Peruspilattu hirsitalo, onko toivoa?

[Juutinen]

Mukava saada vähän näkökulmaa omille pähkäilyille, kiitos taas.

Kysymys on aika moniulotteinen, eikä niinkään järjellä perusteltavissa? Jos omaa osaamista ja henkisiä voimavaroja riittää, niin kaikki on mahdollista. Kun henki on vahva niin vähäkin työ, riittää maailman luomiseen...! Näin muistaakseni Juice joskus riimitteli.
Riippuu aika paljon talon koosta, mutta työtä on kuitenkin valtavasti ja varmasti vuosiksi tai vuosikymmeniksi? Jos ulkopuolista työvoimaa ajattelit remontissa enimmäkseen käyttää, niin samalla rahalla saisit varmasti pari- kolme uutta hirsitaloa. Asuminen remontin aikana on kuitenkin hankalaa, ja huone kerrallaan remontoiminen on myös hankalaa. Mielestäni hyvään lopputulokseen sillä ei päästä. Jos talossa kaikki lattiat olisi avattava, niin avaisin talon lattiat kerralla. Siellä voisi olla väliseinän alahirsissä ja rungossa muutenkin jotain vauriokorjauksen tarvetta, joka vaatisi lattioiden avaamista väliseinän kahta puolen? Ja jos kivijalassa/perustuksissa on jotain korjattavaa tai oikaistavaa, niin olisi se parempi tehdä kerralla, kun lattiat on pois. Ja remontti on hyvä aloittaa alhaalta ylöspäin, eli perustuksista vesikattoon.
Ennen projektiin lähtemistä kannattaa selvittää itselleen perusteellisesti ja arvioida omat henkiset ja fyysiset voimavarat vuosiksi eteenpäin...? Entä oma osaaminen, talouden ketävyys tai parisuhteen ja perhesuhteiden kestävyys? Olen nähnyt, kuinka joku on joskus yliarvioinut itsensä ja haukannut liikaa kerralla...!

Totta, järjellä ei taida olla tämän asian kanssa mitään tekemistä. Ulkopuolista työvoimaa ei ole tarkoitus juurikaan käyttää, vaan omin voimin tehtäisiin. Osaamista ja henkisiä voimavaroja uskoisin olevan riittämiin, lähinnä mietityttää projektin hinta.. Ja tietysti se, että onko talossa jotain todella karseita vaurioita joita ei näy päälle. Keskeneräisyyttä on opittu katselemaan ja remontin keskellä elämään joten se ei ole ongelma. Talo on todella ryhdikäs ja kivijalka suora, en uskoisi että kivijalassa on ongelmaa. Tosin kivijalka on alunperin ollut korkea (2 porakiveä näkyvissä), mutta remontin yhteydessä maata on jostain syystä ajettu tontille lisää niin että alempi kivi on nyt maan alla. Mikähän syy tällä mahtaa olla..? Kiitos puusuutarille hyvästä ja kattavasta vastauksesta!

Meillä vastaava projekti loppusuoralla, tosin ei tiedetty mistään mitään aloittaessa, eikä ehkä ihan hirveän paljon vieläkään... Meillä ei ollut tunnesidettä taloon. Perhekoon kasvettua tarpeeksi ostimme isomman, 80-luvulla remontoidun, hirsirunkoisen talon, jota oli tarkoitus alkuun asustaa ja sitten vähitellen, huone kerrallaan remontoida. Talo oli useampaan kertaan kuntotarkistettu ja korjausrakentajien ja arkkitehtien kera ryömitty läpi ja "yhdeksi parhaista" todettu. Asuttuamme taloa pari viikkoa aloimme oireilla, pojan infektioastma paheni, minulla oli koko ajan pää kipeä, silmiä kirveli jne. Kun taloa sitten "oikeasti" alettiin tutkia, paljastui se purkukuntoiseksi ja homevaurioiden vuoksi asumiskelvottomaksi. Myös irtaimistomme oli hometoksiinien saastuttama. Myyjä oli unohtanut mainita katon vesivuodoista, pesuhuoneremontista ja lattiakaivon jäätymisestä jne. Vaurioiden laajuus selvisi kokonaan vasta taloa purkaessa, kun päätimme säästää 1800-luvulta peräisin olevan hirsirungon (siinä kohti tunnesyistä!) kuvittelimme että esim kattorunko ja piippu olisivat ehjät. Eli yllätyksiä on tullut liki loppusuoralle saakka, kattavista tarkastuksista ja asiantuntijoiden mukanaolosta huolimatta. Kun talo todettiin purkukuntoiseksi, varasimme rahaa vajaa 200 kE uudelleenrakentamiseen, eikä riittänyt lähellekään. Omia työtunteja on tuhansia, mutta ulkopuolisiakin on käytetty. Tässä vaiheessa olen sitä mieltä, että saamme ihan kivan talon, joka viehättää meitä ja hirsirunkoisessa, hengittävässä talossa on varmaan mukava asua. Mutta silti en missään tapauksessa ryhtyisi tähän uudestaan, sen verran kallista ja raskasta tämä on ollut! Eli tällä järjellä joko myisin koko kiinteistön pois tai esim hirsirungon siirrettäväksi ja tekisin itselleni uudesta tavarasta uuden. Jos rakenteet olisivat olleet kunnossa, voisi tilanne olla toinen, silloinhan remonttia ehkä voisi toteuttaa osissa ja pikkuhiljaa, jolloin työmäärä ja kulut jakaantuvat pidemmälle aikavälille ja asioita ehtii pohtia ja punnita eri vaihtoehtoja paremmin. Katkera en ole, mutta jos olisin uudestaan vastaavassa tilanteessa tekisin toisin!

