Pakollinen artikkeli vanhan talon omistajalle!

[PetteriKivimäki]

http://www.rakennustieto.fi/lehdet/ry/i ... JAMOJ.html

Etsiskelin tietoa standöljystä, mutta jäinkin sitten lukemaan tommosta. Onpahavvaan kertakaikkisen hyvä ja asiallinen kirjoitus!

[vesahy]

Todella hyvin koottu keskeiset asiat yhteen ja samaan artikkeliin. Olisi mukava nähä maalitehtaiden vastineet.

[tuuma]

http://www.rakennustieto.fi/lehdet/ry/index/lehti/65WJJAMOJ.html

Etsiskelin tietoa standöljystä, mutta jäinkin sitten lukemaan tommosta. Onpahavvaan kertakaikkisen hyvä ja asiallinen kirjoitus!

Jep, tiivis paketti.

Surffailin myös tänään ja myös jotain aivan muuta, kai se jostain jostain eristysmateriaaleista lähti, mutta tämmöiseen törmäsin: http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=10700

Olisi hyvä jos joku jaksaisi kaikenlaiset linkit kasata yhteen linkkikirjastoon, lähdekritiikki tietty olisi aina lukijalla, niin paljon on tunnepitoista "faktaa" rakentamisessa/remontoimisessa myös mukana .

[TommiT]

Olipas hyvä tietopaketti. Tuo jo mullekkin perusteli miksi maalaisin ikkunanpuitteet pellavaöljymaalilla enkä alkydiöljymaalilla - niinkuin aluperin aioin.

Terv Tommi

[Janetski]

Tiedonjanoisille suhteellisen paljon tietoa maaleista ja erilaisia maalausyhdistelmiä:

http://www.kausalantapettijavari.fi/

Ylhäältä maalausohjeistus ja alasvetovalikosta Maalausohjeet tulostettavassa muodossa.

Mielestäni tuolta maalausohjeista löytyy hyviä juttuja ihan selkokielisessä muodossa.

Itse olen tässä vuosia kaikenlaisten maalien ja maalaamisen kanssa saanut olla tekemisissä. Perinteisistä maaleista ja maalaustavoista ehkä päässyt perille parhaiten, olinhan niiden kanssa tekemisissä työn puolesta pitkät tovit. Kausalassa käydessäni olen aina saanut erittäin paljon tietoa, siksi myös linkitin nuo nettisivut.
Tässä tulee myös samalla hivenen kommentoitua viestiketjun aloittajan linkittämää linkkiä. En puhu nyt minkään maalitehtaan suulla, vain omana itsenäni ja melko yleisellä tasolla.

