, tosin taitaa olla aina siivutettuna. Paprikainen ja chiliäkin löytyy mutta ei häpeä ainakaan minkään maistamani rinnalla yhtään.

V-MS