Hullun rohkeuttako?

[Bizarre]

Taloehdokas on kartoitettu, kuluja laskettu, remonttikuluja laskettu, työmäärää arvioitu jne. ja silti tässä himottaisi se talo? Ollakko hullu ja syöksyä suhteeseen vai ollako lapatossu ja ostaa joskus joku kompromissi? Asumme pienessä paikassa josta ei ole tarkoitus muuttaa pois, joten tarjontakin on aika suppeaa että nyt olisi Tilaisuus. Meidät on monessa liemessä keitetty että nyt emme ole pumpulista siirtymässä hiirenpaskaan, mutta tokihan se työn määrä mietityttää.
Sinänsä ideaali tilanne että molemmilla on työt paikkakunnalla, ja talo sijaitsee "keskellä kylää" eli kouluun on 100 metriä ja kauppaan on 100 metriä. Talo on asuttavassa kunnossa, eli meidän ei tarvitse värjötellä missään puuliiterissäkään odottaen sitä aurinkoista päivää kun taloon voisi muuttaa. Tontti on myös ISO, joka on lohkaistavissa ja rakennusoikeutta jäljellä (jos siihen sitten joskus rakentaisi uuden ja persoonattoman tulitikkutalon ).

Sanoja, rohkaisua, tsemppejä, jotain ? Tarjousta pitäisi tehdä tässä tulevien päivien aikana.

[Schaza]

Se on aina hienoa jos ei tarvi tumput suorina istua, varsinkin jos on yhtään nikkarin vikaa. Jos on työtön/koti-isä/kotiäiti, niin kuin me, niin aina voi itse päättää ottaako sen vasaran/sahan/lapion/maalisudin/jonkun muun vehkeen käteensä vai istuuko vain ja kuuntelee kun metsä kasvaa. Eikä ne hommat mihinkään karkaa vaikka olisi ansiotyössäkin.

Nytkin on 16 astetta täällä montussa pakkasta, ja lunssa aluillaan kurkkukivun säestämänä. Kävin äsken silti pienellä kävelyllä tuolla tontilla, ja nautin auringon paisteesta. Korjailin puupinojen peittoja, keräsin lasten leluja sun muuta. Mihinkään sen raskaampaan en tänään aio ruveta.

Itse ostettiin muutama vuosi sitten talo ja pala peltoa/metsää keskeltä tälläistä pienenpientä kylää. Siitä asti on aina pientä remonttia tehty ja kaikkea pientä rakenneltu, pihaa raivattu ja laitettu, polttopuita kaadettu, kasvimaita ja marjatarhaa perustettu, ja ihan mitä tahansa muuta.

Hullun rohkeutta se vaatii, mutta eiköhän se ole sen arvoista. Sitten kun on valintansa tehnyt niin sitä ei pidä alkaa katumaan, vaan siitä on otettava kaikki ilo irti.

[tyy]

Todellisuus onki sit aina jotai ihan muuta, ku noi laskelmat ja mietelmät. Mutta se, että antaako sen todellisuuden olla sit jotain, joka ahdistaa, on ihan jokaisen itse valittavana.
Enpä tietäs, mitä minun elämäni olisi, jos en olis tota talon rotiskaa ostanut. Enkä sitä sano pahalla. Röttelö mikä röttelö, mutta minulle tärkeä.
Niin, ehkä tässä on tullut tosiaan laitettua omaakin elämäänsä totaaliremonttiin samalla. Mitkä on ne oikeat arvot elämässä, mikä on oikeesti tärkeetä?
Joo, ei se enää haittaa, etten voikaa ostaa niitä "hienoja kenkiä" kaupasta. Nyt ostetaa tärkeempiä asioita. Vasaroita ym remontti tarvikkeita
Ja mitäpä noista ulkomaanmatkoista. Onha niitä tullu tehtyy ennen ku alko velalliseks.
Ai joulu vai? No, nyt koristeltii pihaa vähä. Siin ne saapi sit ne koristeet olla vaik ens jouluun asti. Omapaha on piha
Kaikilla asioilla on siis puolensa. Kunhan vain muistaa löytää sen itselleen sopivan puolen.
Muuta ku tsemppiä! Ja iloista asennetta. Kyl ne asiat ain jotenki suttaantuu ku kovasti siihe uskoo!

[Schaza]

Tuo oli hieno kommentti. Oma elämä meni siinä samalla täysremonttiin meilläkin n. 3 vuotta sitten kun muutettiin tänne keskelle ei lainkaan mitään...

Tai no ei ihan, mutta helkutisti oppii uusia asioita tälläinen kaupunkilaistollokin ihan päivittäin... ja mukulat, ne saa helkutin paljon parempaa elämänopetusta täällä, kun jossain kerrostalossa. Meillä pientä vaille 3v auttaa klapit liiteristä, ja auttaa niiden pinoamisessa... haravoi pihaa ja ties mitä. Menes ehdottamaan tätä jollekin "kaupunkilaiselle" 3 vuotiaalle.

[apache]

Ainakaan meillä tätä rintamamiestalo-ostosta ei voi rahalla perustella, kyllä kait se sitten hulluutta on :). Mutta enpä tiedä parempaa tunnetta kuin istua vilvoittelemassa tuossa pihasaunan terassilla näin 20 asteen pakkasessa ja katsella omaa pihamaata. Siinä on sitä jotakin mitä kaikilla ei ole. Kaikki rakennukset ostettiin purkukuntoisina, ja kait ne jonkun mielestä sitä olivatkin, mutta kyllä sitä vaan pikkuhiljaa tekemällä saa ihmeitä aikaan, vaikkei aikaisempaa remontointikokemusta kerrostalokämpän tapetointia lukuunottamatta ollutkaan.

[Schaza]

Eh... en vastaa mitään järkevää tähän. Kuumetta on yli 39, ja mäyriksen verran otettu kaljaa lääkkeeksi. Ei siis muuta, kun jaksamista pirusti jokaiselle ex-kaupunkilaiselle ja omaa taloa remppaamaan. ILOKSI, sanan parhaassa merkityksessään, se muuttuu, uskokaa jos uskotte.

Jos on vain yhtään erakon vikaa, niin sinne vain. Niin se on täälläkin muuttunut iloksi vaikka köyhyysrajan alapuolella ollaan oltu jo monet vuodet.

Pitkäaikaistyöttömäksi varmaan kohta leimataan ainakin minut. Sitten joutuu kursseille ja saa sentään ruokarahat päälle.

Hyvin menee silti... remonttia kesät talvet, ja sorakuormia aina kun sattuu edullisesti saamaan... ei siinä muuta. Pitää vain jaksaa ja tehdä parhaansa oman perheensä puolesta.

[Bizarre]

Tarjous jätetty. Ihan tässä pistää jännittää .

[kimurantti]

Röttelö mikä röttelö, mutta minulle tärkeä.

Aivan kuin omasta suustani. Talomme on ruma, mutta joskus tämäkin on vielä hieno. Työ käy hitaasti, mutta kunhan on katto pään päällä niin se on tärkeintä. Huolimatta rumuudestaan ja keskeneräisyydestään on tämä rötiskö mulle hyvin tärkeä, että loukkaannuin sydänjuuriani myöten, kun anoppikin oli kotimme rumaksi lapsille haukkunut.