Riskikartoitusta...
Riskikartoitusta...
Morjens kaikille,
eli rekisteröidyin tänne varmaan samasta syystä kun aika moni muukin. Edessä olisi talon osto, muttei tällä kertaa varsinaisen rintamamiestalon. Talo on emännän isoäidin vanhempien rakentama vuodelta hirsirakenteinen mörskä vuodelta 1947, kun joutuivat Karjalasta evakkoon. Aikuisikään asti asuin itse omakotitalossa ja emäntä maalla. Ikää on tällä hetkellä 25v ja rivitaloasuminen alkaa kyrpiä tosissaan. Veri vetää maalle. Tähän muutaman vuoden kasvaneeseen vitutukseen sitten ilmestyi pelastus kun tuo suvulla ollut talo tuli myyntiin edellisen asukkaan poismenon myötä. Ajattelinkin kysellä täältä kokemusta, josko viisaammat osaisivat kertoa tuon talon mahdollisista piilevistä riskeistä. Muutama juttu nimittäin askarruttaa...vanhan remontoinnista on kokemusta tasan nolla. Uusrakentamisesta jonkin verran.
Talo on peruskorjattu vuonna 1980. 90-luvun puolessa välissä on tehty laajennus jossa on kylpyhuone ja sauna. Tätä ennen sauna on ollut yläkerrassa, mutta toimii nykyisin varastona. Ei ole siis käytetty viiteentoista vuoteen. Yläkerran märkätilat / sauna on seinistä laatoitettu, lattiassa muovimatto. Tässä yläkerran märkätilassa on vinokatto, mikä on myös laatoitettu. No, ilmeisesti laattojen painosta katto on painunut kattotuolien välistä hieman notkolle ja laatoitus lohjennut parista kohtaa. Tuota rakennetta puretaan kuitenkin nyt hieman viikonloppuna ja tutkitaan vähän miltä näyttää laattojen / muovimaton alla...onko kellään kokemusta tällaisista yläkerran märkätiloista, aiheuttavatko mahdollisesti pysyvää haittaa rakenteille?
Talossa on myös kellari, jossa on puulämmityskattila. Sokkelissa on luukku, josta voidaan työntää polttopuita kellarin pieneen puuvarastoon. Kellarissa ei ole mitään ilmanvaihtokanavaa, ilmeisesti se tuulettuu jonkin verran kattilaa lämmitettäessä?
Alkuperäisissä piirroksissa on rakennukseen piirretty trossipohja, mutta tuuletusaukkoja ei kyllä löydy ja kellarin kattokin on betonia. Liekö trossipohjaa tehty alun perinkään vai olisko se mahdollisesti vain tulpattu peruskorjauksen yhteydessä? Onkohan tällainen miten huono ratkaisu. Paljon on peloiteltu noista vanhoista laatan päälle tehdyistä hirsirakenteista, että kosteus nousee laatasta hirsikehikkoon jne. maa on kuitenkin todella hyvin kosteutta imevää soraharjua, eikä kellarissa tai muuallakaan ole tunkkaista hajua. Salaojia tuskin on. Pohjavesi on vissiin melko alhaalla, koska talon viereen on täytynyt tehdä porakaivo.
Kuviakin voin tapauksesta laittaa. Odotetaan innolla että päästäisiin laittamaan taloa kuosiin. Suuria remontteja ei tarvitse tod.näk. tehdä. Lähinnä kosmeettista ehostusta. Vanhaa tuntua yritetään kuitenkin säilyttää, vaikka joitakin moderneja ratkaisuja aiotaan kuitenkin tehdä...Tuo talon ratkaisu tuntuu kuitenkin kovin omalaatuiselta, en sitten tiedä onko. Talotekniikasta en nimittäin ymmärrä tuon taivaallista (vielä). Talossa on kuitenkin asuttu tietääkseni ilman mitään ongelmia, kaippa sitä voidaan pitää lohduttavana tietona.
