Mitä RINTAMAMIESTÄ sinun talostasi löytyy?

[koppelo]

Rintamamiestaloja on meillä monenlaisia. Osa on rakennettu ennen sotia ja viimeiset 70-luvun alussa....liekö rintamamiestalolaisuus ennemminkin mieliala - tiedä häntä!

Mutta koska talotyyppi on nimetty yksimielisesti sodasta palanneiden, uutta elämää jälleenrakentaneiden sotilaiden mukaan, onkin aihetta pohtia mitä rintamamiestä taloista enää nykypäivänä löytyy?

Onko sinun talossasi jotakin erikoista? Tai sotaan tai rintamamiehiin liittyvää materiaalia, kalusteita tai muita yksityiskohtia?

Rintamamiestaloja on paljon jäljellä, mutta rintamamiehistä hyvin vähän.

[Zaffodi]

Tää torppa on jo aikaa ennen itsenäisyyttä mutta edellinen omistaja oli kyllä veteraani ja on muuten yhä elossa, toki yli 90v! Jossakin laatikossa pitäisi olla isoisän kaatuneelta ryssältä viemä kokardi, siinä meidän torpan sotamuistot.

Edit: Mutta maanpuolustushenki ja isänmaallisuus asuu yhä meillä!

[heinäkuu]

Omassa 56 vuosimallin mökissä ei ole kyllä mitään muuta kuin kättä pidempää ulkokuistilla jos ovesta joku ei toivottu vieras sattuisi tulemaan. Syntymäkodissa -49, jonka pappa evakon jälkeen on rakentanut niin oli tyypillistä pitää haulikkoa samaisessa komerossa. Lisäksi yläkerran komerossa on yläpohjaan menoaukko mitä taas ei tässä uudemmassa mallissa ole, sinne ei pääse kuin katon kautta.
Tietty rintamiesten tärkeät mökin perustamispaperit ovat melko pilkuntarkkaa hommaa. Montako lehmää ja lapsia mökkiin meinattiin saada.

[tuokki]

On löytynyt mm. seuraavaa:

- Kirjallista propakandaa
- Sarjakuvalehtiä
- Ammuksia (30-40 kpl erilaisia) + ammuslaatikkojen etikettejä > ammukset deaktivoi asiantuntija ja ajattelint ehdä noista taulun, jossa on muutakin aikakauteen kuuluvaa
- Sotainvalidien veljesliiton eri tailaisuuksien esitteitä
- Kansa Taisteli lehtiä
- Kävelykeppejä
- Puujalka

Tuokki

[Gondie]

Edellisen asukkaan (ikäluokkaa -24) jäljiltä löytyi lentokonealumiinista taottu puukontuppi, kaiverrukset ja kaikki. Sen ajan nettisurffaamisen korvike korsussa? Harmi etten osaa liittää kuvaa tähän, mutta kunniapaikalla pirtissähän tuota on pakko pitää.

[vesahy]

Isäni sai Turusta tontin Rintamamiesten maanhankintalain perusteella ja talo nousi tontille kesällä 1959. Siihen piti saada myös vastaavaa lainaa mutta muistini mukaan siitä luovuttiin kun Arava-laina tuli edullisemmaksi. Talo on ensimmäisiä sen ajan lättänöitä, ei siis tyypillinen puolitoistakerroksinen pientalo, joiden yleisnimeksi rintamamiestalo on muodostunut. Oma vapaa-ajan torppammekin on muodoltaan juuri oikein tyypillinen rintsikka, ja sellaiseksi sitä kutsun, vaikka se onkin rakennettu jo 1905.

Isäni rakentama talo on siis aito rintamamiestalo, vaikka sen ulkoinen muoto onkin hiukan erilainen. Pikkusiskoni perheineen asuu talossa nyt, isän uurnan kannoin veteraanilehtoon syksyllä 2000.

[Juha_P]

Kuvassa esiintyvä terhakka Suomenpystykorva on justiin niin aitoa rintamamiestalon henkeä kuin vain voi olla.

[KariFS]

Vaan mikä ihmeen auto siinä kuvassa on? Vanteet kuin rättäristä, linjoja Panhardista mutta en vaan tunnista. Päästä hölmö jännityksestä

[vesahy]

Kuvassa esiintyvä terhakka Suomenpystykorva on justiin niin aitoa rintamamiestalon henkeä kuin vain voi olla.

Juu, se oli Sami, pikkusiskon koira. Muuten ihan rotupuhdas Suomen pystykorva, mutta kun ei ollut virallisesti syntynyt rekisteriin, niin ei se sitten ollut virallinen pystykorva. Isä haki sen pentuna työkaveriltaan Raisiosta Piuhan kylästä ja niin hän sitten kutsui Samia Piuhan pystykorvaksi. Ihana eläin.

Isäni nimi oli VIlho, lempi- ja kutsunimeltään Ville ja hän käytti usein baskeria. Ja niinpä Samia kutsuttiin myös Baskeri-Villen koiraksi.

Vaan mikä ihmeen auto siinä kuvassa on? Vanteet kuin rättäristä, linjoja Panhardista mutta en vaan tunnista. Päästä hölmö jännityksestä

Ei ole rättäri eikä Panhardikaan vaan Matra urheiluauto. Auto löytyi kummaliisten sattumien kautta Ruotsin-laivalta ja sen sisältä kaksi ranskalaista opiskelijapoikaa, jotka halusivat nähdä Suomen. Päätyivät meille ja nukkuivat monta yötä pihalla olevassa leikkimökissä. Kerran ajattelin järjestää heille hiukan ohjelmaa ja vein heidät silloiseen Turun huippupaikkaan, Ruissalo-hotellin diskoon. Sinne on vaan matkaa keskustasta kymmenisen kilometriä mutkallista pimeää tietä ja pojat ehtivät jo muutamaan kertaan kysellä epäilevästi "disko?", "disko?". Mutta kun perille päästiin, niin olivat kuin kutukalat kaislikossa. Ja sen jälkeen joka ilta uudestaan ja uudestaan.