Minkälaisia ajatuksia herättää tämä?

[Laurakaisa]

Juha_P:n kanssa ihan samaa mieltä. Tuo tarina ei tule päättymään hyvin, koska jos se päättyy myyjän mielestä hyvin niin luultavasti raastuvassa tavataan ja jos se päättyy ostajan mielestä hyvin niin myyjällä on edessään karu pudotus maan pinnalle.

Toistan jo monta kertaa aiemmin sanomani: jos on hirveästi liikaa aikaa ja tosi paljon ylimääräistä rahaa niin voipihan noita jo valmiiksi ongelmallisiksi tunnustettuja kohteita sillä silmällä katsella. Jos ei ole kumpaakaan tai edes toista, on ihan tavallisessa peruskuntoisessa vanhassa talossakin yllin kyllin haastetta.

[Punaherukka]

Juu,itsekin olen samoilla linjoilla, että ei tuosta taloa saa. Siksi hylkäsin sen jo pari vuotta sitten. Nyt vaan mielenkiinnolla kyselin välittäjältä lisätietoja. Aina tällaisista jotain oppii, siksi niitä kannattaa tutkiskella vaikka ei vakavissaan harkitsisikaan. :) kiitos siis kaikille kommentoijille. Opin ainakin uusia juttuja vesikiertoisen lämmityksen saloista. Paisuntasäiliö oli ihan uus tuttavuus.

[gretheline]

Ryhdikkään näköinen talo ja kivalla sijainnilla. Se näkyi olevan rinteen alla se talo, eli kallioon yhdistettynä voi olla hyvin haastavaa tuo sulamisvesien hallinta, asuintiloja en kellariin edes harkitsisi vaikka vedet saisi enimmäkseen sieltä poissa pysymään.

Jos se katto on kahden vuoden ajan tai kauemminkin vuotanut seinän sisään niin se seinä on melkolailla entinen ainakin vuodon alueelta ja siitä metrin verran joka suuntaan. Minä luultavimmin purkaisin auki ja laittaisin aikalailla kokonaan uusiksi, ihan jo oman mielenrauhan vuoksi.

Vesivahingon laajuus ja muut asiaan liittyvät seikat, kuten se miten se on korjattu (vai onko sitä korjattu) on syytä selvittää perinpohjaisesti, jos tarjouksen tekoa ja talon remontointia harkitsette.

Koska pesutilat ovat kellarissa, niin saako sitä kellarikerrosta myös kunnallistekniikkaan, ja mitkä siinä on kustannukset? Aika jännä ratkaisu tuollainen, yleensä kai kunnallistekniikkaan ruukataan liittää kokonaisia taloja, näin ainakin täällä minun kotikulmilla on tehty, oma taloni mukaanlukien.

Lämmitysverkostosta on mahdoton sanoa talokohtaisesti mitään, mutta ei ne putket ja patterit välttämättä ole risat ja menossa uusiin puihin. Jos vuotaa niin se on tietty huonompi homma ja se pitää korjata ja kartoittaa verkostin kunto. Hyvin pidetyssä talossa alkuperäisten paksua rautaa olevien vesikiertoisen lämmityksen putkien ja pattereiden käyttöikä on lähemmäs 100 kuin 50 vuotta, tämä siksi että ne on silloin aikanaan tehty kestämään, ja putkien halkaisija esimerkiksi meillä alunperin vapaakiertoiseksi tehdyssä järjestelmässä on sellainen ettei se hevillä tukkeennu; meillä pattereita rassanneiden putkimiesten mukaan uusissa taloissa putkien halkaisija on kattilasta lähtevissä putkissa sama kuin meillä patteriin tulevissa putkissa. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että verkosto jossa putkilla on pienempi halkaisija tukkeutuu aiemmin ja pitää vaihtaa aiemmin, meillä itse verkosto pattereineen voi kuulemma hyvinkin kestää toiset 50-60 vuotta, mitä nyt kattilaa, kiertovesipumppua ja venttiilejä ja termostaatteja välillä pitää vaihtaa.

