Pinkopahvin asennus

[Kimble]

Koitin haullla etsiä, mutto tuloksetta. No niin ja itse ongelmaan.

Aloitin eilen seinien pinkopahvituksen, mutta ei mennyt ihan putkeen. Aloitin matalasta (entisen sivuvintin) seinästä ja ajattelin, että en etene ennenkuin on kokeiltu miten homma toimii. Ohjeiden mukaan kostutin ja laitoin muoviin tasaantumaan ja annoin olla kuusi tuntia. Pari isompaa ryppyä/löysää oli vieläkin eli jotain olen tehnyt väärin. Liian vähän kostutusta? Mistä tiedän milloin pahvi on tarpeeksi kostunut? Miten nurkkien kanssa pitää toimia? Liisteröidäänkö pinkopahvi nurkkavahvikkeeseen ja viedäänkö pahvi nurka yli? Tuleeko nurkkaan laittaa nupinauhaa ja tiheään naulaus? Millä olette liimanneet vuodan edelliseen vuotaan? Mä tein vehnäjauholiisteriä ja sekoitin siihen liimaa vielä, mutta ei siitä nopeasti kuivuvaa tullut eli jälleen meni jotain pieleen. Aloin jo harkitsemaan huokoleijonan ostoa, mutta turhaa rahan ja materiaalin menoahan se olisi. Nuo rypyt varmaan saa vielä korjattuakin.

Pitääkö sen pinkopahvin jämähtää ihan kunnolla siihen seinään kiinni siis siten, että on ihan tiiviisti pinnassa lähes liimautuneena? Mä luulen, että mä kostutin ne pahvit huonosti ja siksi meni homma keturalleen.

[markokoo]

Olet varmaan jo pinkopahvituksen ohjekorttiin tutustunut: http://www.nba.fi/tiedostot/9b92c731.pdf

Vaimon kummisetä on viimesiä näillä nurkilla 50-luvulla työkseen pinkopahvitusta tehneitä. Häntä vähän konsultoimme kun ensimmäistä kertaa aloitimme harjoittelemaan. Hän sanoi, että paras vehje on reppuruisku ja sillä silleen sopiva sumu että kauttaaltaan on sumupisaroita mutta ei peitä ihan koko pintaa. Sitten rullalle odottamaan. Kyselimme että tarviiko muoviin kääriä ja kuinka pitkäksi, hän sanoi ettei tuolloin muovia ollut ja kahveella kerkeää käymään jos on muut alustavat hommat tehty. Tuota ollaan sitten noudatettu, lidlin kahden litran puutarharuiskulla sumutettu takapuolelle hyvä sumu - samalla kun sumuttelee niin se kostuu jo kokonaan märän näköiseksi. Sitten rullaus ja kaikki saman seinän vuodat samalle rullalle. Ollaan itse laitettu muoviharson sisään, tai heitetty muovi päälle. Semmonen tunti yleensä mennyt kun alettu ekaa laittamaan seinään. Tällä kostutustavalla on meillä toiminut hyvin. Sen oppii tuntemaan koska on sopivaa.

Huoneen lämpötilaa kannattaa tiputtaa, muuten tulee kiire ja voi kuivua vuodat käsiin kesken naulauksen. Joissain ohjeissa on tosiaan tuo 6 tai vielä pitempikin kostutusaika, en oikein ymmärrä sitä mitenkään.

Me ei olla noita nurkkavahvikkeita käytetty, kalliitakin ovat. Ollaan naulattu naularivi nurkkaan nupiriman kanssa, välillä olen taitellut sinne pinkopahvin ylijäämäpaloista nurkan. Eli nurkka jää silloin auki vielä pahvitusvaiheessa, eroaa vähän tuosta ohjekortin tavasta. Sitten perästä liimattu päälle nurkkapala, ohennettu molemmilta reunoilta ja takapuolella pieni viilto. Näitä tapoja tehdä nurkka on monia, se yksinkertaisin pyöreä "juostenkustu" nurkka ei ole oikein omaan mieleen vaikka niitäkin vanhoissa taloissa näkee.

Tuosta vehnäjauholiisteristä olen itse huomannut että se vaan huononee ja kuivuu hitaammin kun siihen laitetaan jotain liimaa joukkoon. Se ottaa sellaisenaan kuin tauti ja kuivuu nopeasti. Vehnäjauholiisteristä kannattaa aina tehdä koeliimaus vaikka ylijäämä pinkopahveilla tai sanomalehdellä, joskus harvoin satsi epäonnistuu.

