Kongo

[lehmikangas]

Täällä toinen kynnysten ja ikkunapenkkien kannattaja.

Tuo feikkipenkki on askarreltu kahdesta eri osasta. Siinä on isompi osa eli varsinainen penkki ja sitten pienempi osa eli smyygi, joka täyttää karmin ja penkin välisen raon. Ruuveilla ja liimalla smyygi ensin kiinni penkkiin ja sitten koko komistus seinään kiinni.

Nyt en hoksannut miksi teit kahdesta osasta. Vai tuleeko smyygi vähän eri tasoon kuin itse penkki ja oli helpompi siten liittää kaksi osaa yhteen, versus poistaa penkistä materiaalia?

[Oto Hascak]

Nyt en hoksannut miksi teit kahdesta osasta. Vai tuleeko smyygi vähän eri tasoon kuin itse penkki ja oli helpompi siten liittää kaksi osaa yhteen, versus poistaa penkistä materiaalia?

Materiaalipoliittinen ratkaisu. Ja tuo mun tapa on varmasti huomattavasti vähemmän työläs, kun yhdestä puusta tekeminen. Jos nuo tekisi yhdestä puusta, niin pitäisi löytää aika iso aihio rakenteluun. Mulla on penkin korkeus vissiin 65mm eli en halunnut sen olevan klisu. Tuollaista aihiota ei saa ilman vierailua puutavaraliikkeessä.

Smyygi ja penkki tulevat täysin samaan tasoon ja ovat ikään kuin yhtä puuta. Mää otan sen irti ja räppään siitä paremman kuvan sekä tietysti karmista7seinästä, johon se tulee kiinni. Eiköhän se idea siitä sitten helpommin avaudu.

[lehmikangas]

Ok.

Tässä topicissa on muutenkin paljon mielenkiintoista, mutta välillä nuo kuvat on hitusen pieniä.

[Oto Hascak]

Feikki-ikkunapenkin keskipitkäoppimäärä

Askartelin eilen makkariin feikkipenkin, joka oli valmiina smyygin kanssa 110mm syvä ja 60mm korkea. Tuo koko sanelee aika paljon valittua rakennustapaa eli on vaikea löytää tarpeeksi iso aihio, jotta penkki olisi tehtävissä yhdestä puusta. Tästä johtuen teen penkit kahdesta osasta (penkki ja smyygi).

Olen jo aiemmin tehnyt penkkiaihion valmiiksi. Se on ollut alunperin 2"x5" lankkua, joka on sirkelöity keskeltä halki. Näin ollen yhdestä lankusta tulee aina kaksi penkkiaihiota.

Sirkelöinnin, höyläyksen ja hionnan jälkeen penkillä on syvyyttä 50mm ja korkeutta 60mm. Tuo korkeussuunnan massiivisuus on mielestäni tärkeää eli penkki ei saa olla klisu (eli pieni).

Penkki tulee tuulensuojalevyjen päälle, kiinnitys ruuveilla levyjen alla olevaan hirteen.


Tässä havainnollistetaan osia ja niiden suhdetta seinään. Kuvassa on penkki oikealla paikallaan. Smyygi tulee siis penkin ja karmin väliin. Smyygi = täytelista


Smyygin oikea koko saadaan mittaamalla etäisyys huokolevyn pinnasta karmin pintaan. Mittaus tehdään molemmista reunoista (ja mielellään vielä keskeltäkin), sillä todennäköisesti siitä tulee hivenen kiilamainen.


Smyygin voi tehdä jostain jämerämmänkin kokoisesta puusta, mutta mä teen omani ihan vaan 22mm laudasta, koska korkeussuunnassa ei ole enempää tilaa. Kuvassa lauta on jo ehditty sirkelöidä oikeaan leveyteen, höylätä ja ruuvata kiinni penkkiin. Penkillä on smyygin kanssa syvyyttä 110mm. Ei puutalon ikkunapenkin oikeasti noin massiivinen kuuluisi olla, mutta koska ikkunat ovat ulkovuoren ulkopinnan kanssa samalla tasolla, niin sisällä huonetilassa ne ovat väkisinkin pienessä syvennöksessä.


Penkki seinään kiinni kissoja ja kukkaruukkuja odottamaan! Psykolooki oli keittiössä vähän huolissaan, että siellä ei sovi kuin siromman takapuolen omaava luikku kollikissa penkille parkkiin, mutta muissa huoneissa sopii hivenen pyylevämpi narttukin ikkunoille möllöttämään.