Sijainnista ja tontin koosta huolimatta, oli keskustaan sitten 2 tai 4 km niin on siinä tontilla hintaa! Se ei kuitenkaan ole mikään merenrantatontti Espoossa... Minä en maksaisi tontista yli 100 000 € vaikka se ois voissa paistettu ja se 80 000 € ois aikalailla kipurajalla sekin, ellei se sitten olisi joku merenrantatontti Uudellamaalla ihan kaupungin keskustan kupeessa. Talosta tuossa ei kannata maksaa, päinvastoin olisi viisain vaatia että purkulupa on myönnetty ennen kaupantekopäivää ja purkukustannukset huomioitu tontin hinnassa, ja sen tontin hinnan taas tulisi myötäillä alueen hintoja. Käsittääkseni purkuluvan olemassaolo ei kuitenkaan sido ostajaa purkamaan taloa jos se osoittautuukin korjauskelpoiseksi, mutta kun omistaja haluaa myydä talon purkukuntoisena niin siinä kohti pyrkisin turvaamaan oman selustani, vaatisin purkuluvan kaupantekopäivään mennessä ja purkukustannusten huomioinnin hinnassa enkä siis todellakaan maksaisi talosta latin latia. Jos tuossa myyjä ei taivu hinnan suhteen riittävän alas niin muutaman kuukauden kun jaksaa etsiä niin varmasti löytyy otollisempikin remppakohde sopivampaan hintaan, Kuopio on kuitenkin sen verran isompi kaupunki ettei sieltä talot kesken lopu. Noista hinnoista, vertailun vuoksi vuonna 2012 esimerkiksi vanhasta rakkaasta kotikaupungistani Lahdesta saa mielestäni kaupungin kauneimmalta alueelta vain 1,5 kilometrin päässä keskustasta ei-purkukuntoisen peruskorjattavan ja pintarempattavan 1920-luvun talon alle 150 000 €.

Noin yleensä ottaen, jos talossa on kolme asiaa kunnossa on sen korjaaminen mielekästä, ja ne kolme asiaa ovat katto, runko ja perustus. Sitten on se yksi asia jonka on paras olla kuosissa kun sitä ei (yleensä) voi muuttaa ja se on sijainti. Jos joku noista neljästä mättää eikä nyt ihan hirveän innokas ole taistelemaan tuulimyllyjä vastaan ja syytämään rahojaan ja aikaansa pohjattomaan kaivoon, niin kannattaa siirtyä seuraavaan kohteeseen. Hommaa varmasti riittää vaikka talossa lähtökohtaisesti olisi nuo perusasiat kunnossa.

[Punaherukka]

Vaikka Kuopio on melko iso paikkakunta, on täältä erittäin vaikea löytää rintsikkaa, jossa olisi edes jotain alkuperäistä. Lähes kaikki on täysin rempattu nykyaikaisiksi muovimaaleon ja -tapetein. Lisäksi hintataso on täällä erittäin kova. Rempatut rintsikat lähes järjestäin lähempänä 300 000 kuin 200 000e. Rajaa kohteita aika lailla.

[Laurakaisa]

Hintataso on toki täällä eteläisessä Savossa vähän eri, mutta kyllä tuo huomio alkuperäiskuntoisista taloista pätee täälläkin. Niillä alueilla, jonne oltaisiin kaikkein mieluiten muutettu, ei yksinkertaisesti enää ollut yhtään alkuperäiskuntoista jäljellä. Niitä löytyy sitten tuolta 20-50 kilometrin päästä, nykyisen Mikkelin kaupungin alueelta entisistä pikkupitäjistä. Mutta jos haluaa kävelymatkan päähän keskustasta, on täälläkin melkein pakko alistua jonkun muun tekemiin remontteihin. Tiskin alta tämäkin talo lopulta ostettiin...

[gretheline]

Vaikka Kuopio on melko iso paikkakunta, on täältä erittäin vaikea löytää rintsikkaa, jossa olisi edes jotain alkuperäistä. Lähes kaikki on täysin rempattu nykyaikaisiksi muovimaaleon ja -tapetein. Lisäksi hintataso on täällä erittäin kova. Rempatut rintsikat lähes järjestäin lähempänä 300 000 kuin 200 000e. Rajaa kohteita aika lailla.

