Peltikuorisen puuhellan kunnostus

[Laurakaisa]

Yökyöpeli täällä haaveilee jo keittiöremontista vaikka rakennusmuovit paukkuu keskeneräisen ikkunaremontin takia tuulessa...

Meillä on siis keittiössä sellainen muurattu, pellillä kuorrutettu puuhella/leivinuuni. Se on tarkoitus jättääkin peltikuoriseksi ja putsata vain pintaa jollain vähän säädyllisemmän näköiseksi (onko vinkkejä, millä?) mutta varsinainen pähkäily koskee nyt hellan pintaa. Se itse hella on siis isompi kuin hellan valurautakansi, ja sitä kantta ympäröi tällainen mikälie laatoitus.



Hellan takaosassa muurin vieressä tuo on ihan siistissä kunnossa, mutta tuossa tiskipöydän vieressä aika kärsineen näköinen. Lisäksi värimaailma on tuollaista neuvostoliittolainen tankki -tyyliä ja vähän depressiivinen.



Tässä vielä lähikuva tuosta pinnasta.



Minä en edes tiedä, mitä materiaalia nuo laatat ovat. Niistä ei lähde sellainen "lasinen" ääni niin kuin kaakelista, kun niitä kilkuttaa vaikka ruuvimeisselillä. Pikemminkin tuo pinta muistuttaa muovia.

Ja mitä tuolle sitten voisi tehdä? Minusta tuo olisi ihan kivan näköinen, jos siihen laittaisi kaakelit. Mietin jopa niin räväkkää vaihtoehtoa kuin punaiset kaakelit, kun tuossa yhdessä kuvassa näkyy nuo keittiön kaappien punaiset hantaakit. Voi mennä vähän turhan räikeäksi kumminkin, valkoinenkin olisi ihan ok tai harmaa. Tuo reunus ei kauheasti kuumene hellaa lämmittäessä, lämpenee toki. Vesiroiskeita sen pinnan pitäisi joka tapauksessa kestää kun tuossa hellan kulmalla majailee aina tiskipöydälle mahtumatonta kyökkitarviketta ja siihen roiskutellaan vettäkin välillä. Onko kellään kokemusta tai näkemystä, miten tätä hellan entistämistä kannattaisi ryhtyä lähestymään? Kaivella nuo nykyiset oudot halkeilleet systeemit pois, mutta mitä sitten?

[sloisa]

Ihan tavallisia 15x15 kaaleleita. Näyttäisi siltä että ne on maalattu jollain.

Kaakelit vaan irti ja uutta tilalle. Kiinnityksestä en ole ihan varma, pitäisi varmaan kestää lämpölaajenemista. Perinteisen laastikiinnityksen sijaan tuohon voisi kokeilla jotain sopivaa liimamassaa.

Jos jättää saumat niin niiden kestävyyden kanssa voi olla ongelma.

Hyvällä tuurilla tuohon löytyy kaakeleita jotka sopii yhdestä palasta sivusuunnassa.

[Luigi]

Meillä on uunin reunus päällystetty kaakeleilla edellisten asukkaiden toimesta. En tiedä aineista ja työmenetelmistä, mutta hyvin näkyy toimivan. Saumaukset on pysyneet täysin ehjinä. Talvella uunia on meidän aikana lämmitetty keleistä riippuen pari-kolme kertaa viikossa, tai tarvittaessa vaikka joka päivä.

[Laurakaisa]

Meillä on uunin reunus päällystetty kaakeleilla edellisten asukkaiden toimesta. En tiedä aineista ja työmenetelmistä, mutta hyvin näkyy toimivan. Saumaukset on pysyneet täysin ehjinä. Talvella uunia on meidän aikana lämmitetty keleistä riippuen pari-kolme kertaa viikossa, tai tarvittaessa vaikka joka päivä.

Ei olisi kuvaa laittaa tuosta teidän hellasta...?