Öljymaalit

Tulisi puhua erikseen vielä perinteisistä öljymaaleista ja nykyaikaisista öljymaaleista. Molempiin sopivat kuitenkin tietyt lainalaisuudet. Yleensä liuotinohenteisia, myös vesiohenteisia öljymaaleja on markkinoilla ulko- ja sisämaalauksiin. Tyypillisesti öljymaalit tunkeutuvat hyvin alustaan ja tarttuvuus on hyvä myös hivenen enemmän haristuneella puualustalla. Pinta himmenee ja ”liituuntuu” melko nopeasti. Värisävyn muutokset ja haalistuminen ovat ominaisia, korostuvat tummissa sävyissä. Pintaa kuluttaa UV-säteily ja muut sääilmiöt. Himmeä pinta likaantuu herkemmin ja sitä kautta on altis homeille, levälle ja muille epäpuhtauksille. Perinteinen öljymaali haurastuu ja krakeloituu ajan myötä. Nykyaikainen öljymaali kovettuu enemmän ja halkeilee isompina palasina. Nykyaikainen öljymaali on aina tiiviimpi vanhanakin pintana kuin perinteinen öljymaali. Huoltomaalauksessa joutuu yleensä molempia maalityyppejä jonkin verran mekaanisesti poistamaan, eli skrapaamaan.
Täysin perinteistä, pelkästään keitettyyn pellavaöljyyn tehtyä maalia ei purkissa löydy yhdeltäkään maalin valmistajalta Suomessa. Jos haluaa pelkkään vernissaan tehtyä maalia, täytyy se valmistaa itse. Niin nykyaikainen kuin perinteinenkin öljymaali tarvitsee hometehoaineita, muutoin maali toimii homeen ja muun epäpuhtauden kasvualustana. Hometehoaineita ei siis käytetä vain ”muovimaaleissa”. Tämä tulee muistaa myös itse maali valmistaessa, jotakin myrkkyä kannattaa maalin joukkoon laittaa. Teollisesti valmistetussa perinnemaalissa on jonkin verran aina purkissa säilymistä auttavia aineita, ja myös kuivumista ja maalattavuutta parantavia ainesosia. Tämä kaikki on oikeastaan pakollista, että maalia voidaan purkitettuna myydä, että se säilyy käyttökelpoisena kaupan hyllyllä ja sen voidaan sanoa toimivan yleensä siten, kuin sen odotetaan toimivan. Maalia pitäisi myös pystyä käyttämään ns. tavan tallaajakin, ei vain vuosi kaupalla perinnemaaleihin ja ominaisuuksiin perehtynyt ammattilainen. Maalipinnan tulisi myös kestää jonkin tietyn ajan melko muuttumattomana ja toimia yleisesti ottaen olosuhteissa kuin olosuhteissa ja paikassa kuin paikassa. Siksi purkissa myytävä perinnemaali on ns. kompromissi – lähinnä oleva vastine täysin perinteiselle öljymaalille. Toki tulee muistaa alati tiukentunut kemikaalilainsäädäntö, EU-direktiivit jne jotka ovat myös vaikuttaneet perinnemaaleihin ja resepteihin, kuten ovat vaikuttaneet koko maalialaan. Ja toisaalta, ennen vanhaan maali tehtiin itse – eipä sitä kukaan sata varmasti tiedä mitä sinne purkkiin kukin maalari loppu peleissä laittoi. Joten, perinteinen resepti – mikä se on?

(Älkää hölvätkö raakaa pellavaöljyä varsinkaan uudelle puulle ulkona. Homehtuu alta aika yksikön. Siitä ei myöskään kannata tehdä maalia, koska kuivuminen on ihan törkeän hidasta. Sitä voi käyttää ulkotiloissa, kun vain tietää mitä tekee. Ei siis tarvitse Pekka venejuttua tähän vetää. Joka paikkaan se ei käy eikä sovellu. Suodatus kannattaa aina tehdä kaikenlaisia tekstejä lukiessa, pätee toki myös tähän tekstiin.)