Riippunee varmastikin siitä kuinka läheltä toria sitä taloa hakee, sieltä kun on keskustan tuntumasta niitä vanhoja puutaloja paljon purettu pois, mukaanlukien se talo Suokadulta josta iso osa vanhoja taloja koskevista päähänpinttymistäni juontaa juurensa. Varhaisimmat ihan näihin päiviin asti säilyneet muistoni ovat sieltä, hyvä kun kävellä osasin, mutta sen talon ja tunnelman muistan silti varmasti lopun ikääni. Niiralassa näkyi Jokakoti.fi:n mukaan olevan nyt 233t€ hintapyynnöllä 1949 rakennetusta rintamamiestalo, joka on harvinaisen orkkiksen näköinen ottaen huomioon että sitä mitä ilmeisimmin on enemmän tai vähemmän jo remontoitukin. Näkyi olevan alkuperäiset kaapistot ja linoleumlattia keittiössä, maalattua lautalattiaa muualla, nuo kaikille meille niin tutut lakatut laakaovet väliovina yhä tallella, ikkunoista löytyy alkuperäiset tai ainakin samaa mallia olevat huuteluikkunat ja pönttöuunikin tuvassa sekä vanhanmalliset ovet kuistilla, eikä ollut kukaan mitään altopeltikattoakaan siihen rysäyttänyt ja kaupungintalolle kertyy matkaa alle 2 km. Jotta jos se 240-250t€ on kipurajana niin käykää ihmeessä ainakin katsomassa tuota ja tenttaamassa välittäjää tehdyistä ja vielä tekemättömistä remonteista. Minä saattaisin ostaa sen innosta kiljuen jos olisin joko voittanut lotossa tai nainut miljonäärin (tai edes kohtalaisen varakkaan miehen), mutta taitaisi pankki nauraa minut ulos jos tällaisena keskituloisena sinkkuna menisin kysymään että "saiskos sitä lainaa vielä sellasen 250t€ lisää tuon entisen päälle niin mie ostaa pöräyttäisin toisenkin rintamamiestalon kun se on niin nätti ja mummikin asuu ihan kävelymatkan päässä".
Haapaniemestä Myhkyrinkadulta löytyypi sitten 1930 rakennettu ja aikas mittavasti rempattu talo jossa kuvien perusteella on potentiaalia jos hirsiseinistä tykkää, pyynti 179t €. Oikotie puolestaan löysi hieman kauempaa, mm. Karttulasta pari rintsikkaa, ajomatka torille kestää puolisen tuntia, hinta 130t€ molemmin puolin, ja jopa ihan silminnähden alkuperäistä jäljellä ainakin tässä; lautalattiat, sormipanelikatto, puuhella, hallteksit, Ensolevyt, ja nuo kovalevylattiat.

Muovimaaleja valitettavasti löytyy niistäkin joita ei ole rempattu käytännöllisesti katsoen ollenkaan, voi olla aivan alkuperäiset pinnat ja kaapistot ja sähköt ja putket ja kaikki, mutta silti läträtty ruhtinaallinen kerros lateksia seiniin, usein alkuperäisten omistajien tai näiden jälkikasvun toimesta ja hyvää tarkoittaen. Se on tuo markkinamiesten mahti sellainen asia että voi olla parempi etten sano siitä sen enempää, vois nimittäin tulla sanottua aika pahasti.

Täällä nuo valmiiksi rempatut maksaa keskustan tuntumassa sellaisen lähemmäs 300 000 € eikä ne ulkoakaan näytä enää rintamamiestaloilta. Alkuperäiskuntoisia ei juuri ole ainakaan myytävänä, tämä minun talo on pariin vuoteen ainut näinkin alkuperäiskuntoisena säilynyt josta näillä main on kaupat tehty. Naapuritontilla on sisäpuolelta keittiön yläkaapistoa ja seinien maalipintoja lukuunottamatta alkuperäiskuntoinen, se on aivan ihana vaikkakaan ei myynnissä, mutta siihenkin on ikkunat vaihdettu ja se on lisäeristettu ulkopuolelta vanhan ulkolaudoituksen päälle niin että ikkunat on jääneet syvennyksiin, ja tietty maalattu lateksilla niin sisältä kuin ulkoa.