eli rekisteröidyin tänne varmaan samasta syystä kun aika moni muukin. Edessä olisi talon osto, muttei tällä kertaa varsinaisen rintamamiestalon. Talo on emännän isoäidin vanhempien rakentama vuodelta hirsirakenteinen mörskä vuodelta 1947, kun joutuivat Karjalasta evakkoon. Aikuisikään asti asuin itse omakotitalossa ja emäntä maalla. Ikää on tällä hetkellä 25v ja rivitaloasuminen alkaa kyrpiä tosissaan. Veri vetää maalle. Tähän muutaman vuoden kasvaneeseen vitutukseen sitten ilmestyi pelastus kun tuo suvulla ollut talo tuli myyntiin edellisen asukkaan poismenon myötä. Ajattelinkin kysellä täältä kokemusta, josko viisaammat osaisivat kertoa tuon talon mahdollisista piilevistä riskeistä. Muutama juttu nimittäin askarruttaa...vanhan remontoinnista on kokemusta tasan nolla. Uusrakentamisesta jonkin verran.
Talo on peruskorjattu vuonna 1980. 90-luvun puolessa välissä on tehty laajennus jossa on kylpyhuone ja sauna. Tätä ennen sauna on ollut yläkerrassa, mutta toimii nykyisin varastona. Ei ole siis käytetty viiteentoista vuoteen. Yläkerran märkätilat / sauna on seinistä laatoitettu, lattiassa muovimatto. Tässä yläkerran märkätilassa on vinokatto, mikä on myös laatoitettu. No, ilmeisesti laattojen painosta katto on painunut kattotuolien välistä hieman notkolle ja laatoitus lohjennut parista kohtaa. Tuota rakennetta puretaan kuitenkin nyt hieman viikonloppuna ja tutkitaan vähän miltä näyttää laattojen / muovimaton alla...onko kellään kokemusta tällaisista yläkerran märkätiloista, aiheuttavatko mahdollisesti pysyvää haittaa rakenteille?
Talossa on myös kellari, jossa on puulämmityskattila. Sokkelissa on luukku, josta voidaan työntää polttopuita kellarin pieneen puuvarastoon. Kellarissa ei ole mitään ilmanvaihtokanavaa, ilmeisesti se tuulettuu jonkin verran kattilaa lämmitettäessä?
Alkuperäisissä piirroksissa on rakennukseen piirretty trossipohja, mutta tuuletusaukkoja ei kyllä löydy ja kellarin kattokin on betonia. Liekö trossipohjaa tehty alun perinkään vai olisko se mahdollisesti vain tulpattu peruskorjauksen yhteydessä? Onkohan tällainen miten huono ratkaisu. Paljon on peloiteltu noista vanhoista laatan päälle tehdyistä hirsirakenteista, että kosteus nousee laatasta hirsikehikkoon jne. maa on kuitenkin todella hyvin kosteutta imevää soraharjua, eikä kellarissa tai muuallakaan ole tunkkaista hajua. Salaojia tuskin on. Pohjavesi on vissiin melko alhaalla, koska talon viereen on täytynyt tehdä porakaivo.
Kuviakin voin tapauksesta laittaa. Odotetaan innolla että päästäisiin laittamaan taloa kuosiin. Suuria remontteja ei tarvitse tod.näk. tehdä. Lähinnä kosmeettista ehostusta. Vanhaa tuntua yritetään kuitenkin säilyttää, vaikka joitakin moderneja ratkaisuja aiotaan kuitenkin tehdä...Tuo talon ratkaisu tuntuu kuitenkin kovin omalaatuiselta, en sitten tiedä onko. Talotekniikasta en nimittäin ymmärrä tuon taivaallista (vielä). Talossa on kuitenkin asuttu tietääkseni ilman mitään ongelmia, kaippa sitä voidaan pitää lohduttavana tietona.
Re: Riskikartoitusta...
Sen verran voi arvailla että se vino katto ei ole niiden laattojen painosta varmaankaan painunut, ne ei paljoa paina ja sekin jakautuu tasaisesti. Kattotuolien väli ei kumminkaan ole metrejä...eli jotain muuta siellä on periksi antanut. Syystä tai toisesta. Laatoituksessahan saumat kastuvat läpi eli voi olla pientä kosteuden aiheuttamaan muodonmuutosta. Varsinkin jos on laitettu perinteinen lastulevy sinne laatan alle...
Re: Riskikartoitusta...
Hyvä lähtökohta vanhoista taloista on että ne on pääsääntöisesti paskoja. Tämä on hyvä asenne alkaa niin ei tule niin kovia takaiskuja kun todellisuus iskee.