Hyvä kuulla tällainenkin tarina varoittavana esimerkkinä, kaikenlaista olette joutuneet kokemaan Ihailen asennettasi, kun et tunne katkeruutta. Toivottavasti nyt on kaikki hyvin ja rankin aika takana päin!

Mitä sanotte, onko 80-luvun alussa täysin perus"korjatulla" hirsitalolla minkään valtakunnan toivoa? Entinen multapenkki valettu täyteen betonia, pesuhuone ja sauna tehty sisätiloihin, kaikki tulisijat purettu. Mitään vanhoja ovia, ikkunoita tai lattialankkuja ei ole jäljellä, kaikki on vaihdettu .

Paikka on täydellinen, pihapiiri on täydellinen, sijainti on täydellinen ja kaiken kukkuraksi paikkaan on erittäin vahvat tunnesiteet ja paljon muistoja. Olen ikäni haaveillut asuvani maalla hirsitalossa ja kunnostavani sen perinnerakentamisen opein ja vanhaa kunnioittaen. Kailat on luettu etu- ja takaperin ja paljon muutakin kirjallisuutta aiheeseen liittyen.

Onko MITÄÄN järkeä lähteä kunnostamaan tuollaista rakennusta? Kaikki rakenteet pitäisi kai avata ja tarkistaa, muuttaa alapohja rossipohjaksi, kengittää, metsästää purkutaloista ovia, ikkunoita, lattialankkuja ja pönttöuuninkuoria. Niitä täältä kyllä löytyy joten sen ei pitäisi olla ongelma.

Kaipailisin nyt rehellisiä kommentteja siitä, onko ajatus täysin tuhoon tuomittu ja mahdoton? Meneekö rahat ja henki jos itse tekee?

Talolla ei ole toivoa, jos te ette sitä osta. Kolme tärkeintä asiaa jotka vaikuttavat Talon tai asunnon hintaan "Ovat sijainti (mikä kaupunki), sijainti(mikä kaupunginosa) ja sijainti(kaupunginosassa tai taloyhtiössä)" näin sanotaan joka ainoassa välittäjien koulutuksessa kun puhutaan minkä hintainen joku kohde on. Talo sinällään varmaan huutaa jo sitä kunnostusta, kysymys onkin lähteekö sitä kukaan tekemään vai tuleeko paikalle puskutraktori ensin ja pakettitalo myöhemmin.. Rahat menee varmasti eikä riitäkkään, meneekö henki sitä ei tiedä kukaan. Itse olen taas päivä lähempänä kuolemaa kuin eilen, onneksi päivien lukumäärä ei ole tiedossa. Oma hommansa on tietysti etsiä puuttuvia osia, jos siitä tykkää niin ok, jos ei pidä etsimisestä ja talon kunnostamisesta parempi luovuttaa ennenkuin edes aloittaa.

Sijainti on hyvä, sijainti on erinomainen ja sijainti on loistava. Ainut mikä mättää, on taloon tehdyt remontit. Pihapiirissä on juuri sellaiset rakennukset mille on tarvetta (kanoja, lampaita ja hevosta varten ), on maatakin sopivasti. Talossakin on juuri sellaiset tilat mitä perhe tarvitsee. Voi räkä

Oma hommansa on tietysti etsiä puuttuvia osia, jos siitä tykkää niin ok, jos ei pidä etsimisestä ja talon kunnostamisesta parempi luovuttaa ennenkuin edes aloittaa.

