yhden vuoden sääntö pätee myös puutarhaan

[Carovarium]

äh mä olin ihan unohtanut että nokkosesta ois voinu tehä sitä käytettäkin :d jotain mä oon kyllä viimekesänä tehny oikein, kun kasvu on vähentynyt, ja semmonen kohta johon leikkurilla ei sillon päässy on ihan täynnä nokkosen alkuja. ihan mattona!

tai siis oli :D revin irti ihan kaiken mistä kiinni sain ja heitin kompostiin.

pinterestistä luin sellaisen vinkin että etikkaa, tiskiainetta ja vettä ruiskupulloon ja kasvien kimppuun. kun ekan päivän aikana ei ollut tapahtunut mitään niin lähin sitten kitkemään. seuraavana päivänä oli sitten koekukkanen nuukahtanut, että on se ainakin tehokkaampi kuin kaupan myrkyt.

puut on täällä kasvaneet ihan tarpeeks mutta onneks odottelin niidenkin kanssa. kun yksi puu oli harvennetty huomasin miten hieno se onkaan. tyydyin vain poistamaan alimmat oksat että pääsee siivoamaan.

[tuuma]

Pikkuruinen Vaahtera tuli istutettua. Ensin se oli semmoinen juurikin piiska. Sitten sellainen leikattava ja nyttemmin käsivarren paksuinen. Aikaa alle 10v. Siirtää se pitäisi, aivan mahdoton kaveri lehtineen. Jos siirtää, niin varppina kai se kuolee? Onko kellään sellaisen siirtoon vinkkiä vai saha?

Jos ei siirrolla kiire ole, niin tee syksyllä niin että vaahteran ympäriltä "katkot" juuret lapiolla 50-100cm etäisyydeltä rungosta, riippuen puun koosta (tavallaan siis kaivat sen juuripaakun irti kasvupaikasta, mutta jätät edelleen paikoilleen). Tässä ideana on se, että kerkeää kasvattaa hiusjuuria katkottujen juurien "sisäpuolelle" joilla sitten lähtee paremmin kasvuun uudessa paikassa. Syksyllä kannattaa jo vaikka siten kaivaa tuleva istutuskuoppakin valmiiksi, ja siirtää keväällä heti kun maa on sen verran sulanut että saa kaivettua siirrettävä puun maasta. Vaahtera on mahlaa vuotava, eli leikata ei kannata ennen loppukesää.

Kiitos tästä neuvosta. Ajatellut lähiaikoina kokeilla mutta voinkin laiskotella vielä syksyyn.

[900s-75]

Ostettiin miehen mummola, ja minulla oi pihasta havaintoja n. 10 vuoden ajalta. Nyt kun toista kesää lannoitetaan, niin alkaa löytyä "yllätyksi" positiivisia sellaisia. En ole aiemmin perustanut esikoista, mutta nyt niiden eri variaatiot ovat saaneet ihastumaan, en vain tiedä vielä minne niitä siirtäisi, kun nyt niitä pukkaa sieltä täältä. Kaadettiin myös kymmenen koivua, ja sekin toi muutamia yllätyksiä esille, ja sai muutamat kituliaat pensaat puhkeamaan kukkaan.
lannoitus nyt; 3x apulanta ja kalkkisäkki (ja yhdet nyt odottamassa) ja syksyllä hevosen lantaa pensaiden juurille.

Eilenkin ihmettelin mieten hienolta näyttää värikäs apilaloito ja jotkut keltaiset ja lilat kukat, vielä ei ruohoa leikata ja tämäkin ilo vain nurmikon alueelta. Ennen oli kuivahko ja sammaloitunut piha...
Paras löytö on ollut 20cm multakerros, joka kuhisee matoja. Nyt enemmänkin odottelen, että miltä ensi keväänä näyttää, kun siirrot ovat (toivottavasti) kunnolla juurtuneet.

[J&J]

Tähän yhden vuoden sääntöön voisi lisätä vielä sen omien istutusten säännön, eli ei ihmeitä odota heti niiden kasvien kanssa. Antaa istutuksille kasvurauhan ja malttaa odottaa, ei ehkä vielä ekana kesänä näytä siltä niin kuin päässään on kuvitellut Nimimerkki: Ei ole kärsimättömän ihmisen hommaa puutarhan hoito.

lannoitus nyt; 3x apulanta ja kalkkisäkki (ja yhdet nyt odottamassa) ja syksyllä hevosen lantaa pensaiden juurille.