Pitääkö sen pinkopahvin jämähtää ihan kunnolla siihen seinään kiinni siis siten, että on ihan tiiviisti pinnassa lähes liimautuneena?

Se riippuu seinästä, meillä ainakin hirsiseinät sen verran vinoja että ei tuo pinkopahvi läheskään kaikkialla ole lähelläkään seinää. Pinkopahvin pitää pingottua silleen että se on napakka, ei luru, tällöin et tiedä painamatta onko siellä seinää lainkaan takana.

Kyllä se eka seinä on meilläkin vähän nurkasta kupruinen harjoitusseinä, mutta heti seuraavat jo meni paremmin.

[kakluuni]

Hei.


Kannattaa tosiaan katsoa noita museoviraston ohjeita.

Jos pahvi jää löysäksi ja kuprulle, olet kostuttanut liian vähän. Pahvi on ollut liian kuivaa, ei ole päässut kuivumaan ja kuivuessaan pingoittumaan.
Mä olen käyttänyt kostuttamiseen liisteriharjaa. Kastan harjan veteen, ravistan kerran liiat vedet pois ja sitten sellaisella pitkällä laajalle vettä levittävällä kaarella kostutan pahvit. Nostan harjan pään korkeudelle ja lyhyt napakka heilautus. Kiertelen huonetta ja roiskin vettä erisuunnista, niin että pahvi kostuu tasaisesti joka puolelta. Liikaa ei saa kostuttaa, muuten pahvi vettyy liikaa ja repeää kiristyessään. Sanallisesti on vaikea kuivailla, mutta niin märäksi ei saa kostuttaa, että pahvi alkaa kupruilemaan. Mä olen käärinyt pahvin muoviin ja antanut olla 3-4 tuntia. Joskus kun on tuntunut vähän kuivalta muoveja poistaessa, olen vielä kevyesti kostuttanut enne naulausta. Naulatessa kannattaa toimia ripeästi, pahvi kuivuu nopeasti, varsinkin jos on lämmin ja kuiva huone. Aluksi vuota ylhäältä keskeltä muutamalla nupilla kiinni, sitten alhaalta parilla nupilla keskeltä, vuotaa ei erityisesti tartte kiskoa kireäksi, kiristyy kuivuessaan. Sitten kun vuota saatu asemoitua alhaalta ja ylhäältä muutamalla nupilla, niin keskeltä laitoihin päin naulaten vuota ylhäältä ja alhaalta kiinni tiuhalla naulauksella. Jos on hirmukorkeat huoneet, vuotaan tulee kova veto ja vuota voi olla hyvä naulata kahdella rivillä.

Mä olen aina käyttänyt vehnäjauhoista tekemääni liisteriä, suhde n 1:10, ehkä vähän jäykempääkin. En ole lisännyt liimaa ja aina on hyvin toiminut. Pitää keitellä rauhakseen ja koko ajan hämmentäen, että tulee tasaista ja ettei pala pohjaan. Liisteri sakenee jäähtyessään, valmis liisteri on sellaista kiisselimäistä. Mutta liisteröidessä täytyy olla suht vikkelä, jos jahkailee, liisteri ehtii imeytyä pahvin huokosiin, eikä enää tartu. Liika hierominen ja nysvääminen pahvituksessa ei ole hyväksi.

Nurkkat olen tehnyt vähän edellisen kirjoittajan tapaan. Eli vuotien nurkkien puolimmainen reuna naulataan kiinni seinään. Sitten olen liisteröinut n 10-15 cm leveän kaistaleen nupirihmojen päälle ja taittanut tä'män suikaleen muutaman sentin nurkan yli viereiselle seinälle. Viereiselle seinälle myös suikale nupinauloja peittämään, mutta tämä suikale vain 5-10 cm leveänä ja puskuna ensiksi laittamaani suikaletta vasten. Tätä ei siis enää taiteta nurkan yli. Näin kun tekee, niin saa nurkasta vähän terävämmän ja nupinaulat piiloon. Eikä kannata juuri niiden nupinaulojen kohdalla painella tiukasti alustaa vasten, muuten voi nupit näkyä läpi. Eihän niitä nurkkia millään 90 asteen kulmaan saa, mutta meillä päin ei kuljetakaan nurkkia pitkin suorakulman kanssa,silmään näyttävät kuitenkin suorilta ja siisteiltä.


