jtbo kirjoitti:Mulla on lievää suurempi vainoharha noita tiettyjä systeemejä kohtaan, google, fb jne. eikä kai ihan syyttä, kun se NSA juttukin oli, mitähän jätettiin vielä paljastamatta siitäkin?
Meikäläinen ei myöskään tykkää, mutta jättämällä loggaamatta sisään noihin, niiden saama tieto on mvarsin vaikea kohdentaa yksilöön. Senpä takia kuvat olivatkin anonyymisti nähtävillä. Tämän lisäksi DNTMe ja Ghostery estävät sen että joku suoraan vakoilee.
Meikäläisen näkemys on kahden suuntainen. Jos vakoilusta tekee vaikeaa niin ihan varmasti etsivät helpompia kohteita. Ja toisaalta en pistä juuri minnekään mitään yksitystietoja itsestäni. Julkinen tieto kuten kissakuvat ovat NSA:n vapaasti saatavilla, tosin nekin on skaalattu tarpeeksi pieneksi ettei niitä printtimediaan kannata varastaa ;D
Komeita ovat kissat ja ei tosiaan noista kovin äkkiä erota kumpi on kumpi.
Itse asiassa kuvakulma kätkee emon ja mummon parhaan tunnisteen: emolla on valkoinen huivi kaulassa. Eli koko niska on valkoinen. Mummolla lisäksi naaman kuviointi ulottuu silmien alle, emolla ei, mutta sitä on hyvin hankala katsoa. Pentua ei puolestaan tule erottamaan värityksen tai kuvioinnin takia, mutta sillä on pitempi ja silkkisempi kasva, jota sitäkään ei kuvasta näe.
Tuossa mummokuvassa on mun silmää miellyttävä tuo lattia, mukavan tummaa tuo puu, kestääkö tuo hyvin katin käsittelyjä?
Tammiparketti, johon olen päälle laittanut Helo-erikoislakan. Lakka kestää kyllä, tosin se pitäisi uusia kun eksän rymsteerauksessa tuli kuvassa näkyvän kaltaisia naarmuja. Ja paitsi ihmiset, on ne kissatkin sille esineitä pudottaneet, ihan kolojakin pitäisi paikata. Olenkin miettinyt josko lykkäisi takaisin muuttoa sen verran että saisi uuden lakan lattioihin, viikko siinä menisi että kävisi päivittäin heittämässä uuden kerroksen. Toinen vaihtoehto voisi olla venelakka, mutta tuota erikoislakkaa on vielä aika monta litraa.
Maalla suhde kissaan on kovin erilainen kuin mitä on kaupungeissa nykyään, hitaasti se siitä kai muuttuu, mutta etenkin kissan osalta tuota lopettamista ei pitäisi ihan kenen tahansa ja ihan miten tahansa tehdä, luonto on rakentanut kissan selviytyjäksi, sen lopettaminen kärsimystä aiheuttamatta ei ole ihan helppoa.
Ei kotikonstein, ei. Ainoan lopetetun kissani vein eläinlääkäriin piikille. Tosin sitä oli siinä vaiheessa hoidettukin niin paljon että lopetuskulut hukkuivat kohinaan.
Niin maallahan on kissoja lopetettu ihan siksi etteivät tekisi enempää pentuja yms.
Olisi niin paljon parempi jos kissan leikkaaminen ei maksaisi likikään niin paljon...
Mielenkiintoinen softa pitäisi olla ja katilla kaulapanta, jossa ehkä jonkinlainen matkan päästä toimiva rfid, jonkinlainen sensoriverkko lukemaan sitä rfid sijaintia. Tietty robon pitäisi osata pitää ääniä, sekä päästää sitruunan tuoksuja, niin että kissa ymmärtää kääntyä ympäri, ehkä se voisi hyönteismäisesti myös 'härnätä', mutta siinä ehkä olisi jonkinlainen riski robon hajoamiseen.
Ehkä voisi nojata mikrosiruun... mutta maaseudulla ei kissoja varmaankaan siruteta.
Kun aidan paalutus on niin kovin työlästä...
Ei se paalutus vaan se että aidan pitäisi olla kestävästi rakennettu mutta kissan läpäisemätön. Olen jo aika pitkään miettinyt miten tuon saa aikaiseksi, ja alaosan rakentamista metalliverkosta, sen parempaa ideaa en ole saanut kehiteltyä -- meikäläisellä kun on jostain syystä antipatioita kestopuun käyttöä kohtaan. Homma onkin vaiheessa kunnes jotain keksin. Toisaalta hätäratkaisuna olen miettinyt pienen, helposti purettavan ulkotarhan rakentamista, sanotaan 2x1m, ja rakentaa sen ainakin 30cm korkeudelle 2x4-jalkojen/runkotolppien varaan betonilaattojen päälle. Katoksi sopisi varmaan mikä tahansa polykarbonaatti, kunhan tekee sopivan jyrkän ja koolaa tarpeeksi tiheään. Kissaverkkoa mulla jo on, useita kymmeniä metrejä 2m korkeana. Katokulma mökkerössä onkin ihan nätti ja hyvä, sitä kun käyttää niin ei ehkä näytä niin silmiin pistävältä.
Ehkäpä pääsen kuin pääsenkin mökille ensi viikon jälkeen.
Kuulostaa erinomaiselta arvaukselta hankalaan autoveromalliin, tuo sähköautoilu. Tosin siihenkin olisi vaihtoehtoiset keinonsa, onhan jo nyt olemassa käyttövoimavero. Renkaitakin voisi verottaa, kyllähän niiden kulumasta tietää kuka ajelee paljon. Tai sitten voisi lopulta miettiä miten raideliikenne ja -rahti saataisi kannattavammaksi kuin omalla autolla ajelu. Sinänsä, minä ainakin vähän vierastan sähköautoja, kun en oikein luota akkuteknologiaan; miten ihmeessä voi kuvitella akun oikeasti kestävän Suomen pakkaset jos/kun aina ei ole autotallia.
Akuista tulikin mieleeni ajatus jota olen pitkään miettinyt, ja jonka keksimättömyys kuulostaa silkalta idiotismilta. Kun nykyään on filmi-polymeeriakkuja, niin miksi ihmeessä sitä polymeeria ei vaan kiedota eri paikkoihin. Tuollaisen akun varaushan on suhteessa pinta-alaan eikä tilavuuteen, ja kalvona sen paksuus on varsin vähäinen. Esmes jos kännyn sisäpintaan pistetään akkukalvo, niin saadaan merkittäviä tilasäästöjä. Monia muitakin sovelluksia on helppo keksiä. Mutta ehkä entsiniöörit vaan ovat klassisen ajattelunsa vankeja. Tai sitten polymeeriakkujen valmistus on vielä liian kallista. Tai jotan. Eritysesti se "tai jotain."

Laiskuus on maailmaa eteen päin vievä voima, siitä on oksat pois kun laiskuri yrittää työtä säästää.