Tässä se on, melkein kuin sivulauseessa sanottuna, totuus joka on itsellä kaiken a ja o. Kun on kirppareita, kaatopaikkoja ja roskalavoja tonkinut, vanhoja esineitä kerännyt ja ihastellut jo kauan ennen kuin ryhtyi pankin torppariksi, niin vanhan talon kunnostaminen on saman harrastuksen erittäin mielenkiintoista jatkumoa. Täyttää kyllä elämän välillä kokonaisvaltaisesti, halusi tai ei, eli siihenkin on syytä varautua.

Sama vika, kirppareilla kiertely ja vanhan tavaran keräily on elämäntapa ja rakas harrastus. Tähän asti on vain pitänyt jättää ne kivoimmat asiat ostamatta kun niille ei ole ollut paikkaa! Voisi sanoa, että ovet, lattialankut ja pönttikset ovat tässä se pienin murhe. Olen ihan varma että niitä löytyy, enemmän murehdin nyt tuota alapohjaa ja mahdollista kengitystä kun niistä ei ole aiempaa kokemusta.

Meillä on myös tuollainen hiekkatäyttö-betonivalu tehty rossin tilalle ja ainakaan täällä hirsirunkoisella puolella se ei ole aiheuttanut ongelmia, joten en tee sille mitään. Meillä lattiassa oli lasivilla, lastulevy ja muovimatto. Ne vaihtui puruun, ilmansulkupaperiin ja lankkulattiaan.

Loputon suo tällainen talo on ja itse en ainakaan olisi ryhtynyt jos ei sijainti olisi itselle 'se oikea' ja tunnesiteet olemassa...

Kiva kuulla, että sellainenkin mahdollisuus on olemassa, että alapohja olisi suht ok. Olen ollut taipuvainen ajattelemaan, että täytetty alapohja hirsitalossa=katastrofi

Seuraavat asiat mietityttävät vielä ankarasti:
- Voiko yläkerrassa asua jos alapohjaa puretaan
- Voiko yläkerrassa asua jos alimpia hirsiä vaihdetaan
- Voiko yläkerrassa asua jos alapuolella sijaitsevat pesuhuoneen hirret ovat lahoja ja niitä pitää paikata tai uusia
- Onko alapohjan betonin tyhjentämiselle olemassa muuta konstia kuin murskaksi ja kottikärryillä lankkua pitkin

Sen verran vielä valaisen, että uusi talo ei ole meille vaihtoehto, vaan hakusassa on jo pidempään ollut hirsitalo kunnostettavaksi. Tarkoitus vain oli löytää sellainen peruspilaamaton yksilö.. Jos tämä juttu ei onnistu, vaihtoehdot olisivat a) remontoimaton hirsitalo (mutta löytyykö koskaan yhtä hyvältä paikalta?) tai b) kehikon siirto (mutta siihen en usko että ryhtyisimme sitten kuitenkaan.)

Olikos se Tommy joka runoili, että se joka kulkee suorinta reittiä, tulee perille tyhjin taskuin

[puusuutari]

Kyllä yläkerrassa asua voi vaikka alakerta on auki ja työn alla. Riippuu vaan tiloista ja tilan tarpeesta. Yksikin vanhempi rouva asui yläkerrassa ja kulki sinne tikapuilla, kun alakerta oli auki.
Hirsiä kannattaa poistaa vanhaa ja laittaa uutta pätkä kerrallaa. Eli ei sekään asumista estä.
Ja ei kai siinä muuta tapaa ole betonia pois saada, kuin murskaksi vaan ja kottikärryillä lankkua pitkin??
En sitten tiedä, vieläkö jostain löytyisi peruspilaamaton vanha hirsitalo tosi hyvältä paikalta? Ja sattuisi vielä tulemaan myyntiin ja edullisesti?? Yli satavuotiaita asuinrakennuksia Suomessa on muistaakseni alle prosentti rakennuskannasta? Ja moniko niistäkin on sitten peruspilattu?