Kysymystä vuodan liimautumisesta en ihan ymmärtänyt. Vuodan tulee olla kuivuttuaan kireä ja napakka. Mutta koska hirsisein aaltoilee, niin vuota on tietenkin kosketuksissa vain hirsiseinän uloimpien kohtien kanssa, tässähän juuri pinkopahvin seinää tasoittava idea. Jos seinässä on joku yksittäinen hirren kohta, joka selvästi ulompana kuin muut kohdat, tätä kohtaa kannataa vähän kirveellä tasoittaa ennen pahvitusta. Samoin kaikki terävät kohdat kannattaa pyöristää, etteivät revi pahvia. Mutta jos vanha talo, niin nämä toimet yleensä' tehty jo aikanaan.

[Hirsinööri]

Hyviä neuvoja kaikki tyyni.
Itse yrittäisin välttää tota kirveellä vuolemista, itse kun pidän tosta hirren pinnasta ja kyllä on v...tanut kun on sellaset hevosmiehen vuolemat hirret tullut vastaan pahvien alta..
Voihan olla että se maku joskus muuttuu pinkopahvin suhteen ja silloin ei sitä alkuperäistä pintaa takaisin saa.

[kakluuni]

Se alkuperäinen hirsikin on alkujaan lähes aina tarkoitettu sinne pahvin tai huokolevyn alle eikä nykymuodin mukaisesti näkyville. Nykymuoti repii näitä rakenteita esille, jopa rappauksia isketään tiilten päältä kuvitteellista vanhaa tunnelmaa tavoitellen. Monesti hirret ovat vielä moneen kertaan käytettyjä eikä millään lailla siistejä pinnoiltaan. Toki joskus on ollut hirret näkyvillä joissakin kansallisromanttisissa kesähuviloissa tai maalaistalojen tuvissa, mutta yleensä ne kyllä haluttiin päällystää jollakin, päällystettiinkin, jos vain suinkin oli varaa.

Vanhoissa kuvissa näkyy paljaita hirsiseiniä, mutta epäilen, osa näistä voi olla juuri valmistuneista taloista, joissa piti odottaa talon laskeutumista ennen kuin voitiin pahvittaa.

[puusuutari]

Edellisten kirjoittajien hyvien ja perusteellisten ohjeiden lisäksi heitä joukkoon pari omaa tapaani pinkopahvittamiseen.
Levitän valmiiksi huoneen korkeuteen leikatut pinkopahvit muovin päälle, kostutus nurjalle puolelle, ja seuraava päälle ja kostutus... Kun kaikki on kostutettu, (eli ei kasteltu) niin muovi päälle. Ja muovilla suojatun pahvinipun päällä voi kävelläkin. Kun kosteus tasaantuu niin pahvista tulee ”nahkea”. Asennusaikaa muovien välissä oleville pahveille jää hyvinkin vuorokausi, ja jos tuntuu nippu kuivahtavan, voi aina kostuttaa lisää. Itsellänikin on tuollainen Lidlin sumutinpainepullo.

Kun nostan vuodan seinälle, laitan nitojalla ensin ylhäältä keskeltä kiinni jonka jälkeen tarkastan pystysuoruuden ja sitten ylänurkat nitojalla kiinni. Sitten työnnän löysät alas ja alhaalta keskeltä nitojalla kiinni ja nurkat myös. Siihen meni kuusi sinkiläniittiä. Tämän jälkeen on hyvä aloittaa nupirihmalla ja nauloilla kiinnittäminen, ja työ etenee joutuisasti.

Itse olen pinkopahvin limityksessä käyttänyt liimana muovitapettiliisteriä ja sitä joskus vielä vahventanut erikeeperillä, eli se on silloin PVAc liimaa. Maalarimestari Kalevi Järvinen näin joskus telkkarissa opetti. Ei siinä hengittävyyskään heikenny, kun on vain muutaman sentin pystykaistaleita liitoskohdissa.
Nurkat olen tehnyt, niinkuin markokoo tuossa kertoi.

Pinkopahvi asennuksen jälkeen on pinkeä eli kireä kunnolla vasta seuraavana päivänä. Ja kun sen tapetoi, alkaa se taas roikkumaan, mutta kuivuu taas seuraavaksi päiväksi. Ja tapetti asennetaan heti liisteröimisen jälkeen seinälle, jossa tapetti ja pinkopahvi vettyy yhtä aikaa.