Dispersiomaalit

Näitä kutsuttiin aiemmin latekseiksi. Nykyaikaiset akrylaattimaalit ovat kehittyneet viime vuosikymmeninä erittäin paljon. Koko ajan kiristynyt kemikaalilainsäädäntö ja ympäristönormit ovat saaneet aikaan sen, että vesiohenteisten maalien kehittäminen on nähty tulevaisuuden asiana ja järkevämpänä määränpäänä kuin liuotinmaalien kehittäminen. Tarttuminen ja imeytyminen vaikeillakin alustoilla on saatu erittäin hyväksi, jopa paremmaksi kuin öljymaaleilla. Vanhentuneeseen puualustaan tartunta on kuitenkin jonkin verran huonompaa, siksi vesiohenteisilla maaleilla ohjeistetaan aina maalaamaan mahdollisimman pian puutavaran paikoilleen saamisesta. Maalipinta ei kulu, kestää paremmin UV-valoa ja pysyy pidempään siistinä ulkopuolen epäpuhtauksia vastaan kuin öljymaalit. Sävymuutokset vähäisiä. Maalipinta myös joustaa ja elää mahdollisen puun elämisen mukana. Nykyaikainen akrylaattipinta on kuivana erittäin hyvin kosteutta läpäisevä, maalipinta siis myös imee ilmasta jonkin verran kosteutta – ominaisuus joka on liitetty yleensä vain perinteisen öljymaalin ominaisuudeksi. Akrylaattimaali ei siis ole tiivis, toisin kun aina on väitetty. Pitkinä kosteina jaksoina saattaa maalin alla oleva puun kosteus nousta haitallisen korkeaksi. Pintapuu saattaa siis alkaa lahota ja maalikalvo irrota lopulta isoina lämpäreinä irti. Puu on maalin alta kosteaa ja harmaantunutta. Jos maali ei irtoa saattaa puu tuhoutua lopulta korjaamattomasti. Akrylaattimaalin olomuoto siis muuttuu, jos se on pitkään alttiina kosteudelle. Maalipinta turpoaa umpeen ja maalin kosteuden läpäisevyys lakkaa. Kosteuden jatkuessa pitkään maalipinta ei myöskään pääse kuivumaan tarpeeksi, puualustan kuivuminen viivästyy ja lopputulos saattaa olla erittäin huono. Tästä syystä tuuletusraottomassa ja höyrynsuluttomassa rakenteessa tilanne korostuu, koska seinän läpi johtuu kosteutta aina jonkin verran jopa ulkolaudoitukseen asti. Syy, miksi akrylaattimaali ei vanhoissa taloissa yleensä toimi ja maali koetaan puutalolle ”vaaralliseksi”. Tuuletusraollisessa rakenteessa tilanne on aina hivenen parempi. Jos huoltomaalauksia tehdään samoilla konsteilla, pahenee tilanne vain koko ajan ja maalin irtoilu vain jatkuu voimakkaampana.
Tästä syystä siis akrylaattimaalien alle ohjeistetaan laittamaan öljypohjamaali. Sen tarkoituksena on tukkia puun solukko siten, ettei pintamaalin lävitse pääsevä kosteus kastele pintapuuta liikaa ja maalipinta pääsee kuivumaan ja maali säilyttää hengittävyytensä. Tähän kun lisätään toimiva tuuletusrako, on tilanne jo erittäinkin toimiva. Tuuletusraottomassa rakenteessa pohjamaalin käyttö parantaa tilannetta myös jonkin verran, tässäkin tapauksessa vain rakenteissa liikkuva kosteus saattaa aiheuttaa ongelmia tiiviin pohjamaalin alla. Siksi lienee järkevintä pitäytyä tällaisissa rakenteissa vanhoissa konsteissa ja metodeissa. Akrylaattimaalilla ei pitäisi ikinä maalata ilman pohjustusta ja/tai ulkopohjamaalia jos halutaan maalin toimivan kuten se on tarkoitettu.

Keittomaali

Kaikista perinteisin ja hengittävin ulkomaali. Purkkitavaranakin erittäin lähellä itsevalmistettua. Säilöntäainetta toki valmiissa tavarassa runsaasti, että varastointi olisi ylipäätään mahdollista. Viskositeettia ja maalattavuutta yleensä säädetty hivenen, toki jauholiisteri elää sitten purkissa vielä omaa elämäänsä ja vaihtelua on sitten erittäin paljon pelkästään purkkienkin välillä. Maalattua pintaa voi kosteusteknisesti verrata täysin maalaamattomaan puuhun. Ei estä puupinnan harmaantumista ja halkeilua, ominaisuus joka on hyvä muistaa ohuemmilla ulkovuorauspaneleilla. Ei voida helposti maalata muun tyyppisillä maaleilla jatkossa ilman erittäin suuria pohjatöitä. Enemmän harmaantunut ja halkeillut puu voi tehdä maalityypin vaihtamisen mahdottomaksi. Kestävyydeltään muihin maaleihin verrattuna huonompi, tosin kauneus on katsojan silmissä ja huoltokäsittely on helppo tehdä. Uusiin kohteisiin suosittelisin varauksella; pitää hyväksyä maalin ominaisuudet ja rajoitteet. Halvat punamaalit yleensä toimivat melko samalla tavalla kuin keittomaalikin, vaikka koostumus onkin täysin erilainen. Punamaaleja ei kannata missään nimessä käyttää päärakennuksissa, keittomaalia siis varauksella voisi ajatella paraatipaikallekin pihapiiriin.

Kaiken yllä mainitun voisi kiteyttää lauseeseen ”Oikea maali oikeaan paikkaan”. Nykyaikaiselle seinärakenteelle nykymaalit, vanhoille sitten perinteisempää. Sama juttu ikkunoissa ja muissa ulko-osissa. Vanhoissa rakenteissa saattaa toimia nykyaikaisetkin ratkaisut, kunhan noudatetaan ohjeita ja suosituksia. Jos pohjissa oiotaan ja nuukana ihmisenä säästetään pohjusteista ja pohjamaaleista niin ei lopputuloskaan välttämättä hyvä ole. Sisämaalauksista en taida jaksaa tähän kohtaan kommentoida tällä erää mitään. Mutta sanottakoon, että home- ja lahovaurioita eivät akrylaattimaalit yksin sisätiloissa aiheuta, syy on yleensä monen asian summa.