Ja joo, on ne kaakeleita tosiaan. Puukolla kun rapsutteli niin kyllä niistä palasia irtosi. Ne on vaan jotenkin niin hapertuneita ja mahineita pinnastaan etteivät edes kilahda... Ja päälle ne on maalattu, tuossa yhdessä kuvassa näkyy miten maali hilseilee.

[Snipa]

Moi,
ei muuta kuin vanhat kaakelit pois ja uudet tilalle. Kiinnitys vaikka saneerauslaastilla. Itse tekisin hyvin kapealla saumalla tai ilman saumaa, jos on oikein mittatarkat kaakelit. Lattiaklinkkerit käyvät kanssa hyvin. Hyvä siitä tulee :)

[Pekka Huhta]

Arvelisin, että vanhat kaakelit on hajonneet lämpöön, tuossa hellan liittaa vasten ne on todella kuumassa paikassa. Ei ole niin sanottua, että tuossa pärjäisi uudetkaan kaakelit.

Vanha perinteinen Pukkilan Harmony voisi mennä tuohon ihan hyvin. Perusteena se, että väreissä löytyy ne 50-lukulaiset ja toisekseen kaakeli on ihan ryökäleen kovaksi poltettua tavaraa, niin että sen voisi kuvitella kestävän tuossa paikassa. (Ja ne tehdään vieläkin Suomessa, toisin kuin suuri osa muista Pukkilan laatoista...)

http://www.pukkila.com/laatat.php?tuote ... la=&ek=%25

Toinen vaihtoehto on sitten tosiaan jotkut klinkkerityyppiset läpipoltetut laatat, voisi kuvitella niiden lämmönkeston olevan vielä parempi.

Kiinnitykseen sitten pitää miettiä että mitä siihen laittaa. Saneerauslaasti kestää ohjeen mukaan vain 60 astetta, ja liimamassat eivät varmasti viihdy noin kuumassa paikassa kovin pitkään. Fesconilla taisi olla jotain saneerauslaastia joka pärjää kuumemmassakin, mutta tuossa voi tuurilla olla toistasataa astetta kun hellaa kunnolla lämmittää. Saneerauslaasteissa on kuitenkin aika lailla jotain polymeeriliima-ainetta sementin lisäksi, ja ne alkaa hajota liian kuumassa. Toinen juttu on, että haittaako se sitten mitään...

Pekka

[KariFS]

rakennusmuovit

Oliskos ihan uuno idea jättää laatat irralleen? Meinaan jos valaa jollain "uunintekosimentillä" tai muulla kuumaa kestävällä aineella tasaisen alustan ja sitten sopivia, mielellään aika paksuja laattoja leikellen ja latoen tekisi uuden pinnan. Paksuja sen takia että pysyvät paikallaan paremmin, eivät nouse niin helposti mukana jos vaikka on mehulasi hieman napannut kiinni kuivuessaan...

Voit vaikka hankkia eri värisiä laattoja ja tehdä niistä erilaisia kuvioita, tai hommata jouluksi punaiset ja pääsiäiseksi keltaiset laatat Saisikohan niitä laattoja muuten ympäriinsä lasitettuina, voisi pikasiivouksena kääntää ympäri ja suursiivouksessa nakata tiskikoneeseen

Vuolukivi, graniitti, lasi tms materiaali voisi toimia myös, leikkuuttaa vaan sopivia palasia sentin-pari paksusta raaka-aineesta.

[Laurakaisa]

Pekka, noita Pukkilan peruslaattoja katselinkin jo sillä silmällä. Jotenkin houkuttaisi punaiset laatat mutta heilauttaisiko se proosallisen kyökkihellan johonkin bordellin budoaari -tyyppisiin sfääreihin... täytyy makustella asiaa. Nuo KariFS:n ehdotukset on muuten ihan varteenotettavia, mutta mitään kovin paljon tuosta nykyisestä ulkonäöstä poikkeavaa en oikein viitsisi laittaa kun se meidän kyökki tulee muuten olemaan sellainen paluu 50-luvulle -tyylinen. Tai ei se mikään paluu sikäli ole että 50-luvullahan se sijaitsee tälläkin hetkellä, laitetaan vaan vähän enemmän kaappeja kaikille nykyajan hilavitkuttimille ja perintöarabioille.