Katon painuminen voi johtua syystä jos toisesta. Myös mainitusta laatasta. Kipsi tai lastulevy vääntyy kuprulle kyllä seinälläkin kuudensadan jaolla saatikka vinokatossa. Jako pitäisi olla seinällä vähintään neljä sataa ja kipsi ek:ta. Lastua ei enää ollenkaan.
Katon painuminen voi johtua syystä jos toisesta. Myös mainitusta laatasta. Kipsi tai lastulevy vääntyy kuprulle kyllä seinälläkin kuudensadan jaolla saatikka vinokatossa. Jako pitäisi olla seinällä vähintään neljä sataa ja kipsi ek:ta. Lastua ei enää ollenkaan.
shit happens
Re: Riskikartoitusta...
No sitä tässä vähän itsekin pelkää, että lähtee liian ruususella asenteella liikenteeseen. Todennäköisesti koko murju on hirveä pommi ja pelastusoperaatioon menee koko elämä. No, tekemättömät päivät loppuu ainakin siihen paikkaan. Kuitenkin tuosta kattojaosta sen verran, että näyttäs vähintään kuuskytäsenttiseltä. Painuma on kattotuolin kohdalta välin keskelle ehkä noin 10-20mm. Lastulevy siellä on todennäköisesti alla.
Unohtu vielä mainita, että taloon teetätettiin kosteusmittaukset vajaa kuukausi sitten. Niissä nyt ei löytynyt mitään kohonneita arvoja, mutta ne onkin pinta- ja piikkimittauksia...
Unohtu vielä mainita, että taloon teetätettiin kosteusmittaukset vajaa kuukausi sitten. Niissä nyt ei löytynyt mitään kohonneita arvoja, mutta ne onkin pinta- ja piikkimittauksia...
Re: Riskikartoitusta...
Onnea matkaan ja hyvää loppuelämää!
Ei ollut vitsi eikä v***uilua! Ihan tosissani. Aina nuo 80-luvun remontit on riskejä. Varsinkin märkätilojen osalta. Mutta ei välttämättä. Nämä on semmosia asoita, joista ei tiedä ennen kuin purkaa. Varskinkin, jos ei ole tarkoitus sitä yläkerran tilaa käyttää, niin ei kun purkamaan. Siinä se selviää.
Ei se vanhan rakentaminen hankalaa ole, jos jokin käsitys on uudisrakentamisesta. Samoja lainalaisuuksia molemmissa on. Vanhoja rakennuksia vain ei ole tehty nykyisten standardien mukaan, joten remontoidessa joutuu "säveltämään". Esim. lähes kaikki rakennustarvikkeet on mitoitetu ny. koolauksille.
Yksi asia joka kannattaa jollain konstilla tarkistaa on alajuoksu ja sen kunto. Sen korjaamisesta tulee haasteita ja kustannuksia. Ja toinen on selvittää tarkasti mitä peruskorjauksen yhteydessä on tehty.
En tiedä kuinka erikoinen tuo talo on. Aika iso osa "rintamamiestaloista" on hirsirunkoisia. Oma taloni on 1948 rakennettu. Alajuoksu on hirrestä, muuten talo on rankarakenteinen. Kellari on kanssa betoniholvilla. Onko sulla kellarissa autotalli? tai muita ovia ulos? Itselläni oli vain yksi räppänä kellarissa (n. 120 neliötä), mutta tuo pannuhuoneen luukku, autotallin väljä ovi sekä kellarin ulko-ovi sokkelissa, hoitanevat ilman vaihdon, hormien avulla (autotallissa yksi ja saunassa yksi).
Tsemppiä!
Ei ollut vitsi eikä v***uilua! Ihan tosissani. Aina nuo 80-luvun remontit on riskejä. Varsinkin märkätilojen osalta. Mutta ei välttämättä. Nämä on semmosia asoita, joista ei tiedä ennen kuin purkaa. Varskinkin, jos ei ole tarkoitus sitä yläkerran tilaa käyttää, niin ei kun purkamaan. Siinä se selviää.
Ei se vanhan rakentaminen hankalaa ole, jos jokin käsitys on uudisrakentamisesta. Samoja lainalaisuuksia molemmissa on. Vanhoja rakennuksia vain ei ole tehty nykyisten standardien mukaan, joten remontoidessa joutuu "säveltämään". Esim. lähes kaikki rakennustarvikkeet on mitoitetu ny. koolauksille.