[Kimble]

Sunnuntai iltana en jostain syystä päässyt museoviraston sivuille. Käytin Perinnemestari -kirjan ohjetta. Mä en tiedä onko mulla luetun ymmärtämisessä vikaa vai miksi aina ohjeiden lukemisen jälkeenkin on kysymyksiä mielessä vaikka kuinka. Kuten juuri nuo nurkat.

Sillä pahvin liimautumisella tarkoitin sitä, että esim. sanomalehti kastuttuaan ja kuivuttuaan jämähtää aika hyvin pöydän pintaan. Mutta pinkopahvissa on siis tärkeätä, että se nimensä mukaisesti pingottuu kireäksi.

Kiitos näistä vinkeistä! Uskon, että pinkopahvitus onnistuu näillä ohjeilla vallan mainiosti. Kiitos!

[Hirsinööri]

Tää on kyllä ihme homma kun täälä pitää näistä makuasioista väitellä..
Ja tietenkin ensin keksittiin pinkopahvi ja vasta sitten hirsiasumukset. https://publications.theseus.fi/bitstre ... a.pdf?...1

Toisaalta itselle tulossa ensikesänä uusikehikko pihaan (1820l.) joka ollut alunperin savupirtti, mutta ajattelin silti siihen piipun sutasta.
En silti peitä elämästä kertovaa hirsipintaa ja sen tummia pintoja, joista historia on luettavissa.
Päärakennuksemme (1910l.) alkuperäinen pinta on ollut hirsi, sitten käsinmaalattu tapetti hirren päälle ja sitten vasta pinko.
Mutta kuten sanoin kyse on makuasioista, ja mitä yritin sanoa. Ettei tekisi sellaista mitä ei voisi enään palauttaa (jos niitä hirsiä ei kukaan ole vielä 2011 mennessä vuollut miksi nyt??).
Ja pinkopahviahan en missään vaiheessa tuominnut, päin vastoin. Kyse oli vuolemisesta.

[puusuutari]

Niinhän se on, että pinkopahvin tai ainakin tapetin asennus oli porvarien ja aatelisten etuoikeus muistaakseni aika pitkälle 1800-luvulle. Tavallisella rahvaalla ei ollut edes lupaa pirttinsä tapetoimiseen?? Tästä on joku Museoviraston tutkija tehnyt Tapettikirjan, josta kuulin pari vuotta sitten radiossa kirjoittajan haastattelun. En ole lukenut vielä, mutta ihan mielenkiintoista palikkatietoa rakentamisperinteeseen.

[puusuutari]

Jos jotakuta kiinnostaa, niin tässä linkki:
http://www.nba.fi/fi/tapettikirja_julkaistu

[Hirsinööri]

Nii vasta 1863 tuli suomeen ensinmäinen paperikone jolla pitkää paperia pystyttiin valmistamaan, tuosta vierähti joku tovi kun pinkoa ruvettiin valmistamaan ja siitä vielä jokunen hetki kun tämä yleistyi jokaisella torpparilla..

Ei toi linkki toiminut joten tosta toi pdf.
http://www.google.fi/search?q=kymmenlaa ... =firefox-a

[kakluuni]

Tuosta pinkopahvin historiasta löytyy jo aiemmin tässä ketjussa suositellusta linkistä eli

http://www.nba.fi/tiedostot/9b92c731.pdf

Pikalinkkit paperoinnista ja tapetoinnista Rakennusperintö-sivulla:

http://www.rakennusperinto.fi/Hoito/Rak ... uspaperit/

http://www.rakennusperinto.fi/News_kirj ... ituntemus/

[Oto Hascak]

Määkin tyrkytän vielä yhdet ohjeet:

http://www.rauma.fi/ymparisto/html/2aja ... 4_diat.pdf

[Kimble]

Määkin tyrkytän vielä yhdet ohjeet:

http://www.rauma.fi/ymparisto/html/2aja ... 4_diat.pdf

Kiitos Oto ohjeesta! Lukiessa muistui mieleen, että olen nähnyt tämän aikaisemminkin. Nyt tulostin ja ohje tulee päätymään talon huolto/remontti mappiin!

[Oto Hascak]

^ Joo, mä oon tuon linkittänyt vähintään kerran aiemmin johonkin pinkopahvikeskusteluun. Aina välillä tulee tarve päteä...