[PETEBJ75]

Mikä tuosta tekee feikin? Noinhan noita on tehty varmaan viimeiset 100 vuotta, jos ei pidempäänkin..

[Oto Hascak]

^En oo koskaan nähnyt irtonaista ikkunapenkkiä karmissa. En sano, etteikö sellaisia olisi, mutta itse olen nähnyt vain sellaisia, jossa tuo penkki on aluperin kiinteä osa karmia. Siksi sanon tuota jälkeenpäin lisättyä penkkiä feikiksi.

[PETEBJ75]

Eteläläisemmässä suomessa tuo "irtopenkki" on tullut vastaan useammassakin talossa. Itselle tein viimekesänä juuri samanlaset kuin sinulle tuli.

[tintu]

Meiltäkin purettiin tuollainen feikkipenkki kipsilevyjen purun yhteydessä ja olin tosi yllättynyt, kun huomasin että ikkunalauta koostuikin tosiaan kahdesta osasta (olinkin ollut huolestunut, että miten hienolle lankulle käy lisäeristettäessä). Maalattuna kaksiosaisuutta ei ollut huomannut, enkä muista oliko se alkuperäinen vai noiden sipsien aikana laitettu. Eli oliko kipsejä leikattu vai palikka kipsien päällä. Ja nyt sitten voidaankin tehdä juuri tuollainen samanlainen uusien seinien eteen ja smyygin jatkoksi kun likkunasyvennystä tule se 50mm lisää lisäeristyksellä. Meidän entisessä mökissä, vuossadan alun hirrestä rakennetussa "mummon"mökissä toi karmilankku tosiaan oli aito yksiosainen - mun muistaakseni - eli sitä sellaista noi kuitenkin selvästi imitoi.

[Dervish]

Paksuhko (33mm), mutta verrattaen kapea (hyötyleveys 85mm) lauta ei asennettaessa ihan hullumaisesti väännä vastaan. Pääsääntöisesti laudat menevät paikoilleen apukalikkaa pontin suojana käyttäen naputtamalla, mutta välillä pitää kikkailla. Kikkailu tarkoittaa mulla joko sorkkaraudalla vääntämistä tai kiilaparin käyttöä. Olipa kyseessä sitten kumpi tahansa, niin sitä varten on ruuvattava väliaikainen lossi niskaan kiinni, eli periaatteessa joku pieni tai isompi hukkapala. Lossi parilla ruuvilla kiinni ja siitä sitten vääntö sorkalla tai kiiloilla ja johan painuu pontit kiinni.

Voe helevettiläene, tuolleenhan ois itekin pitänyt tajuta tehdä.
Lautaa ponttiin, samalla tavoin päällä seisten kahden miehen voimin, naputellen hukkapalan kanssa sisään ja sitten loppukiristystä ennen kiinni ruuvaamista hukkapalan läpi n. 45 asteen kulmassa niskoihin kiinnitettävää lautaa kohden.
Tuokin olis ollut paaaljon helpompaa jos ei olis ostanut starkilta kylmästä pressuhallista sitä muoviin pakattua markettilautaa, oli meinaan kieroa ja ropellia jokunen, nyt on sitten rakoja ilmaantunut talven aikana lattiaan jonkun verran. No, ehkä oleiluhuoneen ja muiden lattioiden kanssa ei pihdata laudan hinnasta.. (koska virheistä ei opita vaikka mikä olisi).

[puusuutari]

Se uunikuivattu muoviinpakattu markettilauta on ollut minulla aina aika suoraa tavaraa, mutta niitä paketteja ei saisi avata kuin juuri silloin, kun niitä lyö lattiaan kiinni. Jos paketteja avaa ja meinaa kuivattaa huoneenlämmössä joitakin päiviä, niin varmasti vääntyilee. Mutta eihän se uunikuivaus vastaa ajan kanssa hyvässä taapelissa heinäladossa kuivattua lattialautaa tai puutavaraa yleensäkään. Yksi tuttu sahuri sanoi, että sellainen sääntö lattialaudassa on ollut kuulemma jo vanhastaan, että kuivumista tapahtuu leveydessä milli per tuuma. Eli leveässä lattialaudassa on vähemmän rakoja, joten rako tulee suuremmaksi. Itselläni on myös 85mm leveää lautaa lattiat ja rakoja on vähän tullut. Mutta kun kulkee sisällä saappaat kurassa, niin rakoset täyttyy niinkuin ennenvanhaankin...