Kuumahan tuo paikka on kuin mikä, kun lämmittää hellaa eikä leivinuunia. Ja siksi lähtökohtaisesti ajattelin että tuskin siihen ihan mikä tahansa laasti tai muu kiinnitysaine käy. Sikäli outoa että on se hellan takaosa varmasti ainakin yhtä kuuma kuin tuo sivu, mutta takaosan laatat on kuitenkin ehjät ja tuosta sivusta ne on halki. How weird.

[KariFS]

Sikäli outoa että on se hellan takaosa varmasti ainakin yhtä kuuma kuin tuo sivu, mutta takaosan laatat on kuitenkin ehjät ja tuosta sivusta ne on halki. How weird.

Siihen reunalle varmaan on siirretty levyltä kattiloita, pannuja ynnämuita "jäähylle", ja/tai siihen on laskettu kylmiä/märkiä astioita/esineitä yhtämittaa. Takareuna on saanut olla rauhassa kolhuilta ja lämpöshokeilta. Jos ne takareunan laatat ovat kestäneet, niin ehkä kannattaa vaan putsata niistä tuo sotalaivamaali pois ja vaihtaa sivulle rikki menneiden tilalle uudet mahdollisimman samannäköiset. Tuskin niitä vanhojakaan on uunin omat lämpölaajenemiset rikkoneet jos takareuna kuumenee yhtälailla mutta laatat siellä kuitenkin ovat ehjät.

Juu, nuo omat ehdotukseni olivat hieman radikaalimmasta päästä Ajatus jalostui illan mittaan siten että jos itsellä olisi tuollainen, varmaan poistaisin laatat tuosta sivulta ja teettäisin tummasta tasavärisestä vuolukivestä tms parin sentin paksuisen koloon sopivan palan, sehän on lähes valuraudan väristäkin. Vuolukivi kestää vaikka mitä ja varaa hyvin lämpöä, se toimisi oivallisena kattiloiden lämpimänäpitoalueena, todnäk jopa ilman pohjaanpalamisen vaaraa.

Ja asiasta kolmanteen, tuollainen pikkuprojekti isojen projektien lomassa piristää kummasti, olkoon vaan muovit ikkunoissa, ei kai se ikkunahomma siitä nopeudu vaikka jättäisi hella-asian miettimättä. Tekee muutenkin ihan hyvää kun saa jonkun vaikka pienenkin asian tehtyä alusta loppuun Itse joskus terapiamielessä kaiken keskeneräisyyden ja kaaoksen keskellä kasasin 200-300 palan helpon palapelin keskellä yötä, oli vaan ihan pakko saada edes jotain siihen pisteeseen että voi sanoa että "valmis". Tai ratkoin yhden tähden sudokuja... Aika syvissä vesissä taisin liikkua, näin jälkikäteen ajatellen

[Juha_P]

Pekka, tai muutkin perinnetietopankit, kertokaahan:

Kun katselen noita Laurakaisan kuvia niin mietin, että kuinka noi kaakelit on soviteltu keskenään kun saumoja ei ole ja kaakelit ei näytä olevan ihan saman kokoisiakaan?
Samaa systeemiä on kaakeliuuneissa.
Ne on vissiin yksitellen jollain raspilla viilailtu oikeaan kokoon ja muotoon istumaan kylki kyljessä ilman rakoja?
Voiko nykyaikaisilla kaakeleilla tehdä samaa? Vai onko ne liian kovaa / pehmeää.
Timanttilaikallahan tietysti saa leikattua mutta ainakin mun taidoilla se lasituksen reuna tahtoo lohkeilla.