Tuo hepan lannan anto kannattaa jättää vasta keväälle, kun siinä oleva typpi vaikeuttaa kasvien valmistumista talvea varten, keväällä taas toimii hyvin ja antaa hvän startin kasvulle. Voi sen lannan antaa vaikka nytkin, mutta syksyllä ei enää mielellään.

[900s-75]

joo... laitetaan tuo innostumisen ja mahdollisuuden piikkiin (kun tuli lantaa ja purua, jolla peittää) nyt näköjään nousee kolme pionia, joten jotakin on tehty oikein

[mayam]

Onneksi oon vähävarainen ja täystyöllistetty sisätilojen kanssa, niin piha saa olla vielä rauhassa. Viimeiseen kymmneen vuoten kun sille ei oo ehty uta, kuin ajettu nurmikko keskeltä piku alalta.Viikonloppuna vähän raivattiin, löytyi kuutisen herukkapensasta, ja pari karviaispesasta, nää kaikki sen koiranputki-vuohenputki-elämänlanka-hiirenvirna-ohdake-nokkonen-kasvuston alta. Toki pensaitten kunto on, mitä on, kun ovat olleet kunnon rikkaruohokerroksen alla vuosia. Vuohenputken kasvupaikoista on helpo päätellä entiset kasvimaat, se kasvaa vain niillä kohdin. "Puutarhavastaava"eli siskoni on kieltänyt tekemästämitään radikaalia ennen kevättä, en saa vetäämaan tasalle kaikkia kammottavia risupuskapuita, ylikasvaneita pensaita jne. Nurtsilla (siis voikukkaläntillä) on pukanutesiin esim orokkeja, joita ei varmasti oo siihen keskelle pihaa istutettu. Muuten noista kamalimmista ryteiköistä on löytynyt lähinnä kirves, yhdet sivueikkurit, puolikas viikate, haravoita, katuharjoja, lapioita, jne. Todelliset löydöt ova varmasti metsän puolella, siellä on muutama kiviröykkiö, siis vanhoja rakennusten pohjia, ja ihan selkeitä roskakuoppia. Siis jätteenhävitysmonttuja, mummolassa ainakin hävitettiin jätteet hautaamalla ne isoon kuoppaan... Niin tälläkin seudulla.

[Vilaharjun Ossi]

Me katsottiin pihaa kolme vuotta ennenkuin aloimme muuttaa sitä. Multaa pois ja täytteeksi kuoppaan ja rinteeseen, hiekkaa, kiviä ja terassia tilalle. Suurimmat yllätykset olivat että ruoho lähti vanhassa mullassa tosi hyvin kasvamaan kun huolehti vedestä ja ravinteista, aurinkoahan oli tänä kesänä riittämiin. Tein myös kivipolun singelistä, hauskinta oli että vanhat betoniset laatat löytyivät 5cm mullan alta. Tämä asunto on ollut kymmenen vuotta käyttämättä ja alkuperäinen asukas edelleen naapurissa. Oppi on että jos et perusta laattakiviä niinkuin pitää niin hoitamattomina ne katoaa nurmikkoon 0,5cm vuodessa vauhdilla.

Kerrottakon vielä että koska en tahtonut koneita tuhoamaan valmista pihaa, vaan käsin hoidetiin kaikki materiaalit paikalleen, niin olkapää on vihoitellut kolme kuukautta. Vanhan kirsikkapuun juuret olivat joka julmetun paikassa terassilaajennuksen tiellä.

[ajl]

Useampi vuosi ollut hoitamatta, talvella ostettu eikä edellisistä asukkaista tietoa. Lumen sulaessa näytti erittäin epämääräiseltä ja tarkoitus oli kutsua tuttu puutarhasuunnittelija keksimään mitä tehdään. Sitten lykkäsi yhdestä reunasta vuorenkilpeä, seuraavana taisi pukata muutama tulppaani, epämääräinen risukko muuttui syreeniaidaksi ja tasaisesti koko kesän ajan on jotain ollut kukkimassa kerros toisensa jälkeen. Onneksi oli niin paljon muutakin tekemistä ettei keväällä ehtinyt pilaamaan aivan käsittämättömän hienosti mietittyä puutarhaa.