Tänään sitten uskaltauduin sitten itse ensimmäistä kertaa välikattoon; olemme asuneet talossa (vaimon lapsuudenkoti) vuokralla nyt nelisen vuotta eikä katossa ole tullut käytyä kun mitään ongelmia ei koskaan ole ilmennyt. Oletin noiden kattomiesten puheiden perusteella että siellä olisi vielä viime talven jäljiltä ainakin kaikki kondensaatiovedestä märkänä jos ei nyt välttämättä pahasti lahoa. No, kun avasin kattoluukun, niin lämmintä ilmaahan sieltä tietysti tuli, mutta ei kyllä mielestäni mitenkään erityisen kosteaa. Kiipesin sitten taskulampun kanssa sisään ja rupesin konttailemaan ympäriinsä pölisevän rutikuivissa puruissa. Kosteudesta ei näkynyt mitään merkkejä missään, ei edes vanhan antennin läpiviennin alla tai piipun ympärillä. Kattotuolit olivat vaaleita ja hämähäkinseittejä lukuunottamatta ihan uudenveroisia. Kattolaudat olivat paikoitellen tummuneet (tosin myös paikoitellen maali- ja betonijämien peitossa, vanhoja valumuottilautoja kun olivat), mutta kun mittailin halvalla kosteusmittarilla, suurin osa näytti 10-12 prosenttia ja korkeimmat lukemat ihan harjalla olivat 15% (kostea lämmin ilma tietysti nousee ylöspäin). Missään ei näkynyt merkkejä kondenssikosteudesta, jota olisi pitänyt viime talven jäljiltä kaiken järjen mukaan olla rutkasti. Lautojen välistä näkyvä pelti oli kuin uutta. Kaivoin puruja pois sen verran että sain työnnetyä käteni ja mittarin myös sisäkaton vinolle osalle, jossa pahvilevy ja purut olivat suoraan lautoja vasten, ja laudat olivat ihan samannäköisiä ja yhtä kuivia ja kivikovia kuin ilmatilassakin olevat. Jopa 80-luvun remontissa lisäeristetyn (lasivillaa kattolautoja vasten ja muovi + lastulevy päälle) puolilämpimän vintin päällä kattolaudat olivat villan alla (tai siis päällä) rutikuivia ainakin kolmen laudan syvyyteen asti johon ylsin kaivaa. Tämä kaikki siitä huolimatta että purua oli kauttaaltaan vain reilu 10 cm ja ilmansulku näytti toteutetun paperisäkkiä muistuttavalla materiaalilla joka oli purujen alla paikoitellen paljonkin rypyssä eikä tuuletusviemärin ja antennijohtojen läpivientejä ollut mitenkään tiivistetty.
Jopa hieman etukäteen pelkäämäni 80-luvun alussa asennettu tuuletusviemäri, jonka tiesin päättyvän yläpohjaan (ei nimittäin tullut katosta läpi) oli päätetty oikeaoppisesti alipaineventtiilillä, joka ilmeisesti toimi edelleen moitteettomasti, sillä hajua ei ollut eikä sen yläpuolella katossa tai sen juurella puruissa näkynyt pientäkään merkkiä kosteudesta. (Ainoa kosteus koko paikassa oli alipaineventtiilin sisällä, kun sitä painoi auki.) Piipun ympärilläkin oli oikeaoppisesti hiekalla täytetty kehikko. Eli kuudenkymmen vuoden ja vielä 30 vuotta sitten tehtyjen muutostöidenkin jälkeen yläpohja ja katto olivat ihan priimakunnossa kaikista mahdollisista riskitekijöistä huolimatta. Energiatehokashan tuo ei tietysti ole ja yläpohjan lämpimyyden aiheuttama katolla olevan lumen sulaminen (tai siis lähinnä sulamisveden jäätyminen jalkaränneihin) on ainoa ongelma, johon olimme jo päättäneet puuttua rännien lämmityskaapeleilla; oireiden hoitoahan se on, mutta lämpövuotoa on aika vaikea saada tuossa talossa niin olemattomiin että ongelma katoaisi kokonaan, joten olkoon. Olin jo päättänyt, että tuuletusaukot pitää vähintään tehdä ensi tilassa ja ensi vuonna jotenkin avata raot räystäille ja katon vinoon osaan, mutta katossa käynnin jälkeen olen kyllä vähän sen kannalla että toimivaa ei lähdetä korjaamaan. Eli tuuletusaukotkin taitavat nyt jäädä pois, koska ne taas vaatisivat eristyksen välitöntä parantamista ja todennäköisesti aiheuttaisivat vielä sen viemärin alipaineventtiilin jäätymisen. Jos katto on kestänyt tuollaisena 60 vuotta ja viimeisten muutostenkin jälkeen lähes 30 vuotta ilman mitään havaittavia kosteusongelmia, niin antaa olla. En minä sitä arvaa lähteä sotkemaan.
