Oppes kirjoitti:
Tulikiven ilmoitus on tyypillinen kiviuunin valmistajan. Siinä on joku hyötysuhde mutta ei ole ilmoitettu miten siihen on päästy. Millaista tehoa käytetty ja mikä on olut esimerkiksi palokaasujen lämpötila uunista poistuessa. Siinä on ilmoitettu keskimääräinen teho 2,5 kW mutta ei se tarkoita polton tehoa. Jos 40 x 42 cm arinalla poltetaan puolisen kiloa tunnissa, ei liekki lämmitä juuri mitään eikä pala kunnolla.
Yläpolotilasta tässä piti keskustella mutta palaan siihen myöhemmin.
Eikö näillä uunien ominaisuuksien mittaamisen suurin ongelma ole se, että ne ovat siinä määrin massiivisia, ettei niitä oikein voi kalorimetriin tai muuhun suljettuun kammioon laittaa. Tällöin hyötysuhteet ovat suuntaa antavia. Hyötysuhdelaskennasta kiinnostuneet ehkä tuntevat seuraavan dokkarin:
Kun varaavien uunien hyötysuhteista esitetään hyvinkin erilaisia tietoja ja näkemyksiä,olispa mukava joskus saada täysin puolueetonta faktaa vaikkapa just parhaalla mahdollisella tavalla muuratun arinallisen korkean pönttiksen tai vastaavan uunin hyötysuhteesta.Kun näitä hyötysuhdelukemia esitetään usein mainos tarkoituksissa tai esittäjän omien asenteiden valossa.
Kun puhutaan varaavien uunin lämmön talteenotto kyvystä,on mielestäni syytä ottaa huomioon miten iso ja miten pitkillä savukanavilla,siis tulipinnalla,tehty uuni on kyseessä.Lyhytkiertosen,pienen uunin savukaasut karkaa hormiin luonnollisesti kuumempina kuin riittävän pitkäkiertosen.
Savuhyllyllä,siis yläpalotilalla,varustettu varaava avopesäinen varaava takka näkyy esiintyvän ainakin Heikki Hyytiäisen muuratut tulisijat-kirjassa v.1980.Tuona aikana oli kai moderni 60-70 lukulainen avotakka kulttuuri lyönyt asenteissa niin läpi,että varaava uunikin piti suunnitella uudestaan avotakkamaisena,nopeasti kuitenkin huomattiin,että kyllä ne luukut ja arina pitää olla hyvän ja tehokkaan palamisen vuoksi.Eli siis pyörä keksittiin siinä kohtaa uudestaan.Savuhyllyn käyttö suoravetoisen avotakan yhteydessä sisään savuttamisen estämiseksi on paljon vanhempi keksintö.
Jos aatellaan tuota alkuperäistä kakluunia,joka kehitettiin 1700-luvun puolivälin jälkeen ja kun puu on kaasupitoinen polttoaine,niin siinä keksittiin ehkä ikäänkuin vahingossa(kiertosysteemihän oli tuon keksinnön pääpointti) puulle erittäin sopiva lämmityslaite.Luulen,että tuona aikana puun paloprosessin ym. tuntemus ei ollut mitenkään korkealla tasolla.Pystyuunissahan tulee hyvin tuota kaasupalotilaa juurikin tuossa pesästä suoraan ylös nousevassa tuliputkessa,kun se on läpimitaltaan tarkoitukseen sopiva,Ei siis liian ahdas mutta ei ehkä liian väljäkään.
jarkkis kirjoitti:Kun varaavien uunien hyötysuhteista esitetään hyvinkin erilaisia tietoja ja näkemyksiä,olispa mukava joskus saada täysin puolueetonta faktaa vaikkapa just parhaalla mahdollisella tavalla muuratun arinallisen korkean pönttiksen tai vastaavan uunin hyötysuhteesta.Kun näitä hyötysuhdelukemia esitetään usein mainos tarkoituksissa tai esittäjän omien asenteiden valossa.
Kun luet tuon ym. dokkarin niin huomaat että on sangen työlästä laskea hyötysuhteet. Voinet toki tehdä sen sangen halvoilla välineillä (vaaka ja lämpömittari) itsekkin omalle tulisijallesi.
Itse asiassa kun puuta lapataan tilavuusmittoina ja puu aineksen tiheydet vaihtelevat suuresti on loppujen lopuksi yks hailee onko uunin hyötysuhde 77 % vai 79 % tai peräti 81 %. Siellä se kuitenkin on about 72 % ja 82 % välissä.
Tosiaan, tämä uunin, varaavan takan, yläpalotila, toisiopalokammio on kehitetty 80 luvun alussa. Kävin kirjastossa:
- kirja Muuratut tulisijat -79 malleissa ei yläpalotilaa esiinny.
- sama kirja -84 yläpalotila on kaikissa malleissa.
- Tulisijat ja sydänmuurit -84. Tässa selostetaan -82 Kangasalla tehtyä yläpalotilallisen takkauunin koepoltto-ohjelmaa.
On vähän kumma juttu, kun Radio puheen ohjelmassa asiaa väheksyttiin, kuulemma. Itsepä en ohjelmaa kuullut. Polttelen vaan.
Niin Unohtuikin että hyötysuhdelaskennassa tarvitset vielä joko hyvän mallin talostasi tai energiamittarin. Tämän jälkimmäisen onkin sähkölaitos jo toimittanut ja mittarilukemien mukaan lähettää laskut.