Yksi asia joka kannattaa jollain konstilla tarkistaa on alajuoksu ja sen kunto. Sen korjaamisesta tulee haasteita ja kustannuksia. Ja toinen on selvittää tarkasti mitä peruskorjauksen yhteydessä on tehty.
En tiedä kuinka erikoinen tuo talo on. Aika iso osa "rintamamiestaloista" on hirsirunkoisia. Oma taloni on 1948 rakennettu. Alajuoksu on hirrestä, muuten talo on rankarakenteinen. Kellari on kanssa betoniholvilla. Onko sulla kellarissa autotalli? tai muita ovia ulos? Itselläni oli vain yksi räppänä kellarissa (n. 120 neliötä), mutta tuo pannuhuoneen luukku, autotallin väljä ovi sekä kellarin ulko-ovi sokkelissa, hoitanevat ilman vaihdon, hormien avulla (autotallissa yksi ja saunassa yksi).
Tsemppiä!
Re: Riskikartoitusta...
Joo, alajuoksu on hirrestä ja tuntuu ainakin ulkovuorauksen alta välistä tökkimällä ihan kovalta. Kuntoa on silmämääräisesti vaikea päästä tarkistamaan. Joku bitumimaton kaltainen tmv. siellä kuitenkin hirren ja betonin välissä on.Kuvaja kirjoitti:Onnea matkaan ja hyvää loppuelämää!
Ei ollut vitsi eikä v***uilua! Ihan tosissani. Aina nuo 80-luvun remontit on riskejä. Varsinkin märkätilojen osalta. Mutta ei välttämättä. Nämä on semmosia asoita, joista ei tiedä ennen kuin purkaa. Varskinkin, jos ei ole tarkoitus sitä yläkerran tilaa käyttää, niin ei kun purkamaan. Siinä se selviää.
Ei se vanhan rakentaminen hankalaa ole, jos jokin käsitys on uudisrakentamisesta. Samoja lainalaisuuksia molemmissa on. Vanhoja rakennuksia vain ei ole tehty nykyisten standardien mukaan, joten remontoidessa joutuu "säveltämään". Esim. lähes kaikki rakennustarvikkeet on mitoitetu ny. koolauksille.
Yksi asia joka kannattaa jollain konstilla tarkistaa on alajuoksu ja sen kunto. Sen korjaamisesta tulee haasteita ja kustannuksia. Ja toinen on selvittää tarkasti mitä peruskorjauksen yhteydessä on tehty.
En tiedä kuinka erikoinen tuo talo on. Aika iso osa "rintamamiestaloista" on hirsirunkoisia. Oma taloni on 1948 rakennettu. Alajuoksu on hirrestä, muuten talo on rankarakenteinen. Kellari on kanssa betoniholvilla. Onko sulla kellarissa autotalli? tai muita ovia ulos? Itselläni oli vain yksi räppänä kellarissa (n. 120 neliötä), mutta tuo pannuhuoneen luukku, autotallin väljä ovi sekä kellarin ulko-ovi sokkelissa, hoitanevat ilman vaihdon, hormien avulla (autotallissa yksi ja saunassa yksi).
Tsemppiä!
Kellari on verrattain pieni, varmaan alle 20 neliötä. Siellä on vain pieni puuvarasto ja tuo keskuslämmityskattila + lämminvesivaraaja. Sokkelissa on noin 50x50cm luukku, josta voipi mättää klapia puuvarastoon. Tuo lämmityskattila sen kellarin vissiin tuulettaa ja repii korvausilman varmaan lähinnä sieltä puuvaraston luukusta...
tsemppiä tosiaan varmaan tarvitaan, mutta innolla odottaa, että pääsee tuon talovanhuksen kimppuun :)
Re: Riskikartoitusta...
Samalla tavalla näitä on varmasti tehty paljon. Mulla kans bitumimatto alajuoksun alla. Muuten suojaa hyvin kosteudelta, mutta minun tapauksessa oli vesikiertolämpöpatteri päästänyt vedet alleen ja nehän oli valuneet alajuoksulle. Onneksi on paksu hirsi, niin ei ole niin justiinsa... ulkoa oli siis kova, mutta sisällä vähän lahoa. En vaatinut silti vaihtoa.
