talon maalaus

[Pekka Huhta]

Laitetaas perjentaikevennyksenä linkki juttuun hyvälaatuisesta puusta.

Tarttin veneeseen kunnollista puutavaraa kölitukkeihin ja pihalla oli jotain joutavia 1800-luvulla kaadettuja joutoparruja. Ihan kohtuullista puuta. Sen verran kohtuullista että sirkkelin sahajauhosta sai puristeltua lumppareita, sen verran rasvaista se oli. Rasvaista kuin tiikki.



Koko juttu puutavaran kierrätyksestä ja siitä että miten kotikonstein saa tehtyä 8-tuumaisista parruista sopivaa lankkua löytyy osoittesta

http://www.kotiverstas.com/keskustelu/i ... opic=111.0

Pekka

[Tomppa]

Tässä Pekan viestissä ja havainnollistavassa kuvassa ollaan ikäänkuin asian ytimessä!

[MM]

Kiva fiilis että talo on tehty 1800-luvun hirrestä. Johon ei kolme ja puoli heppainen moottorisaha tahdo pystyä, kun hormia jouduttiin asentamaan.

[Perenna]

Ketjussa Näin Tampereella pohditaan Tampereen kaupungin laatimaa säännöstöä, jolla rajoitetaan rintsikkatalojen ulkonäkömuutoksia.

Säännöissä on maininta talon ulkomaalauksesta:

...peittäviä puunsuojia ei sallita.

Onko tuossa muu itu kuin se, että pitäisi pitäytyä samanlaiseen maaliin kuin alkuperäinenkin?

Meidän talo oli ostaessamme sen maalattu peittävällä puunsuojalla, joten maalautimme sen peittävällä puunsuojalla kymmenen vuotta sitten. Se ei silminnähtävästi eroa maalipinnasta. En tiedä olisiko maalipinta kestävämpi - eteläseinä kaipaisi maalausta taas. Huom! Väri EI ole roosahtava eikä vaaleanpunertava vaan harmaaseen päin taitettu tavallinen ns. "valkean talon" valkea. Rusottava talviaurinko tekee tepposet lumenvalkeaa vasten. Ei ollut juuri samasta kulmasta otettua kesäkuvaa valkeasta talosta.

[MM]

...koskien siis rintsikkatalojen ulkonäkömuutoksia

-Jos se ulkonäöllisesti ja teknisesti toimii eikä laudoitus ole lahoamassa, se toimii. Onhan myös vanha nyrkkisääntö, että varminta on maalata samaa päälle. Nk. väärätkin ratkaisut saattavat toimia hyvin, jos näitä nk. ongelmaratkaisuja ei kerry useita yhteen. Ja jos pinta ei nykyisellään eroa maalatusta, se ei eroa, eikä aiheuta tyylihaittaa.

Luulisin että määryksen takana on havainto, että yleisesti nk. lahosuojat eivät lisää puun kestoa verrattuna käsittelmättä jättämiseen, tai normaali maaliin. Ne sisältävät siis täysin turhia kemikaaleja. Itse pitäisin verhouksen ennallaan niin kauan kuin se toimii, mutta seuraava uusintamaalaus on tietysti mielenkiintoinen kysymys. Ensimmäien ajatus olisi soittaa maalitehtaalle ja kysyä, voiko päälle laittaa petroliöljymaalin. Ainakin Finntex ja Sateenkaarivärit tekevät maaleja myös tilauksesta värimallin mukaan, joten jos ainoastaan eteläseinä kaipaa uusintakäsittelyä, niin ehkä tilaisin samaa sävyä olevan peteroliöljyn ja maalaisin pelkästään sen eteläseinän. Samalla näksi miten se toimii alustallaan vinkiksi muiden seinien käsittelyyn sitten kun niiden aika tulee.

Tai sitten vaan vetää samaa kuin ennenkin, jos tuotetta ja sävyä on edelleen saatavissa, joskin riskit värisävyn samuuden suhteen saattavat jopa olla suuremmat. Monet kaupallisista maaleista kun muuttavat sävyään auringossa hämmästyttävän paljon jo muutamassa vuodessa.[quote][/quote]

[ripatti]

Maalauksessa pitää valita uskontokunta ja noudattaa sen epistolaa. Neuvojen asiantuntevuuden arviointi on vaikeaa ja neuvoja riittää. Annoin aivopestä itseni Maalarimestarin Järvisen kirjalla, joten jos ei sitä uskontoa tunnusta niin ei kannata lukea pidemmälle.

Rimalauta. Meillä oli myös vanhan öljymaalin päällä lateksia ainakin kerros - luutavasti useampia. Eteläpäädyn otin Speedheaterillä puhtaaksi, koska kuumailmapuhaltimella (1400W perusSteinel, joka oli tehokkaampi kuin 2 kW halpispuhallin) työn tuottavuus oli 1 m2/tunti. Isoa Speedheatriä kannattaa käyttää siten, että toinen ukkeli pitelee sitä seinällä ja toinen raapii perässä. Tämän systeemin tuottavuus on kolminkertainen siihen, nähden että temppuilee vuokrapaketissa tulevien kiskojen, yms. kanssa. Tämän jälkeen pitää saada harmaa puuaines pois. Maali ei pysy harmaassa! Nyt vaihtaisin rimat, jos löytyisi sopivaa lautaa.