Vinkkejä ulkomaalaukseen:
- Älä maalaa suorassa auringonvalossa, sateella, sateen tai kasteen uhatessa.
- Ilman suhteellinen kosteus korkeintaan 80%.
- Maalaa vain kuivaa puuta, kosteusprosentti alle 18%.
- Alin maalauslämpötila 5 astetta, vaihtelee maalityypeittäin.
- Pohjusta puutavara mahdollisimman aikaisessa vaiheessa aina. Sahoilla ja puunjalostuksessa ei käytetä monestikaan enää mitään suoja-aineita. Myös puun laatu on kärsinyt viime vuosina erittäin paljon.
- Ulkona olevissa puupinnoissa ei saa olla teräviä kulmia, pyöristä hiomalla ennen varsinaisia pohjustuksia. Terävässä kulmassa maalipinta jää liian ohueksi pintajännityksen vuoksi ja saattaa alkaa hilseillä tai irrota puun elämisen takia.
- Sydänpuoli ulospäin ulkolaudoituksessa.
- Käytä mahdollisimman paksua ulkovuorauslautaa, yli 28 mm. Vältä teollisesti pohjamaalattua, pohjamaalauksille ei ole mitään standardeja saatikka yleispäteviä ohjeistuksia. Käytetyt maalimäärät ja jopa maalituotteet ovat vain eri toimijoiden käsissä. Ikinä ei voi tietää mitä saa ja millä käsiteltynä.
- Vesiohenteisten maalien alle aina pohjustukset ja pohjamaalit. Myös liuotinohenteisille maaleille pohjusteet. Älä säästä väärässä paikassa.
- Ei kertamaalausta ulkona, (eikä usein kyllä sisälläkään,) jos haluaa hyvää ja pitkään kestävää lopputulosta.
- Oli sitten maali tai maalaustapa mikä vaan, ei se kompensoi rakenteellisia puutteita. Ulkona olevat rakenteet tulee suunnitella ja rakentaa siten, että ulkona vallitsevat alati muuttuvat olosuhteet otetaan huomioon.

[vesahy]

Vinkkejä ulkomaalaukseen:
- Älä maalaa suorassa auringonvalossa, sateella, sateen tai kasteen uhatessa.
- Ilman suhteellinen kosteus korkeintaan 80%.
- Maalaa vain kuivaa puuta, kosteusprosentti alle 18%.
- Alin maalauslämpötila 5 astetta, vaihtelee maalityypeittäin.

Ei taida sitten kovin montaa maalauspäivää normaalikesän olla. Meillä järven rannalla kastetta riittää melkein kesän joka yöksi. Alkukesästä maalasin yhden varjon puoleisen seinänpätkän Uulan pellavaöljymaalilla kauniina hellepäivänä. Seuraavanakin päivänä oli hellettä mutta yöllä iski aika ankara kaste, aamulla tuore maalipinta oli kostea ja kuivuessaan jäi mataksi. Saas nähdä kuinka pysyy. Panelit oli kyllä jo edellisenä kesänä pahjustettu sinkkivalkoisella ja maalattu kertaalleen ohennetulla pintamaalilla. Olivat siis ainakin kuivuneet kunnolla.

[tuuma]

Vinkkejä ulkomaalaukseen:
- Älä maalaa suorassa auringonvalossa, sateella, sateen tai kasteen uhatessa.
- Ilman suhteellinen kosteus korkeintaan 80%.
- Maalaa vain kuivaa puuta, kosteusprosentti alle 18%.
- Alin maalauslämpötila 5 astetta, vaihtelee maalityypeittäin.

