pvalila kirjoitti:
Ensimmäinen askel on luopuminen...Kamalasti vanhaa rakasta melkein arvokasta tavaraa pitää heittää kaatikselle.
Vanhoja projekteja pitää myös deletoida.
Massiivikoivuinen pieni pöytä, josta mun piti tehdä kevyesti siirtyvä sirkkelipöytä (mutta jonka jalat ovat kateissa...) pitää heittää pois, vaikka se on uutta vastaavassa kunnossa ja aivan mielettömän tukeva umpikoivupöytä. Sielu huutaa tuskasta, kun tuollaisen joutuu roskiin heittämään! Ja huutaa uudestaan, kun ne jalat löytyvät eikä pöytää enää ole.
Entä saunanovi, jonka ajattelin käyttäväni jossain kolmesta saunastamme (Tuuma, se kolmas on mökin sauna)? Olin niin onnellinen kun sain mallioven ostettua kaupasta 20 egen hintaan ja nyt en tiedä, mitä sillä tekisin. En minä sitä jaksa myyntiin laittaa, kuten en muutamaa muutakaan vikaostosta.
Yhdessä varastossa mulla on kolme meikäläisen korkuista peltihyllyä, niitä Anttilan varastokäyttöön tarkoitettuja, jotka ovat täynnä mun vanhoja Tekniikan Maailmoja. Tietokonelehdet olen heittänyt pois, jäljellä on muutama Byte, Printti ja mitälie ajalta kun Z80 oli yleisin prosessori.
Harmi kun asut niin kaukana sivistyneestä maailmasta, tuollaisellehan voisi löytyä ihan pöytäkäyttöä tai sitten astetta paremman luokan kattikalusteitakin moisesta saa väännettyä
Tietty äkkiäkös sinä ne jalat siihen teet uudetkin, paljon nopeammin kuin löytyy vanhat ja halvemmalla kuin mitä kierrtysmaksut ovat nykyään.
Yhdellä paikkakunnalla kun asustelin, niin kävivät rikkinäisetkin huonekalut keräilemässä pois ilmaiseksi ja kunnostelivat sitten niitä.
Hulluinta tosin oli, että koko vanhan ehjäämis- ja kierrätyskeskus oli sijoitettu teollisuusalueen taakse ja teollisuusalueethan ovat aina jossain kaukana laitamilla. Eli juuri se ryhmä jolle eniten olisi ollut käyttöä, ei päässyt hyödyntämään tuota, muutoin kuin silloin, kun halusivat eroon siitä tavarasta mitä oli.
Mutta olipa keinot mitkä tahansa, jokin tyhjä tila pitäisi olla, kooltaan mieluusti sellainen, että siihen mahtuu se materiaali mistä pitää leikata sitten palasia, ellei sitten tyydy leikkaamaan aina ulkona, jolloin tilantarve on vähäisempi, mutta sellainen tila pitäisi ottaa, joka on pyhitetty vain ja ainoastaan siihen yhteen tarkoitukseen tai ainakin selkeästi jaettu osa siitä tilasta, muutoin ei pitkään mene kun on kerännyt kaikkea turhaa väliaikaisesti siihen ko. tilaan...
Sen tilan aikaansaamiseen tarvitsee sitten sitä pientä nakertelua, että saa tehtyä sellaisen tilan johon niitä vanereita sitten voi laittaa ja nostella työkalunsa talteen.
Mutta miksi sitten verstas ensin. Syyhän on ihan siinä, että silloin saa enemmän aikaa varsinaisten projektien tekemiseen ja myöskin hyvin lyhytkin vapaa-aika on hyödynnettävissä. Lisäksi se mahdollistaa lisätilan järjestämisen tekemällä hyllyä yms. jotka oikeasti kestävät käytössäkin, toisin kuin ne halvat käytetyt lastulevyromut, millä ei oikeasti tee yhtään mitään, koska heti kun vähänkin painoa erehtyy laittamana niin rusahtaa ja on entinen sen jälkeen, vähänkin hipaisee johonkin niin on nurkka tohjona, eikä niiden pintaakaan voi kovin helposti uudistaa, toisin kuin aitopuisten kanssa voi tehdä kalusteesta uuden pienellä vaivalla.