[matrismik]

Työn puolesta olen nähnyt monta perhettä jotka etsivät vuosia sitä valmista, edullista, riskitöntä, oikealla paikalla olevaa taloa. Sitten kun tulee vastaan se jossa suurin osa edes täytyy ei uskalleta tehdä ajoissa päätöstä ja joku toinen ostaa sen. Alkaa lähes parkumista muistuttava "miksi silloin kuin se oli myynnissä.. , olisi pitänyt tehdä edes tarjous.." aina vaan palataan takaisin jo myytyn taloon tai asuntoon, kuinka kaikki olisi ollut hyvin.. Itseäni ei ole koskaan jäänyt ne kaivelemaan kohteet josta olen tarjouksen tehnyt ja se on reilulla pelillä hylätty, vaan ne josta en ole tarjousta tehnyt ja myyty ennenkuin oma päätös oli valmis. Tärkeintä on tehdä päätös ajoissa tai perustella itselle miksi en tee tarjousta, ja edetä sen mukaan. Kun talo on myyty toiselle se pitää vaan sitten pystyä unohtamaan.

[tarpola]

Paikka on täydellinen, pihapiiri on täydellinen, sijainti on täydellinen ja kaiken kukkuraksi paikkaan on erittäin vahvat tunnesiteet ja paljon muistoja. Olen ikäni haaveillut asuvani maalla hirsitalossa ja kunnostavani sen perinnerakentamisen opein ja vanhaa kunnioittaen. Kailat on luettu etu- ja takaperin ja paljon muutakin kirjallisuutta aiheeseen liittyen.

Sen verran vielä valaisen, että uusi talo ei ole meille vaihtoehto, vaan hakusassa on jo pidempään ollut hirsitalo kunnostettavaksi. Tarkoitus vain oli löytää sellainen peruspilaamaton yksilö.. Jos tämä juttu ei onnistu, vaihtoehdot olisivat a) remontoimaton hirsitalo (mutta löytyykö koskaan yhtä hyvältä paikalta?) tai b) kehikon siirto (mutta siihen en usko että ryhtyisimme sitten kuitenkaan.)

Minusta nämä kaksi ovat vähän ristiriitaiset tavoitteet. Jos paikka, pihapiiri ja sijainti ovat täydelliset ja paikkaan vahvat tunnesiteet, riittävät nämä hyvin hankinnan perusteeksi. Jos talo on asumiskelvoton tai vaatii suuren remontin, pitää hinnan olla sen verran alhainen että rahanne riittävät sekä kiinteistöön että talon korjaamiseen. Vanhaa taloa ette saa takaisin eli asutte joka tapauksessa uudisrakennuksessa; joko se on vanhan hirsirungon, betonilaatan ja muun peruskorjausvaiheen rakennusosien yhdistelmä, tai sitten asutte vieä uudemmassa rakenuksessa, jossa on vanha hirsirunko ja sitten 2010-luvun vanhaa imitoivia rakennusosia, jotka sinällään voivat olla vanhojakin mutta joka tapauksessa muualta koottuja ja alkuperäisestä yhteydestään irroitettuja.

Jos olennaista on päästä kunnostamaan vanhaa, silloin pitää olla sitä vanhaa jota kunnostaa. Hyvä puoli tässä on se, että sellainen on mikä tahansa talo, vanhaa on sitten eri ikäistä vanhaa. Jos ei ole valmis hyväksymään talon historiaa sen kaikkinen kummallisuuksineen, on toteuttamassa omaa mielikuvaa historiasta ja silloin mennään lavastuksen puolelle. Siihen sopivia rakennustarpeita löytyy vaikka Bauhausista, myös muovista valmistettuna .

Jos vanhaan hirsitaloon on vaihdettu näköalaikkunat, on se pala historiaa, mutta en minäkään niin puristi ole että vaatisin niiden suojelemista. Kohtuullisen katseenkestäviä ratkaisuja kyllä löytyy, mutta ne ovat joka tapauksessa uudisosia, kun alkuperäisiä ei kerta kaikkiaan ole tallella. Ei 1970-luvun ruutuikkuna ole edes vanhassa hirsitalossa niin arvokas historiallinen muistuma etteikö sitä voisi vaihtaa. Rossipohjankin voi uusia, mutta jos siihen ei ole teknistä syytä, maksaako vaivan? Jos betoni on aiheuttanut rakenteellisia ongelmia, on korjaus välttämätön mutta kyse tulee sitten siitä nouseeko työn hinta liian korkeaksi. Talon alkuperäiset osat eivät siitä lisäänny, päinvastoin 1970-luvun(?) kerrostumia purettaessa särkyy aina jotain sitä vanhempaakin.