Ei taida sitten kovin montaa maalauspäivää normaalikesän olla. Meillä järven rannalla kastetta riittää melkein kesän joka yöksi. Alkukesästä maalasin yhden varjon puoleisen seinänpätkän Uulan pellavaöljymaalilla kauniina hellepäivänä. Seuraavanakin päivänä oli hellettä mutta yöllä iski aika ankara kaste, aamulla tuore maalipinta oli kostea ja kuivuessaan jäi mataksi. Saas nähdä kuinka pysyy. Panelit oli kyllä jo edellisenä kesänä pahjustettu sinkkivalkoisella ja maalattu kertaalleen ohennetulla pintamaalilla. Olivat siis ainakin kuivuneet kunnolla.

Se on vaan vissiin tehtävä maalauslaboratorio, kosteus ja lämpötilasäätöineen Joku jossain juuri manasi kun noita koivunsiemeniä leijailee tämän syksyn alussa aivan turkasen paljon ja sitten perään tulee omenat, jotka pamauttaa maaliin kuin maaliin painanteen

Itse olen jo kauan sitten heittänyt pensselit santaan ja maalannut ihan vain asennettuna. Ei nuo minusta niin paljoa elä että puhdas puu ilmestyisi. Kattoja on kylläkin kieltämättä viheliäistä maalata

Janetski, Uulalla oli pari-kolme vuotta sitten sisämaali, joka peitti yhdellä kerralla. Nyt olen löytänyt vain niitä, jotka vaatii 2-3 kertaa. Syy?

[vesahy]

Joku jossain juuri manasi kun noita koivunsiemeniä leijailee tämän syksyn alussa aivan turkasen paljon ja sitten perään tulee omenat, jotka pamauttaa maaliin kuin maaliin painanteen

Puhumattakaan kaikista pienistä hyönteisistä, joita tuore maalipinta näkyy kovasti houkuttavan.

[Oto Hascak]

Ei taida sitten kovin montaa maalauspäivää normaalikesän olla.

Optimaaliset maalauspäivät ovat kortilla, niitä ei tosiaankaan kamalan montaa kesään sovi. Kevät ja alkukesä, niillä mennään.

[Janetski]

tuuma kirjoitti:
Janetski, Uulalla oli pari-kolme vuotta sitten sisämaali, joka peitti yhdellä kerralla. Nyt olen löytänyt vain niitä, jotka vaatii 2-3 kertaa. Syy?

VOC-määräykset. Maali löytyy edelleen markkinoilta, on vain virallisesti pohjamaali. Aluksi tuote piti lopettaa kokonaan, mutta lopulta löytyi tapa hivenen kiertää määräyksiä ja tuote sai jatkaa elämäänsä. Liikkeet tilaavat kyllä, hyllystä ei monesta paikkaa löydy. Pääkaupunkiseudulla Töölön Tapetti ja Väri ja Bauhaussit taitavat pitää suoraan hyllyssä. Hyvä maali, itse tykkään paljon enempi kuin intosta. Kattomaalina erinomainen, peittää todella hyvin ja hitaasti kuivuvana isojakin kattoja voi tehdä rauhassa pelkäämättä työrajoja. Intosta en ole tosiaan ikinä oikein tykännyt, kalliskin ominaisuuksiinsa nähden. Mutta jos hajuttomuudesta haluaa maksaa niin ok, muuta hyvää siinä ei sitten mielestäni olekaan.

Nettisivuiltakin löytyy ---> http://www.uula.fi/fi/maalit/sisamaalit ... aoljymaali

Nuo maalausolosuhteet ovat tosiaan niitä ihanne oloja. Niihin harvemmin Suomen kesässä päästään. Kuitenkin ne olisi hyvä pitää mielessä ja hivenen edes yrittää niiden mukaan mennä. Monesti maalaustyö onnistuu hyvin vaikkei optimiolosuhteisiin päästäisiinkään. Riittää kun ollaan suht lähellä.

[tuuma]

VOC-määräykset.

OK. Luulin jo mettäneeni sutimisen taidon. Hieno tieto, että tavaraa löytyy, salanimellä Se on kainalossa aika ikävää nuo muut maalit, saattaa tulla allerginen reaktiokin moisista!

[tessu]

Hienonimitys tuo perinnemaali,johan se lateksikin sitä tosiaan on kun on kestäny isältä pojalle ahaah,näin niistä tosiaan tulee perinteitä