Jumankauta että on tuskaa saada näistä suurliikenteisistä ketjuista kiinni, kesän jälkeen. Läähpuuh!
Levyraatoon piti jo aiemmin laittamani, pseudoetnistä ensin:
http://www.youtube.com/watch?v=zsewvO75Mgw
Sitten vähän kauempana etnisestä, mutta yhä kivaa poppia:
http://www.youtube.com/watch?v=f5DF-l7sVrI
Oli tehoton kesä, sitä se putkirempan (l. muuton) valmistelu sekä avioero ja murehtiminen tekee. Keräsin arviolta kolme kuutiota jättipalsamia jo valmiiksi puolitäyteen lautakompostoriin, ja nikkaroin kompostoriverkosta viereen heinäkompostin... tein tällä kertaa vähän parempaa jälkeä kun meikäläisen tilapäisviritykset tuntuvat jäävän kovasti pysyvän luontoisiksi: lautojen alle tiilet ja tuohesta kapillaarikatko. Pihaketo etenee, nyt se oli heinikko jossa kasvaa paljon ohdakkeita ja koiran- sekä vuohenputkia, mutta myös niittykasveja. Ehkä ensi vuonna taas askelta lähempänä; nyhdin haittakasvit tai ainakin niiden kukinnot sikäls kun jaksoin, niitin heinäkuussa, annoin siementää ja keräsin paria viikkoa myöhemmin tuohon varta vasten kyhäämääni kompostiin. Sain naapurilta lainaan huonoksi haukkumansa viikatteen, ja totesin että olihan sekin taito kerennyt parissa kymmenessä vuodessa unohtua. Puolen pihan ähellyksen jälkeen sujui jo, ja jälkikin näytti vähän paremmalta. Viikate, ehkä huonokin, oli olennaisesti parempi väline kuin siimaleikkuri; heinä on sen verran ohutta kamaa että siimapää tukehtuu.
Totesin myös, että vanhan hirsiaitan alla maa vajoaa. Kun olin sen seinustalle pinonnut koivu-pöllinpuolikkaita ulkokuivumaan, niin nyt siinä oli jo puolen metrin monttu jonne paitsi pöllit niin myös aitta vajoaa. Ilmankos se on pudonnut kiviltä ja alahirret lahoja, ja päässä oleva puusee vetämässä itseään naulauksista irti. Siirsin ulkokuivia puolipöllejä liiteriin minkä mahtui ja kerroin lopuista, arviolta kuudesta kuutiosta naapurille että saavat ottaa minkä pystyvät, mulle tulee niin paljon jo raivauksen sivutuotteena etten millään saa poltettua kaikkea. Etenkin kun pönttöuuni on yhä särki, eikä sitä voi muurata uusiksi ennen kuni purkaa katon sisäpuolelle rakennetun lisäeristyksen; palomääräysten edellyttämä turvaetäisyys ylöspäin ei onnistu ennen, nyt etäisyys on palttiarallaa 5 cm. Virittelin sitten aitan seinustan montun päälle pellin ohjaamaan sadevesiä, mutta pitää rakentaa parempi systeemi talveksi, ei se lumen painoa kestä. Hakkasin ohimennen iltapuhteena pöllejä klapeiksi (kylmälle) kuistille ja saunan pukuhuoneeseen, jos edes vähän vielä kuivuisivat, varmaan puolen kuutiota kumpaakin. Jos näillä nyt tämän talven siellä kävisi, ja jos ei niin liiterissä on vielä ainakin pari kuutiota sekä sisä- että saunapuupöllejä. Ulkokuivia elokuussa, tuskin kuivuvat kokonaan talveksi mutta kyllä niitä polttaa voi.
Kaksi ämpärillistä herukoita, tuli alkutalven mehut. Pari pensasta jäi poimimatta kun en ehtinyt/jaksanut. Ja löysin jälleen kaksi entuudestaan tuntematonta pensasta, olivat varsin näkymättömissä toinen viidakoituneessa pihan reunassa, toinen kasvoi jättipalsamien alla. Jotain hyvää rastaistakin, ovat hyvin tehokkaasti huolehtineet herukoiden leviämisestä. Viime kesän uudistaminen pisti useamman pensaan kasvuun vauhtia, ei kyllä ollut ihan tarkoituksellista mutta minkäs sitä voi kun ylirehevää pihaa ajaa raivurin vesakkoterällä sileäksi, hups

Karviaispensaskin (vai onko niitä peräti kaksi) selvisi tästä tehouudistuksesta.
Putkiremppa alkoi kaksi viikkoa takaperin, olenpa nyt sitten maanpaossa. Kissoista kaksi eli pennut (nyt 10kk) hajasijoitettuna kasvatuskotiinsa Hyvinkäälle, ja niiden mummo mukanani faijan nurkissa Espoossa. Työmatkakin piteni kolminkertaiseksi ja on ainakin tunnin verran. Autolla pääsisi parissa kymmenessä minuutissa... miten niin julkinen liikenne on huonosti hoidettu, eihän Espoossa koskaan ole päässyt järkevästi minnekään ilman omaa autoa, paitsi Helsingin keskustaan.
Positiivisena puolena, auton huolto maksoi puolet siitä mitä pelkäsin, ja kesti yhden päivän. Pääsee taas mökille kunhan saan irroittauduttua töistä sen verran. Ehkä jo syyskuussa, ainakin sitä voi toivoa.
Aina välillä tulee mieleen että voisi kelvata jos olisi vähän tylsempääkin

Laiskuus on maailmaa eteen päin vievä voima, siitä on oksat pois kun laiskuri yrittää työtä säästää.