Ennakkotiedoista poiketen urakoitsija kertoi että kämppä on asuinkelvoton. Kymmenen viikkoa. No ainakin mummokissa on asettunut Lepuskiin taloksi, se oli ihan hermona rempan alkua edeltävän viikon, aina hädissään ja ruoka ei maistunut. Nyt syö oikein hyvin, ja sekä kissa että omistaja kehräävät yhdessä tyytyväisyyttään. Kissalla kun on taas kunnon koti jossa eläkeläisellä on aikaa sylittää ja hakata peffalle (juu! s'on masokissa) ja minulla taas on yksi murhe vähemmän.tuuma kirjoitti:Putkirempat taloyhtiöissä ovat ikäviä, yleensä pakko muuttaa evakkoon![]()
Olisit tyytyväinen. Pieni kova kikkare kertoo että kissa saa hyvin imeytyvää ruokaa. Minulta meni vuosia että opin arvostamaan ettei potasta löydy isoja, pehmeitä, vaaleita ja haisevia läjiä. Ja nuo läjäthän olivat täydellinen alku ripulikierteellekin: menee, tahrii tassunsa, nuolee, ja auts!Kissan kivikova kikkare oli liian kova pala silppurille, jäi jurnuttamaan.
Syyslomaa on odotettu niin kovasti että elokuu on tuntunut ikuiselta. Unihäiriötkään eivät ole kivaa... siellä paitsi nukkuu niin paljon paremmin kuin kerrostalossa, niin tekisi jo mieli päästä vähän korjaamaan asioitakin. Eikä ole erityisen kiva joutua pikapakkotyöleirille vain sen takia ettei ehtinyt tehdä asioita rauhassa niin kauan kun eivät ole justnythätäkiireellisiä.
Mulla on Punto, kun tiheästi asutussa kaupungissa iso auto on hankala. Ja sitä paitsi se hankittiin ennen kun tuo projektimökki... Oishan kunnollinen auto kiva, tai edes jokin millä saa rakennustarvikkeet kuljetettua, mutta menee varmaan vuosia ennen kun taas on kunnolla ylimääräistä rahaa. Ennemmin varmaan pennutan jonkun mirreistä kuin hankin uuden auton, pentutassuterapia on ihan oikeasti hyvän mielen juttu. Ellen sitten löydä jotain uutta mielenkiinnon kohdetta, onhan tässä sinkkuuteenkin vielä totuttelemista