(Taas löytyi aukko sivistyksestä)

[Pekka Huhta]

Mä olin Laurakaisa aivan varma, että olet laittamassa punaiset laatat sinne. Menee niin lähelle ensolevyn väriä ja valkoinen sauma väliin, niin... Valkoinen kaakeli olisi tietysti toinen vaihtoehto, mutta valkoinen kiiltävä kaakeli (puu)hellan vieressä ->

Mä muuten uskon, että Kari on oikeassa siinä että lämpöshokki on nimenomaan särkenyt ne kaakelit. Kannattaa varmasti ottaa se huomioon, kun siirtelee kattiloita jäähtymään tuohon. Semmoinen kirkkaasta rautalangasta väännetty perinteinen pannunalunen on oikeasti keksitty juuri tuota varten, että siis saa kattilanpohjan hellalta irti mutta silti vielä pysymään lämpimänä.

Pekka, tai muutkin perinnetietopankit, kertokaahan:

Kun katselen noita Laurakaisan kuvia niin mietin, että kuinka noi kaakelit on soviteltu keskenään kun saumoja ei ole ja kaakelit ei näytä olevan ihan saman kokoisiakaan?
Samaa systeemiä on kaakeliuuneissa.
Ne on vissiin yksitellen jollain raspilla viilailtu oikeaan kokoon ja muotoon istumaan kylki kyljessä ilman rakoja?
Voiko nykyaikaisilla kaakeleilla tehdä samaa? Vai onko ne liian kovaa / pehmeää.
Timanttilaikallahan tietysti saa leikattua mutta ainakin mun taidoilla se lasituksen reuna tahtoo lohkeilla.

Kaakelit on aikanaan olleet sen verran epämääräisen kokoisia, että ne on rahinalla (eli eräänsorttisella hyvin karkealla hiomakivellä) hiottu mittoihin. Tämä muuttui uusien mittatarkempien puristelaattojen tultua käyttöön, mutta kyllä vielä pitkälle 50-luvulle on laatoitukset sovitettu saumattomaksi.

Tein muuten tuossa juuri yhden hellantaustan kaakeloinnin just Pukkilan laatoilla. Niiltä saa vielä myös pyöreäreunaisia tai pyöreäkulmaisia erikoiskaakeleita tuohon sarjaan. Olen aina tykännyt siitä kuinka kauniiilta tuo kaakeli näyttää kun se ei ole vaan terävällä laaltareunalla vaan kaakelin vapaat reunat on pyöristetty ja nurkassa on vielä pyöreäkulmainen nurkkakaakeli. Sitä tehdessä harkitsin kyllä että olisin tehnyt laatoituksen nollasaumalla, mutta kun tilaaja halusi antrasiitinharmaat saumat, niin jäi tekemättä. Hiton hyvän näköinen siitä tuli joka tapauksessa, niitä erikoiskaakeleita voi todella suositella huolitellun ilmeen viimeistelyyn.

Pekka

[Snipa]

Pekka, tai muutkin perinnetietopankit, kertokaahan:

Kun katselen noita Laurakaisan kuvia niin mietin, että kuinka noi kaakelit on soviteltu keskenään kun saumoja ei ole ja kaakelit ei näytä olevan ihan saman kokoisiakaan?
Samaa systeemiä on kaakeliuuneissa.
Ne on vissiin yksitellen jollain raspilla viilailtu oikeaan kokoon ja muotoon istumaan kylki kyljessä ilman rakoja?

Ainakin kakluunin kaakelit työstettiin paikan päällä oikean kokoisiksi ja toisiinsa saumattomasti sopiviksi. En ole ihan varma, millä työkaluilla homma hoidettiin, olisko ollut ihan lasiveitsi, jolla tehtiin lasitukseen naarmu ja sitten itse kaakeli kai veisteltiin puukolla???

[Snipa]

Niin joku vuolukivilaattahan tuossa värinsä puolesta menisi hyvin. Se on vaan niin pirun huokoista, että kaikki rasva- ym. tahrat imeytyvät heti.

[Pekka Huhta]

Ainakin kakluunin kaakelit työstettiin paikan päällä oikean kokoisiksi ja toisiinsa saumattomasti sopiviksi. En ole ihan varma, millä työkaluilla homma hoidettiin, olisko ollut ihan lasiveitsi, jolla tehtiin lasitukseen naarmu ja sitten itse kaakeli kai veisteltiin puukolla???