Re: Riskikartoitusta...
Olennaisin asia on sijainti. Onko ympäristö miellyttävä? Ovatko palvelut lähellä vai tarvitaanko jokaiselle asukkaalle oma auto ja siinä istumista joka asian perään? Autolla kulkeminen ei tulevaisuudessa ainakaan halpene. Työmatkalla on merkitystä, tosin työpaikka voi muuttua. Olet 25-vuotias, siitä voi yleisellä elämänkokemuksella päätellä että talossa saattaa joskus asua myös lapsia. Onko päivähoitoa, kouluja? Kavereita naapurustossa? Pääsevätkö itse treeneihin omin jalon tai fillarilla kun se aika tulee?
Talon kunto voi olla monenkinlainen, jos nyt ei aivan pommi ole kyseessä. Hinnan pitää tietysti olla suhteessa kuntoon.
Talon kunto voi olla monenkinlainen, jos nyt ei aivan pommi ole kyseessä. Hinnan pitää tietysti olla suhteessa kuntoon.
-
tessu
Re: Riskikartoitusta...
Älä välitä semmoi maailmanlopun murju on tääkin perikunnantalo ja ompa tässäkin asuttu jo kolmattapolvea vuodesta 1950 asti talo on pystyssä ollu vaikkei hirttä olekkaan!
Yksasia ainakin varmaan lohduttaa suokin ja seon se että onhan se sit JOSKUS ainakin oma,eipä ole turhia naapureita huutelemassa ja jos ei nyt ihan ikkunan alla ketään asu niin voi oll ittekkin vaikka mitenpäin pihalla!
Minä alan kohta olee jo vanha gubbe mut AINA oon rohkassu nuorempia että menkää ja tehkää se mitä haluutte ei se muuten tule,ja jos tohon lähdet niin mä pidän TOSIAAN peukkuja et onnistuu,sitten kun ikää on se 60 ja ylikin niin saat sanoo jo lasten lapsille "että katos mitä on tullu tehtyä"!
HIENOA nähdä että nuoret ottaa tosiaan jo tämmösiäkin askeleita siitä se lähtee ja kannustus on vilpitön!
Ei muuta ku hommiin!
Yksasia ainakin varmaan lohduttaa suokin ja seon se että onhan se sit JOSKUS ainakin oma,eipä ole turhia naapureita huutelemassa ja jos ei nyt ihan ikkunan alla ketään asu niin voi oll ittekkin vaikka mitenpäin pihalla!
Minä alan kohta olee jo vanha gubbe mut AINA oon rohkassu nuorempia että menkää ja tehkää se mitä haluutte ei se muuten tule,ja jos tohon lähdet niin mä pidän TOSIAAN peukkuja et onnistuu,sitten kun ikää on se 60 ja ylikin niin saat sanoo jo lasten lapsille "että katos mitä on tullu tehtyä"!
HIENOA nähdä että nuoret ottaa tosiaan jo tämmösiäkin askeleita siitä se lähtee ja kannustus on vilpitön!
Ei muuta ku hommiin!
Re: Riskikartoitusta...
Hyvä periaate.jope kirjoitti:Hyvä lähtökohta vanhoista taloista on että ne on pääsääntöisesti paskoja. Tämä on hyvä asenne alkaa niin ei tule niin kovia takaiskuja kun todellisuus iskee.![]()
.
Sitä vois laajentaa paljonkin ettei tule pettymyksiä.
Kannattaa varautua siihen että:
- uudet talot on pääsääntöisesti tulevaisuudessa vanhoja ja pääsäntöiseti sitten paskoja
- kaikki ihmiset on pääsääntöisesti aika paskoja
- parisuhteet muuttuu useimmiten paskaksi ja päätyy eroon
tästä vois tehdä aika pitkän listan kun tarkemmin funtsii...
Re: Riskikartoitusta...
Frank Zappa sanoi muistaakseni joskus, että "Jokainen on kusipää kunnes toisin todistetaan"
Tarkemmin kun miettii niin kannattaisiko tätä soveltaa suhtautumiseensa niin, että jokainen talo, iästä riippumatta, on paska kunnes toisin todistetaan.
Näin maksimoi todennäköisyyden yllättyä positiivisesti.