Itsekin olen omaa korjatessa hävittänyt vanhaa; osa on mineraalivillakauden tuotosta ja osa alkuperäistä. Kynnys mineraalivillojen ja lastulevyjen poistamiseen on selvästi alempi kuin vanhan purkamiseen. Vanhat ikkunat on aikanaan vaihdettu alkuperäisellä jaolla oleviin mutta alumiinipintaisiin; tätä en ehkä olisi itse tehnyt mutta kun se linjaus on kerran tässä talossa tehty niin se on tätä taloa ja siihen on tyytyminen. Uudetkin ovat sitten samaa heimoa. Vanhat vaneriovet ovat säilyneet ja kun uusia tarvitsen olen teettänyt mahdollisimman samanlaisia, ellei vanhoja ole ollut riittävästi kierrätettäväksi paiaksta toiseen. Korjaaminen on siis taasapainottelua vanhan ja uuden välillä, mutta sellaisena oikeastaan aika hienoa; mukava keskustella talon kanssa sen elämänvaiheista ja asettua tähän ketjuun mukaan. Talo ei ole mikään snapshot menneisyydestä, vaan kooste eri aikojen kerrostumista. Mitä tahansa nyt tehdäänkin, se on uutta kerrostumaa.

Paras on usein hyvän pahin vihollinen. Paras vaihtoehto voi löytyä sitten kymmenen vuoden kuluttua, mutta silloinkin olette menettäneet ne kymmenen asumisvuotta, mitä olisitte voineet elää täydellisellä paikalla jne vaikkakin puoliksi uudistalossa. Kukaan ei voi tätä teidän puolestanne päättää, mutta valistuneen arvion voi esittää siitä, kuinka realistista on toteuttaa kaikki haaveet samalla kertaa ja vieläpä oman joka tapauksessa rajallisen elinajan puitteissa.

[jarkkis]

Jos miettis tuota korjaus vaihtoehtoa ja kehikon siirtoa johonkin sopivaan paikkaan niin,korjaus vaihtoehtoa puoltas:
-Kehikko tilkkeineen ja kivisokkeleineen on valmiina.
-Katto on päällä,ehkä hyväkin,ehkä rakennuksessa on kuitenkin paljon jatkossakin käyttökelpoisia rakenteita.
-Paikka on sopiva,aito,vanha pihapiiri rakennuksineen johon on tunnesiteitä niin ymmärsin.
Maanvarainen betonilaatta ei välttämättä ole tuhoontuomittu rakenne,meidän talo 60v.ja alunperin tuollasella rakenteella,ei mitään ongelmia.Rakennuspaikan kosteusolosuhteet ja rakenteen oikea toteutus on merkittävää asian kannalta.

Olen netistä katsellut tuommosia kehikon siirtoprojekteja ja ne kyllä hyvin suuritöisen tuntusia operaatioita,kaikki kunnia heille,jotka on sellaiseen pystyneet,itse en alkais sellaseen.Tosin hirsirakennuksia on siirrelty iät ja ajat paljon vaatimattomammilla menetelmillä,pelkällä ihmis-ja hevostyöllä.Eipä siinä hevosreessä montaa hirttä kerralla mennyt.

Voi olla,että joutuu katumaan jossei tilaisuutta käytä tai voi katua sitäkin,että tuli mokomaan alettua.Tuolla edellämainitulla tavalla kovakouraisesti remontoitu vanha,hirsinen maatalo on todellakin peruspilattu,ellei jopa raiskattu.

[Juutinen]

Kyllä yläkerrassa asua voi vaikka alakerta on auki ja työn alla. Riippuu vaan tiloista ja tilan tarpeesta. Yksikin vanhempi rouva asui yläkerrassa ja kulki sinne tikapuilla, kun alakerta oli auki.
Hirsiä kannattaa poistaa vanhaa ja laittaa uutta pätkä kerrallaa. Eli ei sekään asumista estä.
Ja ei kai siinä muuta tapaa ole betonia pois saada, kuin murskaksi vaan ja kottikärryillä lankkua pitkin??
En sitten tiedä, vieläkö jostain löytyisi peruspilaamaton vanha hirsitalo tosi hyvältä paikalta? Ja sattuisi vielä tulemaan myyntiin ja edullisesti?? Yli satavuotiaita asuinrakennuksia Suomessa on muistaakseni alle prosentti rakennuskannasta? Ja moniko niistäkin on sitten peruspilattu?