Pohjoissivun raaputin käyttäen välillä Stanleytä ja välillä perinteisempää rautaa (osta isoin malli kumpaakin), jota terottelin viilalla. Lateksi pysyi hyvin, mutta luultavasti oheni. Lautojen alapäät (noin alin puoli metriä) lähti puulle ja ne pohjustin ferreksillä, koska olivat hyvin syvälle harmaita. Nyt käyttäisin jotain oikeata löijymönjää kuten Brava (http://www.classicmarineservice.fi) Ferreksissä kun ei lyijyä ole.

Taloa oli laajennettu, joten laajennoksen uuden laudoituksen pohjustin home- ja lahovaurioiden varalta ihan vain Aspergol (Teknos) nimisellä nesteellä, kun sitä puuveneharrastuksen vuoksi oli kellarissa. Sitä on helppo läträtä eikä se viivästytä maalauksen valmistumista kuin päivällä.

Maalaus Fintexin keltaisella petroliöljymaalilla ja vuorilaudat valkoisella. Vain kertaalleen! Petroliöljymaali painoi 1,5 kertaa enemmän kuin sama määrä lateksia. Maalasin siis tällä myös lateksin päälle! Maalaaminen oli helpompaa kuin perinteisen öljymaalin, mutta hieman vaikeampaa kuin lateksin. 20 € maksanut hyvin laadukas ulkomaalauspensseli maksoi itsensä työn jäljessä ja maalauksen helppoudessa monin kerroin takaisin. Suosittelen laatupensseliä. Kuivuu sitten hyvin hitaasti eli viikkoja!

3 vuotta on kulunut ja hyvin pysyy. Valkoiset osat näyttävät hirveiltä, koska ovat (varsinkin nyt kostealla) tumman pilkun (mitä se sitten lieneekään) peitossa. Keltaiseen tämä ei ole iskenyt.

Onnea projektiin. Yritä saada päätökseen ennen kuin koivu siementää eli alkukesällä. Älä putoa tikkailta. Muista että jokainen raaputettu neliö vie projektia eteenpäin.

Antti

[heke]

Seinät on rakennettu pakettiin, eli ei ole ollenkaan ilmarakoa. Panelointi melkein 3cm pystypanelilla ja raoissa perinnerimat. Koko komeus rakennettu armon vuonna 1939. Edellinen maalaus suoritettu ruiskumaalauksena öljymaalilla vuonna 1979, joten maalin kunto aurinkopuolilla hilseili. Pinta raavittiin ja alta paljastui terveet laudat, toki luonnon omalla harmaalla maalilla suojatut. Räystäiden alle maali jäi vielä kiinni ja ikkunoiden alle pattereiden kohdalle.

Reilusti pellavaöljyä sekä zinkkioxidia ja keltaokraa. Niistä sekoittelin maalin ja annoin seista 24h vettymässä. Ensi sivellys 50/50 mineraalitärpättiä ja maalia. Toinen 30/70 ja viimeinen 10/90. Oikein mukavan näköinen, himmeän keltainen. Valkoiset osat ja ikkunapielet(osa vielä kunnostamatta) pelkällä valkoisella.

Lattialle(puulattia navetassa) tipahtanut läiskä ei ole muuttanut muotoaan ja pysyy kuin rutto. Maali kun seinässä alkaa himmetä niin tarkoitus ois pyyhkiä pintaan vain puhdasta pellavaöljyä ilman sävyä, joka saa maalin taas nätisti "loistamaan"!!!

[heke]

Ja vielä se että maalihan on talojen seinissä pelkkä ulkonäkö juttu. Harmaita, maalittomia,sata vuotta ja pitempäänkin olevia latoja sekä Karjalassa taloja.........kivijalat kuntoon ja kunnon räystäät= ei lahovaurioita laudoituksissa/hirsissä. Kunnon pitkittäis tuuletus ja alapohja tuuletus, räystäät auki, eli TUULI KUIVATTAA SADEVEDET JA MUUT KOSTEUDET!!!!! Luonnon materiaalit kunniaan!!

[Hower]

Ja vielä se että maalihan on talojen seinissä pelkkä ulkonäkö juttu.

- Niinpä varmaan. Perinteitä kunnioittaen meinaan pitää talomme maalattuna. Neuvostokarjalassa oli vähän huonoa tuo maalien saatavuus ja rahat laitettiin ehkä kaikkein välttämättömimpään.

Tietty sisustuspuolellakin voisi esittää arvion että maalit ja tapetit sun muu sisustuskrääsä on pelkkä ulkonäköjuttu.

[MM]

Karjalaistalot olivat maalaamattomia ennenkuin Neuvostokarjalasta oli kukaan edes kuullutkaan. Tyypillistä oli että vain ikkunat ja ovet maalattiin, joskus koristelistat.

Maalaaminen yleistyi Ruotsissa ja Suomessa osana sitä vähitellen joskus 1600-1700-luvuilla alkaen kartanoista, kirkoista ja muista arvorakennuksista. Jokaikisen rakennelman pintakäsittely on vasta sotien jälkeinen keksintö.

[jatkos]

Homeenpoistopesu eteläseinällä on mielestäni turhaa: jos pintamateriaali kuivuu, ei siinä home elä. Monissa ns."oikeissa" öljymaaleissa on se vika että ne ei päästä puuta kuivumaan alustaksi jossa home yms. ei idä.

[jatkos]

Jos puun esteettisyys ei sitä vaadi, niin mieluimmin jättäisin ulkopinnan käsittelemättä.
Kuitenkin puun käsittelemättömän pinnan tuhotumisaste on noin 1mm / 10v.