Melkoset puukot saa olla pojilla jos kiveen pystyy :) Raspit ja rahina on niitä hiomavälineitä joita on käytetty. Itse asiassa etelän maiden kivisepät ja kuvanveistäjät käyttää raspeja paljonkin, kun niillä on marmorit ja hiekkakivet käytössä. Yleensä kaakeliuunin kaakeli on jokseenkin samaa kovuutta kuin nuo pehmeämmät kivet.

Lasiveistä ei kaakeliuunihommissa juuri käytetä, kun kaakeleita ei halkaista - ne kun on leivottu mittaan jo tehtaalla. Kaakeliuuneista ei siis hiota muuta kuin kaakeleiden saumat toisiinsa kiinni, niissä on ollut ylimääräistä reunoissa.

Tavallisessa kaakeloinnissa katkaisu on tehty ennen kaakelileikkureita ihan lasiveitsellä ja katkaisemalla kaakeli. Jos pois leikattava osa on ollut liian kapea lohjetakseen nätisti irti, niin se on sitten nakerrettu hohtimilla lasiveitsen uraa pitkin ja tarvittaessa hiottu sitten rahinalla suoraksi. Ihan käyttökelpoinen konsti vielä tänäkin päivänä, jouduin sen äskettäisen kaakeloinnin aikana tekemään osan katkaisuista juuri tuolla tavalla kaakelileikkurin puutteessa.

Timanttilaikka pyörii niin sukkelaan että se tahtoo pirstoa lasituksen reunan. Se käy siis katkaisuun, mutta lasitus perstaantuu sen verran että ne pitäisi kumminkin hioa uudestaan. Vaikkapa tuossa liitekuvassa olevaa jiiriä yritin ensin muotoilla rälläkällä, mutta se pilasi lasituksen niin isolta alueelta että sahasin ensin semmoisella rautasahaan kiinnitettävällä karbidipintaisella lankasahalla muotoon ja hioin sitten rahinakivellä muotoon. Jotain noita muotohöylille tarkoitettuja hiomakiviä taisin käyttää myös, mutta ne syö kaakelia ihan yhtä hyvin.
Tässä kuva ennen saumausta, minusta tuo kaakelien muotoilu näkyy selvemmin kuin saumatusta kuvasta. Rälläkkä ei turmele kaakeleita ihan niin paljon jos pintaan vetää maalarinteipin ennen katkaisua, mut ei siitä minusta ihan hyvä tule kumminkaan.

Jaha, ja sitten työkalufiilistelystä takas Lauran hellaan (vai hellalle?)

Pekka

[jarkkis]

Kaakeliuunien kaakelit toimitettiin ennenaikaan tehtaalta ylimittaisina,muurari sitten työsti kaakelit uunia muuratessa paikkaansa sopiviksi.Lasitukseen piirrettiin lasiveitsellä tai kovametallipiikillä(piirtopuikolla) viivottimen tai sabluunan mukaan piirto jota myöten ylimääräinen reuna lohkottiin pois,sen jälkeen piirtoa myöten hiottiin ensin karkealla raspilla tai tuolla em.rahinalla ja viimeistely hiomakivellä sekä kaakelien reunoja vastakkain hieromalla.Hitaan ja vaivalloisen oloista hommaa,mutta käsittääkseni homman osaavalta muurarilta tapahtui sujuvasti,riipuen siitäkin miten koristeellinen ja minkä muotoinen uuni oli kyseessä.Vanhoissa puretuissa uunikaakeleissa näkyy hyvin kuinka reunoista on lohkottu ylimääräinen pois,reuna on saatu niin ohueksi että sitä on helppo hioa.

Tuo piirto lasitteessa esti lasitteen lohkeamisen,joissain varsinkin värillisissä kaakeleissa oli lasite ehkä tarkoituksellakin krakeloitunutta ja työstettäessä helposti lohkeavaa.

Tää meni nyt jonkun verran ap.kysymyksen ohi,mutta kun tuli puheeksi...