Hyvä tietää että samalla voi asua. Yläkerrassa on asuintilat joihin on kulku eteisestä, joten tämä olisi jo suuri helpotus. Siksi kyselin tuota kottikärryasiaa, kun talo tosiaankin on I-S-O. Joko olisi pakko avata lattia huone kerrallaan, tai sitten jättää avaamatta. Koko alaa ei mikään sissi kyllä kärrää putkeen talosta ylös ja ulos. Tai no ehkä joku, mutta se joku en taida olla minä. Kiitän asiantuntevasta avusta taasen.

Työn puolesta olen nähnyt monta perhettä jotka etsivät vuosia sitä valmista, edullista, riskitöntä, oikealla paikalla olevaa taloa. Sitten kun tulee vastaan se jossa suurin osa edes täytyy ei uskalleta tehdä ajoissa päätöstä ja joku toinen ostaa sen. Alkaa lähes parkumista muistuttava "miksi silloin kuin se oli myynnissä.. , olisi pitänyt tehdä edes tarjous.." aina vaan palataan takaisin jo myytyn taloon tai asuntoon, kuinka kaikki olisi ollut hyvin.. Itseäni ei ole koskaan jäänyt ne kaivelemaan kohteet josta olen tarjouksen tehnyt ja se on reilulla pelillä hylätty, vaan ne josta en ole tarjousta tehnyt ja myyty ennenkuin oma päätös oli valmis. Tärkeintä on tehdä päätös ajoissa tai perustella itselle miksi en tee tarjousta, ja edetä sen mukaan. Kun talo on myyty toiselle se pitää vaan sitten pystyä unohtamaan.

No tämähän se suurin murhe onkin, kun pitäisi tehdä päätöksiä eikä ole hajuakaan mikä se päätös tulee olemaan. Tosin meidän tilanteessa ei ole kiire (ainakaan vielä).. Toisaalta, uskon siihen että asiat menevät niinkuin niiden on tarkoitus mennä, ja jos joku paikka menee ohi niin se ei ollut silloin meidän paikka. Turha niitä on jälkeen päin murehtia. Pitääköhän tässä vielä jäädä odottelemaan sitä korkeamman johdatusta

Paikka on täydellinen, pihapiiri on täydellinen, sijainti on täydellinen ja kaiken kukkuraksi paikkaan on erittäin vahvat tunnesiteet ja paljon muistoja. Olen ikäni haaveillut asuvani maalla hirsitalossa ja kunnostavani sen perinnerakentamisen opein ja vanhaa kunnioittaen. Kailat on luettu etu- ja takaperin ja paljon muutakin kirjallisuutta aiheeseen liittyen.

Sen verran vielä valaisen, että uusi talo ei ole meille vaihtoehto, vaan hakusassa on jo pidempään ollut hirsitalo kunnostettavaksi. Tarkoitus vain oli löytää sellainen peruspilaamaton yksilö.. Jos tämä juttu ei onnistu, vaihtoehdot olisivat a) remontoimaton hirsitalo (mutta löytyykö koskaan yhtä hyvältä paikalta?) tai b) kehikon siirto (mutta siihen en usko että ryhtyisimme sitten kuitenkaan.)

Minusta nämä kaksi ovat vähän ristiriitaiset tavoitteet. Jos paikka, pihapiiri ja sijainti ovat täydelliset ja paikkaan vahvat tunnesiteet, riittävät nämä hyvin hankinnan perusteeksi. Jos talo on asumiskelvoton tai vaatii suuren remontin, pitää hinnan olla sen verran alhainen että rahanne riittävät sekä kiinteistöön että talon korjaamiseen. Vanhaa taloa ette saa takaisin eli asutte joka tapauksessa uudisrakennuksessa; joko se on vanhan hirsirungon, betonilaatan ja muun peruskorjausvaiheen rakennusosien yhdistelmä, tai sitten asutte vieä uudemmassa rakenuksessa, jossa on vanha hirsirunko ja sitten 2010-luvun vanhaa imitoivia rakennusosia, jotka sinällään voivat olla vanhojakin mutta joka tapauksessa muualta koottuja ja alkuperäisestä yhteydestään irroitettuja.

Jos olennaista on päästä kunnostamaan vanhaa, silloin pitää olla sitä vanhaa jota kunnostaa. Hyvä puoli tässä on se, että sellainen on mikä tahansa talo, vanhaa on sitten eri ikäistä vanhaa. Jos ei ole valmis hyväksymään talon historiaa sen kaikkinen kummallisuuksineen, on toteuttamassa omaa mielikuvaa historiasta ja silloin mennään lavastuksen puolelle. Siihen sopivia rakennustarpeita löytyy vaikka Bauhausista, myös muovista valmistettuna .