En ole vielä lukenut tätä viestiketjua kokonaan, silmäillyt sieltä täältä. Mutta ison ja hyvän työn olet Oto Hascak tehnyt. Nostan kuvitteellista hattua!

[Oto Hascak]

Tuokin olis ollut paaaljon helpompaa jos ei olis ostanut starkilta kylmästä pressuhallista sitä muoviin pakattua markettilautaa, oli meinaan kieroa ja ropellia jokunen, nyt on sitten rakoja ilmaantunut talven aikana lattiaan jonkun verran.

Yksi tuttu sahuri sanoi, että sellainen sääntö lattialaudassa on ollut kuulemma jo vanhastaan, että kuivumista tapahtuu leveydessä milli per tuuma. Eli leveässä lattialaudassa on vähemmän rakoja, joten rako tulee suuremmaksi. Itselläni on myös 85mm leveää lautaa lattiat ja rakoja on vähän tullut

En mää rakoja pelkää eli eivät suoranaisesti haittaa, kunhan pysyvät maltillisen levyisinä. Voisi jopa kieroutuneesti ajatella, että pienet raot kuuluvat lauta-/lankkulattiaan, mutta eivät taida olla toivottuja missään piireissä, paitsi tietysti trenditietoisten sisustuslehtien kiiltävissä kuvissa.

On hivenen aikaista tehdä lopullisia johtopäätöksiä, mutta oma teoria lattian lyömisen ajoittamisesta koville pakkasille lienee erittäin hyvin onnistunut. Asiaa on omalla työmaalla jopa helppo seurata, sillä löin lattian neljään eri huoneeseen ja kahden ensimmäisenä lyödyn huoneen kohdilla ei vielä ollut niitä megapakkasia. Sen sijaan kaksi jälkimmäistä huonetta osuivat pitkäjaksoisille ja koville pakkasille niihin ei ole tullut raon rakoa. Nuo kaksi ensin lyötyä ottivat pakkasten ilmaannuttua erittäin maltilliset raot ja nyt lähinnä tarkkailen, että kutistuvatko raot entisestään ilmankosteuksien noustessa. Höyläämön isäntä, jossa laudat höyläytin, koitti väkisin myydä laudoille kuivauksen heidän kuivaamossaan. Sanoi puolileikillään, että ei kuivaamaton lattialauta kelpaa mihinkään muuhun kuin lavetin pohjaksi!

Vielä kun ehtisi elisi viitsisi tapetoida puukuitulevyt varsin kuivan kevättalven aikana, niin ei pitäisi levysaumojenkaan paukkua ensi talvena rikki.

Olin lattiahommissa sen verran fiksu tai tässä tapauksessa tuhlaileva luonne, että jätin ne kaikista kieroimmat ja venkurimmat laudat käyttämättä. Niistä olisi nippanappa saanut porrashuoneen lattian aikaiseksi, mutta kannoin ne vintille kulkusilloiksi ja askarteluaihioiksi. Ei huonosta tavarasta saa hyvää lattiaa, ei ainakaan kohtuullisella tappelulla...

[tarpola]

Vähän myöhässä kommentoin tuota ikkunapenkkiä, mutta piti käydä kuvaamassa oma viritys. Samoilla raiteilla tuntuvat ajatukset kulkevan. Ikkuna on vakiotehdaskamaa mutta sisäpuoliset mdf-listat pyysin jättämään pois ja nakuttelin tavalliset 42x12 listat ja penkiksi tuplasti paksumpaa ja vähän pitempänä. Pintaan valkolakkaa, sillä lailla sudittuna että saa käsityön jälkeä näkyviin . Tuossa ikkuna on sisäpinnan tasossa, puite on 170-millistä jolloin lasi tulee melko pintaan. Tai muutaman sentin syvemmälle, siksi että edellisellä kierroksella uusitut ikkunat ovat sen verran pinnasta sisempänä.
Tuohan ei varsinainen ikkunanpenkki ole eikä sillä voi pölyä enempää säilyttää, mutta mielestäni antaa vähän ryhtiä kokonaisuuteen rinstikkaan sopivan vähäeleisellä tavalla.

listat.jpg (35 KiB) Katsottu 15047 kertaa

Tarkoitus on jossain vaiheessa pyöräyttää samaan malliin ne aiemmat mdf-kehyslistat, mutta on nyt ollut muuta tähdellisempää.