[Punaherukka]

Niiralassa näkyi Jokakoti.fi:n mukaan olevan nyt 233t€ hintapyynnöllä 1949 rakennetusta rintamamiestalo, joka on harvinaisen orkkiksen näköinen ottaen huomioon että sitä mitä ilmeisimmin on enemmän tai vähemmän jo remontoitukin. Näkyi olevan alkuperäiset kaapistot ja linoleumlattia keittiössä, maalattua lautalattiaa muualla, nuo kaikille meille niin tutut lakatut laakaovet väliovina yhä tallella, ikkunoista löytyy alkuperäiset tai ainakin samaa mallia olevat huuteluikkunat ja pönttöuunikin tuvassa sekä vanhanmalliset ovet kuistilla, eikä ollut kukaan mitään altopeltikattoakaan siihen rysäyttänyt ja kaupungintalolle kertyy matkaa alle 2 km.
...

Haapaniemestä Myhkyrinkadulta löytyypi sitten 1930 rakennettu ja aikas mittavasti rempattu talo jossa kuvien perusteella on potentiaalia jos hirsiseinistä tykkää, pyynti 179t €. Oikotie puolestaan löysi hieman kauempaa, mm. Karttulasta pari rintsikkaa, ajomatka torille kestää puolisen tuntia, hinta 130t€ molemmin puolin, ja jopa ihan silminnähden alkuperäistä jäljellä ainakin tässä; lautalattiat, sormipanelikatto, puuhella, hallteksit, Ensolevyt, ja nuo kovalevylattiat.

...

Bongasin itsekin tuon Niiralan talon. Kelpais muuten hyvin, mutta hintaa on liikaa ja sijainti on huono. Tuo on ison tien risteyksessä eikä pihassa ole omaa rauhaa ollenkaan. Ei tuossa koiraa uskaltaisi pitää irti pihalla lainkaan.

Myhkyrintien talo on minusta pilattu kauheaksi. Ulkoakin niin oudon näköinen, että kierrän mieluummin kaukaa.

Karttulan Kissakuusentien talo on ihana. Harmi vaan, kun se sijaitsee Karttulassav , muuten olisin rintänyt sinne jo aika päiviä sitten! Se on pitkälti sellainen, minkälaista etsin. Työ- ja koulumatkat karttulasta Kuopion keskustaan on vaan aivan liian pitkät, joten ei tule sen vuoksi kysymykseen. Rajana meillä on, että keskustaan saisi tulla matkaa max 10 km.

[gretheline]

On niin tuttu tunne tuo, ja vielä tuoreessa muistissa; etsin omaani pitkästi toista vuotta ja olin jo luovuttamassa sillä erää, kunnes tammikuussa tänä vuonna astuin tämän talon kynnyksen yli. Muutamaa päivää aiemmin harkitsin myös ostotoimeksiannon tekoa; sitä kautta kuulemma voi löytää taloja jotka eivät koskaan tule julkiseen myyntiin. Vähän kalliimpaahan se on mutta jos ei malta odottaa tai on muuten aikataulu tiukilla, niin se voi hyvinkin olla välittäjän palkkion väärti, kunhan vain katsoo huolella millaisen välittäjän hommaan pestaa.

[Punaherukka]

Meillä ei onneksi ole kiire, kolme vuotta olen jo foorumia opiskellut ja kierrellyt silloin tällöin näytöissäkin. Suotavaa olisikin, että löydettäis joku helmi vasta ens kesänä, aikaisintaan. Välttyis nykyisen kodin myyntivoittoverolta.

Meillä on -53-vuoden rintsikan mallinen lautamökki, joten sitä kautta saa hyvin tuntumaa tähän jälleenrakennuskauden talotyyppiin.

Jatkan etsintöjä ja tuumailuja.