Jos vanhaan hirsitaloon on vaihdettu näköalaikkunat, on se pala historiaa, mutta en minäkään niin puristi ole että vaatisin niiden suojelemista. Kohtuullisen katseenkestäviä ratkaisuja kyllä löytyy, mutta ne ovat joka tapauksessa uudisosia, kun alkuperäisiä ei kerta kaikkiaan ole tallella. Ei 1970-luvun ruutuikkuna ole edes vanhassa hirsitalossa niin arvokas historiallinen muistuma etteikö sitä voisi vaihtaa. Rossipohjankin voi uusia, mutta jos siihen ei ole teknistä syytä, maksaako vaivan? Jos betoni on aiheuttanut rakenteellisia ongelmia, on korjaus välttämätön mutta kyse tulee sitten siitä nouseeko työn hinta liian korkeaksi. Talon alkuperäiset osat eivät siitä lisäänny, päinvastoin 1970-luvun(?) kerrostumia purettaessa särkyy aina jotain sitä vanhempaakin.

Itsekin olen omaa korjatessa hävittänyt vanhaa; osa on mineraalivillakauden tuotosta ja osa alkuperäistä. Kynnys mineraalivillojen ja lastulevyjen poistamiseen on selvästi alempi kuin vanhan purkamiseen. Vanhat ikkunat on aikanaan vaihdettu alkuperäisellä jaolla oleviin mutta alumiinipintaisiin; tätä en ehkä olisi itse tehnyt mutta kun se linjaus on kerran tässä talossa tehty niin se on tätä taloa ja siihen on tyytyminen. Uudetkin ovat sitten samaa heimoa. Vanhat vaneriovet ovat säilyneet ja kun uusia tarvitsen olen teettänyt mahdollisimman samanlaisia, ellei vanhoja ole ollut riittävästi kierrätettäväksi paiaksta toiseen. Korjaaminen on siis taasapainottelua vanhan ja uuden välillä, mutta sellaisena oikeastaan aika hienoa; mukava keskustella talon kanssa sen elämänvaiheista ja asettua tähän ketjuun mukaan. Talo ei ole mikään snapshot menneisyydestä, vaan kooste eri aikojen kerrostumista. Mitä tahansa nyt tehdäänkin, se on uutta kerrostumaa.

Paras on usein hyvän pahin vihollinen. Paras vaihtoehto voi löytyä sitten kymmenen vuoden kuluttua, mutta silloinkin olette menettäneet ne kymmenen asumisvuotta, mitä olisitte voineet elää täydellisellä paikalla jne vaikkakin puoliksi uudistalossa. Kukaan ei voi tätä teidän puolestanne päättää, mutta valistuneen arvion voi esittää siitä, kuinka realistista on toteuttaa kaikki haaveet samalla kertaa ja vieläpä oman joka tapauksessa rajallisen elinajan puitteissa.

Paljon hyvää asiaa mietittäväksi, kiitos siitä. Muutama lähes täydellinen remontoimaton vanha talo on jo hylätty huonon sijainnin vuoksi, joten kyllä se niin on että paikalla on todella iso merkitys. Jos lähtisimme tähän projektiin, väistämättä paljon eri aikojen jälkeä tulisi näkymään talossa. Luultavasti esim ikkunat jäisivät, koska ne ovat vanhan mallin mukaiset ja taloon hyvin istuvat. Eteistä ja yläkertaa ei ennen 80-luvun remonttia edes ollut, joten niissä etenkin tulisi näkymään näitä eri aikojen kerrostumia. Tupa on ruma kuin mikä ja näyttää minusta ihan saunalta mäntypaneeleineen, joten sen haluaisin palauttaa vanhan tyyliseksi leivinuuneineen ja puuhelloineen. Nyt kun asiaa mietin, on ihan päivän selvää että eri aikojen korjauksia on vaan pakko hyväksyä vaikka enemmän alkuperäisestä tykkäisikin.

Se on kyllä totta, että jos betoni alapohjassa ei ole aiheuttanut mitään vaurioita, ei varmasti maksa vaivaa lähteä sitä purkamaan. Eikä toki talosta tarvitsisi museota tehdä, ja on monia ratkaisuja joista oppisi vuosien varrella jopa tykkäämään.. Ja tosi on myös se, että jos sitä kaikin puolin täydellistä unelmaa jää odottelemaan, voipi olla ettei sitä koskaan löydy. Kiitos vielä sinulle erittäin hyvästä ja ajattelemisen aihetta antavasta kirjoituksesta!