[Oto Hascak]

Ikkuna on vakiotehdaskamaa mutta sisäpuoliset mdf-listat pyysin jättämään pois ja nakuttelin tavalliset 42x12 listat ja penkiksi tuplasti paksumpaa ja vähän pitempänä.
----
Tuohan ei varsinainen ikkunanpenkki ole eikä sillä voi pölyä enempää säilyttää, mutta mielestäni antaa vähän ryhtiä kokonaisuuteen rinstikkaan sopivan vähäeleisellä tavalla.

Tuohan on itseasiassa jo tosi hyvännäköinen pikkupenkki!

[Oto Hascak]

Jotta varmasti on miljoona eri työvaihetta kesken ja joka paikka sekaisin, niin aloin pinkopahvittamaan makkarin seiniä. Tai lähinnä makkarin kahta ulkoseinää, kun väliseinien levytys on enemmän tai vähemmän vaiheessa sähköhommien vuoksi.

Oon aina ennen esiliisteröinyt puukuitulevyt kahteen kertaan, mutta sen yhden pinkopahvikeskustelun rohkaisemana jätin tällä kertaa toisen liisteröinnin pois. Esiliisteröinti siis vain kertaalleen ja ohentamattomalla liisterillä. Levyt on kiinnitetty hakasilla eli niissä ei ollut paklattavaa. Saumoihin en laittanut mitään, ne kun eivät omaan logiikkaani uppoa. Jos levy seinässä kuivuu, niin ei sanomalehtisuiro, lakanasuiro tai kassakuitti ihmeitä saa aikaiseksi.

Yksi esiliisteröinti kerta oli täysin riittävä. Pahvit ottivat kiinni kuin tauti. Tää olisi kyllä omaan makuuni taas kerran niitä hommia, joita ei kannattaisi tehdä yksin. 2.7m x 1.5m kokoinen pinkopahvivuota on turhan iso yksin seinälle nostettavaksi, mutta kyllä sen nippanappa saa. Mää en sen kummemmin vetytytä noita pahveja, vaan vuodan liisteröityäni sen kiikutan hetkikohta välittömästi paikoilleen. Toimiva systeemi!


Kongon logistiikka otti askeleen huonompaan suuntaan, kun pistin keittiön ja makkarin välisen oven umpeen. Tuon sulkeminen on ollut koko ajan suunnitelmissa, mutta sitä on tarkoituksella lykätty. Kun paikat on levällään ja jatkuvasti joutuu kulkemaan edestakaisin levy tai lauta käsissä, niin ympärikuljettava talo on iso plussa. Nyt tuolle ympärikuljettavuudelle tuli piste.



Keittiössä ko oven eteen tulee kaappeja. Makkarin puolella samaan paikkaa tulee kiinteät vaatekaapit, joidenka pohjana toimii 50-luvun vaneriset kaapinovet.

[Oto Hascak]

Ja jotta olisi taas yksi uusi työvaihe kesken, niin päätin alkaa tapetoimaan. Taustalla tässä ratkaisussa oli se, että tapetoinnin jälkeen olisi mahdollista nostaa keittiön viimeinen kaapistosatsi seinälle.

Tapetiksi valikoitui Duron Gamlasvenska sarjasta joku hempeä kukkajuttu. Itseasiassa tapetti suoritti ihan itse valintansa, sillä se sattui löytymään lottovoittona Kodin Terran poistolaarista muhkeaan neljän euron rullahintaan. Jos on jotain mahdollista ostaa halvalla, niin suomalainen junttimies sen ostaa! Puolustuksekseni tosin sanottakoon, että tykästyin kovasti roosan väriseen kukkakuosiin. Tästä kiitoksena saan kuunnella Psykolookin jatkuvaa kuittailua miehisestä kukkatapettivalinnastani. Lopputulos kaikesta kuittailusta huolimatta on se, että molemmat tykkää keittiön värimaailmasta kuin hullu puurosta.

Puolihuono juttu oli/on se, että ko. tapetti ei oo hengittävä. Siinä on akrylaatti pinnassa. Tästä taas seuraa se, että tapetin voi pyyhkiä hyvinkin ronskilla kädellä, jos se keittiössä haluaa rasvoittua tai muuta vastaavaa. Muihin huoneisiin tulee paperitapettia. Eikä tää mulle mikään ongelma ole, tällä mennään.

Viimeinen kaappisatsi. Noiden yläkaappien alle tulee jääkaappi. Ruokapöytä tulee ikkunan eteen.


Miehekäs kukkakuosi miehekkäillä väreillä. Tein tapetoidessani sellaisen havainnon, että kukkatapetin tapetoiminen nostaa hymyn paatuneimmankin mörököllin huulille.