No niin. Tilanne on se, että lvi on vedetty alustavasti viemärein pesuhuoneen lattialle. Olen saanut kuulla nyt montaa mielipidettä
hiekka vs. sepeli tulevan Isodrännin alla. Kellari on periaatteessa täysin kuiva, kallio alla, salaojat tehty, ikinä ei ole tullut vesi lattialle.
Nyt alla on siis hienoa hiekkaa, tasaanko sen ja lyön Isodrännin päälle vai tasaanko sepelillä ja sitten eriste niin, että putket jäävät
tietysti eristeiden väliin.
Nyt on monta tekijää kellarissa ja jokaisella on eriävä mielipide. Tähän kuva vielä selventääkseni.
Sepeli on hyvin hankalaa tasoittaa, aina irtoaa joku kiven nupula irralleen...uppoohan se eristeeseen,mutta eikö nuo vuktisolit ole
herkempiä ottamaan itseensä kuin EPS. Eli saattaa vallan haljeta jos on epätasaista ja astuu päälle.
Sepelihän tuonne tietysti kuuluisi, ja jopa pesty jos tarkkoja ollaan. Vähintäänkin pitäisi olla sala-oja soraa josta on
nolla aines seulottu pois. Toki termi hienoa hiekkaa on vähän erilainen merkitykseltään.
Jos tuon hiekan päälle vielä sepeliä,niin suodatinkagas erottamaan eri ainekset.
Kannattaa myös huomioida että kosteus siirtyy kapillaarisesti myös sivuille päin. Siksi seinän vierustat olisi hyvä vaihtaa sepeliksi 5 - 11 mm, niin hiekasta ei siirry ulkoseiniin tai väliseiniin kosteutta. Pari kolmekymmentä senttiä seinästä riittää yleensä estämään kapillaarisen kosteuden siirtymisen lattian alustäytöistä.
Mikäli ulkopuolella kellarin seinässä olisi salaojittava kuivaava eristys ongelmaa tuskin olisi, mutta nyt ainakin kuvista päätellen ulkoseinässä kapillaarisuutta tummista jäljistä päätellen on.
Nyt kun päällä ei vielä ole uutta lattiaa, kuivuu hiekan pinta hienosti sisäänpäin, mutta uusi betonilattia toimii maanpinnalle levitetyn pressun tavoin alkaen kerätä kosteutta alleen, vaikka olisi jonkinmoinen salaojituskin. Kosteus ei kuitenkaan nouse ylös, jos lämmöneristettä on riittävästi mielellään 200 mm solupolystyreeniä, kevytsoralla kolminkertainen määrä, koska sen eristyskyky on kohtuullisen vaatimaton.
Salaojittava solupolystyreenieriste on erinomaisen hyvä kapillaarikatko, sen pysyessä helposti puhtaana vielä asennettaessakin. Sorakerrosten kanssa onkin sitten kapillaarikatkona käytännössä paljonkin ongelmia, koska toimivuus määräytyy suoraan hieno aineksen määrän mukaisesti.
Sepelin oikeastaan kapillaarikatkokerroksena 200 mm tulisi aina olla pestyä ja puhtaana se säilyy käytännössä ainoastaan betoniautolla kuljettimella sisään kellariin toimitettuna.
Salaojittava lämmöneriste kevyimpänä 19 kg/m3/60 kpa versiona, kestää kävelyä kohtuullisesti, onhan testattu rikkoontumiskuormitus kuitenkin 6 tonnia neliölle. Kuitenkin pohjan tasaisuus on eduksi ja se on kohtuullisen helppo toteuttaa laudalla tasaamalla.
Parempi olisi, jos viemärin pystylinjat ainoastaan kulkisivat lattian eristyskerroksen läpi, mutta rintamamiestalossa huonekorkeuden vuoksi harvemmin tämä on mahdollista. Viemärilinjan laskeminen on usein myös mahdotonta vanhan liitoskohdan sijainnin vuoksi.
Tällöin viemäröinti joudutaan leikkaamaan eristyskerrokseen, eikä sillä ole vaikutusta lämmöneristykseen, kuin pinta-alansa verran, joten isompaa huolta ei ole.