Jos miettis tuota korjaus vaihtoehtoa ja kehikon siirtoa johonkin sopivaan paikkaan niin,korjaus vaihtoehtoa puoltas:
-Kehikko tilkkeineen ja kivisokkeleineen on valmiina.
-Katto on päällä,ehkä hyväkin,ehkä rakennuksessa on kuitenkin paljon jatkossakin käyttökelpoisia rakenteita.
-Paikka on sopiva,aito,vanha pihapiiri rakennuksineen johon on tunnesiteitä niin ymmärsin.
Maanvarainen betonilaatta ei välttämättä ole tuhoontuomittu rakenne,meidän talo 60v.ja alunperin tuollasella rakenteella,ei mitään ongelmia.Rakennuspaikan kosteusolosuhteet ja rakenteen oikea toteutus on merkittävää asian kannalta.

Olen netistä katsellut tuommosia kehikon siirtoprojekteja ja ne kyllä hyvin suuritöisen tuntusia operaatioita,kaikki kunnia heille,jotka on sellaiseen pystyneet,itse en alkais sellaseen.Tosin hirsirakennuksia on siirrelty iät ja ajat paljon vaatimattomammilla menetelmillä,pelkällä ihmis-ja hevostyöllä.Eipä siinä hevosreessä montaa hirttä kerralla mennyt.

Voi olla,että joutuu katumaan jossei tilaisuutta käytä tai voi katua sitäkin,että tuli mokomaan alettua.Tuolla edellämainitulla tavalla kovakouraisesti remontoitu vanha,hirsinen maatalo on todellakin peruspilattu,ellei jopa raiskattu.

Totta, kehikon siirtoon verrattuna tässä on jo paljon valmista. Huono puoli on kai se, että kaikki taloon vuosien varrella tehdyt korjaukset ovat minun ajattelutavallani hintaa alentavia tekijöitä, ja myyjän kannalta taas talon arvoa nostavia. Kehikon siirto on kyllä niin mittava urakka, että siihen emme usko ryhtyvämme. Kun ei sitä hevostakaan vielä ole

Eli summa summarum, nyt on aika meidän pohtia tarkasti kumpi on tärkeämpää, täydellinen sijainti ja pihapiiri johon kunnostetaan perheelle ja eläimille pikkuhiljaa kiva koti, vai täydellinen raiskaamaton rakennus pönttiksineen ja peiliovineen. Alan vahvasti uskoa siihen että kodista voi tehdä mieleisen ja itselle rakkaan vaikka jokainen yksityiskohta ei olisikaan vanha ja arvokas. Kokonaisuudella on ehkä sitten kuitenkin suurempi merkitys, ellei halua asua museotalossa verhot kiinni, kun sijainti on niin huono ja tontti pieni

Nyt kun luen tuon kirjoittamani tekstin, tunnen itseni kyllä ihan ääliöksi kun edes mietin tätä Juttua saa toki jatkaa, mielelläni lueskelen mielipiteitänne. Kiitos, kiitos, kiitos vielä kaikille

[Elina69]

Joko olet löytänyt tämän linkin? Löytyis varmaan kaikkea tarpeellista eikä tarvitse etsiä niitä ympäri pitäjää.

http://www.metsankylannavetta.fi/

Itse jos muuttaisin taloon, niin jättäisin betonilattian paikalleen mikäli siitä ei ole ollut talolle mitään haittaa. Korkeintaan piikkaisin pois sen verran, että mahtuu muhia ja villaa parikymmentä senttiä ja lautalattia päälle. Itse halusin päästä talorempassa niin halvalla ja helpolla kuin mahdollista joten käytin joka paikassa raakalautaa. Alle laitoin puukuitulevyä ja vital-villaa, lukuunottamatta mh jonka seiniin tuli vain puukuitulevyä. Ei varmaan kovin perinteistä, mutta pääasia että itse pidän lopputuloksesta.

[MJS]

Miksi kaikki pitää tehdä uusiksi, jos suurin osa ongelmista on kenties vain pääsi sisältä löytyvää nostalgiaa tai muuta painetta. Tutki onko perusrakenteet kunnossa ja jos ovat, älä niistä stressaa. Laita sitten se näkyvä osa kuntoon... 80-luvun väliovet ja muu materiaali pois ja omaa silmääsi mielyttävä tavara tilalle. Typerää alkaa suremaan rakenteiden perinteisyyttä tai oikeellisuutta, jos ne 80-luvun ratkaisut ovat toimineet hyvin tähän saakka.