Matti Alander kirjoitti:Kevytsoraa voisi oikeastaan myös nimittää salaojittavaksi, siinä ongelmia muodostaa huono Lamda arvo eli eristyskyky, jolloin joudutaan käyttämään valtavia eristyspaksuuksia. Tuotteen epäpuhtaus myös useasti on muodostanut ongelmia, kosteuden imeytymisen muodossa.
Itselläni (joo vieläkin kesken!) on kellari johon saa just ja just 10 cm fuktisolia laatan alle sillä kallion "kukkulat" tulevat korkeimmillaan 10 cm etäisyydelle laatan alapinnasta. Ajattelin täyttää "laaksot" kapillaarikatko-lecasoralla (on kuulemma saatavissa semmoistakin. Laaksoja on aika paljon ja volyymiltaankin aika suuria. Osaan pystyisi nykertämään fuktisol -levyjä mutta aika vaikeata jos kapillaarikatko-lecasora tulee autosta niin kuin joku täällä sanoi.
Pinta-alasta n. 25 m2 40% tulee olemaan pelkällä 10cm fuktisolilla.
Lopussa pinta-alassa on lisäksi 10-50cm lecaa. Riittääköhän lattialämmitykseen? En pysty enää madaltamaan kalliota, ainoa vaihtoehto on joko jättää lattialämmitys pois tai sitten pitää sitä hyvin miedolla.
Kapillaarikatko kevytsora on erillisesti käsiteltyä vettä imemättömäksi, en tunne tuotetta kovin hyvin, mutta varmaankin OK edelliset eristyskyvyn puutteet huomioiden. Vesitaskuihin ei mielellään saisi jäädä vettä makaamaan kuitenkaan, vaan kuoppien pohjalta tulisi olla kaato pois päin.
Matti Alander kirjoitti:Kapillaarikatko kevytsora on erillisesti käsiteltyä vettä imemättömäksi, en tunne tuotetta kovin hyvin, mutta varmaankin OK edelliset eristyskyvyn puutteet huomioiden. Vesitaskuihin ei mielellään saisi jäädä vettä makaamaan kuitenkaan, vaan kuoppien pohjalta tulisi olla kaato pois päin.
joo, missään ei ole vesitaskuja enää vaan kaikkialta on kaato huoneen ulkoseinää kohtin josta salaojapumppaamoon.
Mutta mitens se lattialämmitys, mitäs tuumitte riittääkö eristys siihen?
Kovin ovat ohuet eristeet ja lämpöä painuu maaperään melkoisesti käytettäessä lattialämmitystä. Voisin ehdottaa mahdollisiin pesutiloihin ja saunaan lattialämmitystä ja muualle pattereita seiniin ja lattiapinnoitteet mielummin puuta tai jotain muuta huonosti lämpöä johtavaa materiaalia.
Maaperän lämpiäminen on myös kosteustekninen riski, koska kellarillinen talo kerää lämpöä termisesti maaperään matalaperusteista enemmän. Nyrkkisääntönä voidaan pitää 3 asteen lämpötilaeroa, jolloin höyrynpaineet suuntautuvat viileämpään suuntaan. Mikäli kosteutta nousisi maaperästä kohti huonetilaa tulisivat pinnoitteet mielellään olla vesihöyryä läpäiseviä, jolloin lattioilla olisi sisäänpäin kuivumisen mahdollisuus.
